torstai 23. helmikuuta 2017

Tulossa suora lähetys Kansallisoopperasta: paino ensimmäisellä tavulla

Venäjänkielen opastusta Elizabeth Marschanin seurassa.
Huomenna perjantaina selostan suoraa lähetystä Kansallisoopperasta, jonka lavalla nähdään Dmitri Shostakovitshin ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth. Lähetyksen valmistelu on sujunut tavalliseen tapaan tietoa keräten ja palavereissa istuen. Viime hetkillä minua kuitenkin alkoivat kylmätä sekä teoksen että esittäjistön venäjänkieliset nimet.

Soitin ystävälleni Elizabeth Marschanille, joka riensi empimättä apuun. Elizabethin äidinkieli on venäjä, joten sain ässiin ja painotuksiin erinomaista ohjausta. Hän kertoi, että oopperan päähenkilön Katerina Izmailovan etunimi olisi oikeastaan "Jekaterina". Mutta Katerina on sen rustiikkisempi muoto, joten se sopii syrjäisessä kalastajakylässä elävälle naiselle.

Izmailovan toinen nimi on Lvovna, joka esiintyy lähinnä Nikolai Leskovin (paino jälkimmäisellä tavulla) alkuperäiskertomuksessa. Se tarkoittaa Levin tytärtä. Näin meille paljastui jopa päähenkilön isän nimi, suomeksi Leo, joka kuitenkaan ei millään tavalla esiinny teoksessa.

Kun roolihenkilöt pitää sanoa, ristin käteni lausuessani sopraano Svetlana Sozdatelevan (paino toisella tavulla) nimen.

Monessa muussa asiassa luulen olevani valmis. Lavalla on 40 pienempää ja 40 isompaa silikoniturskaa. Poliisikoiraa esittää saksanpaimenkoira Retku, joka voitti joulukuussa pidetyn koelaulun. Flexaton on säveltasollinen soitin, mutta tarkkojen sävelten soittaminen on vaikeaa. Kapellimestari Oleg Caetanin herttuallisella suvulla on linna Sermonetassa.

Lähetys alkaa perjantaina 24.2.2017 klo 18.55 osoitteessa yle.fi/klassinen.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Vakavaksi vetää, läheltä liippaa: isoisän arkkurahat



Enoni on kirjoittanut muistiin suvun tarinaa. Perhe joutui sodan keskeltä pakenemaan Uudellemaalle. Sinne jäivät Terijoelle Pietarin kylkeen laajat maat ja huonekalukauppa. Evakkoperhe eli Järvenpäässä köyhyydessä.

Lokakuussa 1953 isoisä joutui Helsinkiin sairaalaan.

"Lauantaina kävimme koko perhe katsomassa isää", eno kirjoittaa. "Hän oli kovin heikkona, puhekin hyvin epäselvää. Kai hän aavisti poislähtönsä olevan lähellä, koska sanoi minulle: 'Minä luotan sinuun'. Nämä olivat isän viimeiset sanat minulle."

"Kotimatkalla kuului linja-auton radiosta Erkki Junkkarisen laulama Hopeahääpäivä. Äiti itki."

"Sunnuntaina, Pyhäinpäivänä 1.11. ovelle kolkutettiin. Koska meillä ei ollut puhelinta, äitini oli pyytänyt sairaalan henkilökuntaa soittamaan naapuriimme, kun isän tilassa tapahtuisi jotain. Isä oli kuollut yöllä yhden aikaan. Sitä oli niin vaikea uskoa, etten pitkään aikaan pystynyt edes itkemään. Nyt tätä kirjoittaessani itken, vanha mies."

"Hautajaiset olivat vaatimattomat, meillä ei ollut varaa edes ruumisarkkuun. Sitten tuli avuksemme eräs neiti Litmanen. Hän lainasi äidille arkkurahat ja auttoi ja tuki meitä muutenkin."

* * * * *

Tiedän ihmisiä, jotka vähättelevät köyhyyttä. He ovat yleensä itse varakkaita, ja heidän mielestään köyhyydessä ei ole suurempaa ongelmaa, koska ennenkin oli kurjaa. Tällaista päättelyketjua minun on aina vaikea seurata.

Luulenpa että pienikin eläytymiskyky johtaisi sellaiseen päätelmään, että "ei koskaan enää".

perjantai 3. helmikuuta 2017

Hienon miehen hoikka välipala

Herrasmiehen päiväkirjan ravitsemusneuvottelukunta suosittelee: Kurkkuvoileipä. 
Helmikuussa herkutellaan kurkkuvoileivällä. Se on kevyt, yläluokkainen välipala, josta ei takuulla saa pitkäkestoisia hiilihydraatteja.

Runsaat välipalat ovat banaaleja. Heti kun näet avokadokulhon, tiedät että lähistöllä vatsalihaksia tekee toimitusjohtaja, jalkapalloilija-kirjailija tai luomusynnyttäjä. Pysy kaukana.

Sain innoitteen kurkkuvoileivän kaunistamaan elämäntapaan kirjasta Das Dandy-Kochbuch, eli "Keikarikeittokirja". Ymmärrän, että se on tarkoitettu lähinnä luettavaksi, sillä kuka nyt itse jaksaisi tehdä kilpikonnanliemensä.

Mutta kurkkuvoileivän valmistamiseksi voi hetkeksi jättää löhöpaikkansa kaminan ääressä. Kurkkua kuoriessa, niin kuin muissakin kotitaloustöissä, tulee kyllä lämmin.

Tarvitaan kurkkua, vaaleata leipää, suolaa, sitruunaa ja voita. (Hopeavadin kiillotus kannattaa tilata muutama päivä aiemmin.)

Kurkku kuoritaan, leikataan paperinohuiksi viipaleiksi, maustetaan suolalla ja sitruunanmehulla ja jätetään siivilään valumaan tunnin ajaksi. Sitten kurkut kuivataan pellavaliinoilla ja asetellaan voidelluin leipästen väliin. Leivät leikataan kolmion muotoisiksi.

Niin kuin kirjakin sanoo, kurkkuvoileipä on yhtä hoikka ja elegantti kuin dandy itse.

Musiikkisuositus kurkkuleivän kanssa on Michel van der Aan Spaces of Blank. Se löytyy tästä.


Melanie Grundmann ja Claudia Frickemeier: Das Dandy-Kochbuch (Berlin: Rogner & Bernhard 2015).