perjantai 27. tammikuuta 2017

Pikku Myy meinaa aina syödä libreton

Oopperamuumit palasivat 42 vuoden tauon jälkeen Helsinkiin.
Helsinkiläisen tapahtumaviikonlopun mielenkiintoisin uutuus koettiin perjantaina Ruoholahdessa Konservatorion konserttisalissa. Siellä sai ensi-iltansa uusi produktio Ilkka Kuusiston vuonna 1974 säveltämästä Muumioopperasta, jota ei 1970-luvun jälkeen ole Helsingissä esitetty.

Muumiooppera oli Kuusiston ensimmäinen oopperasävellys ja osa 1970-luvun suomalaista oopperabuumia. Se syntyi vuotta ennen Kokkosen Viimeisiä kiusauksia ja Sallisen Ratsumiestä. Lastenoopperana se on jättänyt jäljet monen kansalaisen tajuntaan, joten syytä olisi mainita se aina aikuissisartensa seurassa.

Muumiooppera sai alkunsa, kun Ilkka Kuusisto löysi Muumikirjoja uuden Maisa-vaimonsa hyllystä. Tove Jansson ei aluksi ollut ideasta innoissaan, mutta lupasi luonnostella juonen ruotsiksi.

Suolakurkkujen, vodkan ja Esko Elstelän avustuksella juonesta syntyi oopperalibretto ja siitä sävellys.

Vuoden 1974 kantaesityksen hoiti Kansallisooppera eturivin laulajien voimin. Tällä kertaa asialla on Helsingin Konservatorio lahjakkaine opiskelijoineen. Ohjauksen on tehnyt Ville Saukkonen, kapellimestarina ahkeroi Tuomas Rousi.

Kaikki äänitehosteista lavailmaisuun toimii. Laulajista huikeimman suorituksen teki aiemmin pianistina tunnettu Sanna Iljin, joka syksystä asti on opiskellut yksinlaulua Hanna-Leena Haapamäen johdolla. Hän riisuu esiliinansa ja muuttuu kotiapulaisesta pitelemättömäksi primadonnaksi.

Outi Rättö, Ronnie Karlsson ja Sampo Martikainen saivat paksujen muumipukujensa alta urheasti äänensä kuuluviin. Ihanan kulmikkaita ja värikkäitä olivat rooleissaan Heljä Viirakivi, Anna Ginström ja Wille Enckell. Maija Nevala oli suloisen kauhea Pikku Myy, joka lopussa melkein syö libreton. Tarpeistonhoitaja Emma eli Maija Nuorteva hallitsi karismaattisesti lavaa. Häntä säveltäessään Kuusisto oli ajatellut Vivica Bandleria.

Tuomas Rousin johtama Helsinki Concordia -orkesteri sai Kuusiston musiikista paljon irti. Laulu kuului orkesterin yli melkein aina, ja jos ei kuulunut, niin apua tarjosi tekstityslaite. Siinä olisi tosin mielellään nähnyt myös ruotsinkielisen käännöksen.

Muumioopperan monitasoinen juoni ja musiikilliset ainekset houkuttelevat erilaisiin tulkintoihin. Kristillinen perussanoma löytyy, samoin näytelmä näytelmässä, kritiikkiä oopperalajia (sekä johtokuntaa) kohtaan, jotain itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä.

Paljon hauskaa niin nuorille kuin varttuneille. Paljon sitä 1970-lukua, jota ei pitäisi unohtaa.

Muumioopperan esityksiä on 6.2.2017 asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti