sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ennätysmäärä yleisöä kruunasi kesäisen konserttikiertueen

Ensimmäinen konsertti Töölönlahdella.

Hyvin se sitten sujuikin: se konserttikiertue, jota vielä viikko sitten niin kovasti jännitin.

Maanantaina pystytimme nuottitelineet Töölönlahdelle Sinisen huvilan kahvilaan ja saimme heti monen lenkkeilijän pysähtymään musisointiamme ihmettelemään. Es-duuri-kvarteton jälkeen olimme ansainneet kahvit ja lohipiirakat, minkä jälkeen siirryimme soittamaan loppukonsertin Talvipuutarhan edustalle.

Tiistaina matkasimme Hämeen Härkätien varteen Letkun pirtille, jonne saapuikin ennätysmäärä yleisöä, 73 kuulijaa, luonnonvalosta ja vanhan Euroopan harmonioista nauttimaan. Konsertin jälkeen meillä oli juuri ja juuri aikaa pistäytyä läheisen Kaukolanharjun näkötornilla virkistämässä rasittuneita silmiämme.

Keskiviikkona koitti kiertueen suurin yleisö Laukon kartanon puistossa. Satamäärin uteliaita silmäpareja tuijotti, kun puhalsin alkuun Jean-Xavier Lefèvren klarinettikvarteton. Sitten tuli Crusellia, Dohnányita, Beethovenia ja taas Crusellia. Päivä heilimöi kauniina ja kvartettomme soitto kantautui pitkälle kumpuilevan nurmen yli.

Konsertin päätyttyä tuli kartanonrouva Liisa Lagerstam säihkysilmin kertomaan, että yhden päivän kävijäennätys oli soittomme aikana jo mennyt rikki. Saimme heti uusintakutsun ensi vuodelle ja nautimme täysin rinnoin kartanon oivallisen keittiön antimista.

Tuskin olin ensimmäistä krutonkia ehtinyt purra, kun jo musikanttiystävieni kanssa laajempaa kesäkiertuetta suunnittelin. Ja juuri ennen lavalle menoa olin hermostuksissani ehtinyt vannoa, että "tämä on sitten viimeinen kerta kun klarinettia soitan"!

No, seuraava kerta on oikeastaan jo lokakuussa. Silloin julkistetaan Perttulan kyläkirja. Se on nurmijärveläinen kylä, jossa Crusell oppi soittamaan ensimmäiset sävelensä.

Elizabeth Marschan auttoi Letkun konsertin järjestelyissä.

Forssan lehden Erkki Kuronen kirjoitti konsertista asiantuntevan arvion. "Stemmat erottuivat poikkeuksellisen hienosti", hän toteaa.

Lauri Ylinen (vas.), Janne Koskinen, Jukka Ylinen ja Petrus Laitinmäki rentoutuivat konsertin jälkeen Kaukolanharjulla.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kymmenen havaintoa Uudestakaupungista

Crusell syntyi Uudenkaupungin Myllykadulla.
Säveltäjä Bernhard Crusellin (1775-1838) syntymäkaupungin empire-puutalojen reunustamat kadut hiljenevät taas vuodeksi. Tänä iltana päättyy Uudenkaupungin Crusell-viikko, suomalaisten kesäfestivaalien piilotettu helmi.

Herrasmiehen päiväkirja kokosi kymmenen havaintoa tämän vuoden Crusell-viikolta.

1. Ihmiset. Yleensä festivaaleilla parveilevat yleisön lisäksi vain sinne kiinnitetyt esiintyjät, opettajat ja heidän oppilaansa. Crusell-viikolla näkee heidän lisäkseen paljon omalla kustannuksellaan saapuneita huippuammattilaisia. Esimerkiksi Tapiola Sinfoniettan soolofagotisti Jaakko Luoma, RSOn fagotisti Jussi Särkkä ja klarinettipedagogi Marjo Aho kertoivat olevansa paikalla ”turistina”.

2. Konsertit. Voiko koskaan pettyä, jos festivaalikonsertissa esiintyy Helena JuntunenAnni Haapaniemi tai Christoffer Sundqvist?

3. Närhinsalo-indikaattori. Jos tulet musiikkitapahtumaan ja näet yleisössä intendentti-taiteellinen suunnittelupäällikkö-emerita Tuulikki Närhinsalon, tiedät että olet saapunut merkittävään paikkaan. Herrasmiehen päiväkirja teki havainnon Närhinsalosta vain viisi minuuttia Uuteenkaupunkiin tulon jälkeen.

4. Kurssit. Mestarikurssien nimekkäät opettajat houkuttelivat paikalle 90 opiskelijaa kaikkialta maailmasta. Opiskelijat saivat soittaa Timo Koskisen ja Anna Kuvajan kaltaisten huippupianistien kanssa, joille Johannes Brahmsin sonaatin tai Aaron Coplandin konserton stemmat eivät tuottaneet vaikeuksia. Puupuhallinopetus oli niin kiinnostavaa, että se ylitti soittimien rajat: kursseja kuunteli korvat höröllä muun muassa nuori alttoviulisti Jaakko Laivuori.

5. Kahvila. Hyvän kahvilan tunnistaa siitä, että siellä viihtyvät tukeviin leivonnaisiin ja vahvaan sumppiin mieltyneet työ- ja rakennusmiehet. Uudessakaupungissa huomioliivisakkia näkee Kotileipomo Pullapirjojen terassilla. Kahvila sai Suomen yritysvalioilta helmikuussa Tyytyväisimmät asiakkaat -tunnustuksen.

6. Ravintola. Pooki, tietenkin. ”Ruak se on kom pystös pitä!” Oivallisia ovat oma burgeri Dijon-majoneeseineen sekä Uudenkaupungin marenki kuuman kinuskikastikkeen kera. Festivaalin taiteilijat syövät täällä. Päätös rakentaa rivitaloja Pookin sisäpihalle vielä tämän vuoden puolella herättää ihmetystä.

7. Historia. Uudessakaupungissa voi kuulla Stefan Schillin soittaman Ralph Vaughan Williamsin oboekonserton vain kivenheiton päässä Uudenkaupungin rauhan solmimispaikasta. Entisaikain suurvallat Ruotsi ja Venäjä tekivät rauhan torilla sijainneessa talossa vuonna 1721. Vanhassa kirkossa voi nauttia musiikista samoilla penkeillä kuin Crusellin perhe ja antaa silmän tutkia Rostockista 1600- ja 1700-luvulla ostettuja maalauksia.

8. Museot. Merimiehen kotimuseo sijaitsee matalassa mökissä, joka saattaa olla peräisin 1700-luvulta. Siellä käytyään on periaatteessa nähnyt kaikki sen aikaiset merimies- ja käsityöläisasumukset, koska ne olivat paljolti toistensa kaltaisia. Tupakkatehtailija Fredrik Wahlbergin 1870 rakennuttamassa korskeassa talossa voi tutkia alkuperäistä kaakeliuunia ja kattomaalauksia. Vallinkalliolla kannattaa pistäytyä vanhassa luotsituvassa, jossa jo 1800-luvulla pidettiin vahtia neljän tunnin vuoroissa. Entisaikain pelastusliivit tehtiin kapokista, trooppisesta kasvivillasta.

9. Urheilu. Uusikaupunki on kuuluisa kaupungin sisään työntyvästä satama-altaasta, jolla sijaitsee eräs maamme parhaista vierasvenesatamista. Festivaalilla järjestettiin myös golf-kilpailu ja Crusell-hölkkä.

10. Nähtävyydet naapuripitäjissä. Uudenkaupungin lähistöltä löytyy useita arvokirkkoja, mutta käytännön syyt ja julkisen tuen pieneneminen on vähentänyt niiden käyttöä konserttipaikkoina. Vaikuttavin niistä on parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Pyhämaan uhrikirkko, 1600-luvulta peräisin oleva puukirkko taidokkaine koristemaalauksineen.

Vanhan kirkon naisten ovelle kuljetaan jyrkkiä kiviportaita pitkin.
Kerubipatsaat reunustavat vanhan kirkon keskikäytävää.

Vanhan kirkon välikatto on koristeltu sinisin tähdin.
Jos kahvilan eteen on pysäköity auto, jonka peräkärryssä on suuria kaapelikeloja, täytyy pullan olla hyvää.

Ajalta ennen Natoa: Ruotsin ja Venäjän rauha solmittiin tässä vuonna 1721.
Merimiehen koti on peräisin 1700-luvulta.
Pyhämaan uhrikirkko on 1600-luvulla koristeltu Raamatun tapahtumin ja niistä kertovin tekstein.

Keskikattoa koristavat enkelhahmot.

Merikaupungin kirkontornin täytyy olla korkea, koska se näyttää merenkulkijoille tien kotisatamaan. Uudenkaupungin 56-metrinen Uusi kirkko valmistui vuonna 1863.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Opiskelijat täyttivät Crusell-viikon mestarikurssit ääriään myöten

Yehuda Gilad opettaa Vivian Neffiä. Taustalla pianisti Timo Koskinen.
Terveisiä kosteanlämpimästä Uudestakaupungista, säveltäjä Bernhard Crusellin (1775-1838) syntymäkaupungista, jossa tällä viikolla vietetään perinteistä Crusell-viikkoa. Professori, klarinetisti Harri Mäen johtaman festivaalin ohjelmassa on 23 konserttia, joista muutama on ollut loppuunmyyty.

Suurimman suosion ovat kokeneet puhallinsoitinten mestarikurssit, joihin saapui ennätysmäärä, 131 hakemusta Australiaa ja Japania myöten. "Mukaan hyväksyttiin 90 opiskelijaa, eli kymmenen opettajaa kohti", kertoo toiminnanjohtaja Rauno Melos. "Enempää emme voineet ottaa." Syynä opiskelijaryntäykseen Melos arvelee nimekästä opettajakaartia, joihin lukeutuu muun muassa Norjan RSO:n sooloklarinetisti Björn Nyman ja Baijerin RSO:n soolo-oboisti Stefan Schilli.

Loput halukkaat pääsivät seuraamaan kursseja niin kutsuttuina passiivioppilaina eli katsomosta käsin. Sellaisena istuin yhden aamupäivän minäkin, Los Angelesista saapuneen klarinetistiguru Yehuda Giladin ohjeita kuulemassa, (ja kehityin mielikuvituksessani kiitettävästi).

Aamun aluksi Gilad opetti Sibelius-Akatemiassa opiskelevaa 18-vuotiasta Vivian Neffiä. Mozartin konserttoa hiottiin muun muassa seisomalla yhdellä jalalla ja soittamalla kuvioita väärinpäin. "Opetan sinulle sellaista, jonka voit ottaa täältä mukaasi. Että voisit myöhemmin opettaa itseäsi", Gilad sanoi.

Yehuda Gilad viihtyi oppilaittensa seurassa myös lounastauolla.
Opetusvuorossa Sean Lim, Singapore.
"Minulla on ongelmia kielityksen kanssa", tunnusti seuraava potilas, Singaporesta saapunut 25-vuotias Sean Lim yleisön edessä. Siihen Gilad totesi: "Tervetuloa meidän klarinetistien perheeseen. Meillä kaikilla on ongelmia kielityksen kanssa!" ja sai väen nauramaan.

Limin tulkinta Camille Saint-Saënsin sonaatista sai silti opettajan puhkeamaan ylistyksiin. Vaikka kielitys ei aina pysynyt riittävän rentona, tekivät sulava sointi ja tekniikka Saint-Saënsin melodiikasta erittäin nautittavan kuuloista.

Uudenkaupungin kurssista Lim oli kuullut suomalaisilta opiskelukavereiltaan, joihin hän tutustui vietettyään vuoden opiskelijavaihdossa Sibelius-Akatemiassa. Orkesterikokemusta hän on saanut muun muassa Singaporen sinfoniaorkesterista.

Uudenkaupungin vanha kirkko oli 1700-luvulla tuttu paikka myös Crusellin perheelle.

Vuonna 2017 Crusell-viikolla käydään kansainvälinen huilukilpailu, jonka järjestämisen tekee mahdolliseksi Jane ja Aatos Erkon säätiöltä saatu apuraha. Tuomariston puheenjohtajana toimii Petri Alanko, yksi tämänvuotisten mestarikurssien opettajista.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Konserttikiertue käynnistyy huomenna

Jukka Ylinen (vas.), Janne Koskinen, Lauri Ylinen ja Petrus Laitinmäki Villa Lunan konsertissa kesäkuussa.

En ole yleensä halunnut käyttää tätä päiväkirjaa omien keikkojen mainostamiseen, mutta sallinette sen tällä kertaa. Tulossa on konserttikiertue, johon valmistautuminen selittää täältäkin pitämäni kirjoitustauon.

Päivät ovat kuluneet klarinettia pelatessa. Joskus se on soinut kuin enkelpasuuna, joskus kiljunut kuin kiukkuinen talonmuori. Harjoittelukausi on tiivistynyt hikisiin kvartettikokoontumisiin, joissa olemme hioneet Crusellin klarinettikvartettoja arvonsa mukaisiksi timanteiksi.

Vasemman käden pikkurilli ja peukalo ovat ylirasittuneet. Tänään astuin mehiläisen päälle.

Siitäkin huolimatta, kiertue on seuraavanlainen:

Huomenna maanantaina HELSINKI. Soitamme aamupäivästä (ehkä klo 10.30) joko Uimastadionin edustalla tai Talvipuutarhan liepeillä. (Riippuu vähän siitä, mistä meitä ei häädetä pois.) Seuratkaa kirjoitettua F-duuria.

Tiistaina soitamme LETKUN Pirtillä, Hämeen Härkätiellä klo 15-16. Kahvia saa Letkun puodilta.

Keskiviikkona pidämme puutarhakonsertin LAUKON kartanolla klo 13-15.

Muusikot ovat Petrus Laitinmäki, viulu, Lauri Ylinen, alttoviulu, ja Jukka Ylinen, sello, sekä allekirjoittanut.

Ohjelmassa on Crusellia, Dohnányita, Lefèvreä, tupakkarulla ja yksi kimalainen. Rinnastamme Crusellin kvartettojen melodiikkaa suosikkisävelmiin. Klassismin kimalluksen takaa paljastunee monta petäjäistä polkua.

Nyt vaikenee kynäni taas, jotta huomenna jaksan soittaa.

Tervetuloa!

Kullervo uhoaa Helsingin Talvipuutarhassa.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kaukolanharjun näkötorni täyttää 90 vuotta


Eteläisessä Hämeessä, tummansinisten metsäsaarten keskellä, kiemurtaa petäjien peittämä terävä harju, kuin nukkumaan käyneen lohikäärmeen selkä. Eipä ole tälle Kaukolanharjuksi kutsutulle luonnonihmeelle Saaren kartanolta kuin patikkamatka.

Sen tiesi myös taidemaalari Albert Edelfelt, joka kartanolla asuessaan ikuisti Kaukolanharjulta näkyvän auringonlaskun "hopean ja kullan, rubiinin, topaasin ja onyksin" värit mestariteokseensa Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (1889-1890).

Edelfeltin teoksesta tuli yksi suomalaisen maisemamaalauksen esikuvista.

Kartanontyttärestä Ellan de la Chapellesta löysi Edelfelt itselleen taidetta rakastavan puolison. Kesän 1889 pariskunta vietti kartanolla ja kulki harjuja pitkin Portaan kylään saakka.

Kuljinpa siellä viime viikolla minäkin. Tänä kesänä on Kaukolanharjulle erityisen painava syy lähteä, sillä paikalle rakennettu komea näkötorni täyttää 90 vuotta.

Urheasti on forssalaisen rakennusmestari A. Nummen suunnittelema 21-metrinen rakennus tämänkin suven rajuilmat kestänyt. Vierelle perustettiin kuusi vuotta myöhemmin vielä Saaren kansanpuisto, joten seutu tarjoaa matkalaiselle niin luontoelämyksiä kuin monipuolisia reiden koukistajien ja ojentajien harjoituksia.

Näkötornin aukipidosta vastaa Tammelan 4H-yhdistys, jonka kohteliaille ovimikoille viiden euron pääsymaksun maksaa mielellään. Torni on 10.8.2016 asti päivittäin auki klo 12-18, sen jälkeen vielä kolmena elokuun viikonloppuna. Muina aikoina tornia pidetään sopimuksesta auki vähintään 20 hengen ryhmille.






Muistokivi Albert Edelfeltille pystytettiin vuonna 1953.

Näkötorni on auki päivittäin klo 12-18.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Runebergin jäljillä Ruovedellä

Mökki täynnä tarinoita.
Aamusella herätin porsaat. Pakkasin tuohikonttiin pullollisen piimää, leivänkannikan ja suolahaukea. Läksin kirkonkylälle Ritoniemen kartanoa etsiskelemään - tai oijkeammin sitä pientä mökkiä, jossa Vänrikki Stålin tarinoiden esikuvan, vänrikki Pelanderin tiedettiin asuneen. Ukkoa oli kartanon kotiopettaja, ylioppilas Runeberg härnännyt sotamuistojaan kertomaan.

Sieltähän mökki löytyikin, horsmain ja kuusten keskeltä. Juuri samanlainen asumus se näytti olevan, kuin niin monta kertaa mielessäni kuvitellut olin. "Olinhan myös itse siellä", kuului fänrikin hiljainen ääni mustien ikkuna-aukkojen sisältä.

Jo kaarsi paikalle mersullaan kartanonrouva Aminoff. Kovin epäileväiseltä vaikutti hän, kun löytöäni innokkaasti esittelin. Kallisti päätään ja mutristi suutaan. Sitten totuuden kuulin.

"Tappioiden haavat tuskin parantuu!" Huokaisin, viskasin tuohikontin autoon ja annoin rouvan ajaa minut takaisin majapaikkaani.

Leikkimökin puskista löytänyt olin.

Mut lähde - sitä ei kenkään pois ottaa voi!

Ritoniemen kartano - täällä Runeberg oikeasti asui.



Porsaan herääminen.

Ruovedeltä löytyy lähde, jolla Runeberg istuskeli.

Runebergin lähde.