torstai 20. lokakuuta 2016

Tämä tietokirja elää syksyn jälkeen monta joulua



Uutuuskirja kertoo muun muassa sen, miten Raamattu liittyy Seitsemän veljeksen Hiidenkiveen.


Mannertenväliselle lennolle olin sattumoisin valinnut mitä parhainta matkalukemista. Se virkisti matkan väsyttämää suomenkieltä, hoiti koti-ikävää ja tarjosi niin paljon uutta tietoa, että kohiseva Airbus A330-300 ympärilläni muuttui lintukodoksi.

Lukemisenani oli tämän syksyn uutuuskirja, Sitaattien salat (SKS), joka artikkelien muodossa kertoo suomen kieleen juurtuneista sanonnoista, henkilöistä ja paikoista. Kirjoittajat Tuula Uusi-Hallila ja Anne Helttunen esittelevät siinä niin Kauppa-Lopon, Putkinotkon kuin Impivaaran.

Kirjan nimeen nostettu sana sitaatti on siis vain yksi puoli teoksen annista - se taustoittaa sitaattien, kuten Ei saa jäädä tuleen makaamaan, lisäksi henkilöitä, kuten Nummisuutarien Eskon, sekä paikkoja, kuten Lintukodon. Aiheiden edellytyksenä on ollut se, että ne ovat peräisin kirjallisuudesta. Elmo ja Mielensäpahoittaja ovat mukana, vaikka ne ennen menestyskirjaa ilmestyivät radiokuunnelmina.

Parhaimmillaan artikkelit ovat mehuisaa kaunokirjallisuutta itsessään. Hieno on Aleksis Kiven Hiidenkiven kuvailu, jossa jännittävien tapahtumien lomaan punotaan yhteydet Raamattuun, yhteiskuntapolitiikkaan ja vapaustaistelun unelmiin. Hiidenkivi on se suuri kivi, jolle veljekset pakenevat härkiä. Se kuvaa elämän käännekohtaa, uuden aikakauden odotusta ja kulttuurin murrosta. Kohtaus sijoittuu tarkalleen romaanin puoliväliin.

Myös toinen Kivi-aiheinen teksti sanonnasta Syksystä jouluun lukeutuu kirjan valioihin. Se alkaa Eino Leinon Kivi-iltamissa 1901 lukemalla juhlarunolla, jatkuu rinnastaen siihen Kiven elämänvaiheita, mistä kirjoittaja pääsee syksyn ja joulun merkityksiin Kiven tuotannossa. Lopussa muistutetaan, miten sanonta on nykyään siirtynyt kustannusalalle kuvaamaan kirjan lyhyttä elinkaarta. "Melankolian makua" on siinä, että syksyllä ilmestyneet kirjat vanhentuvat joulun jälkeen paperijätteeksi.

Merkitystään muuttaneet sanonnat ovat kirjan kiinnostavinta antia. Sellainen on esimerkiksi Eino Leinon ilmaus Kansakunnan kaapin päällä. Leino käytti sitä satiirisesti toteamaan, miten merkkihenkilö muistetaan pelkästään kipsipäästä arvokkaalla paikalla. Nykykäytössä ironia on unohtunut, ja kaapin päällä oleminen tarkoittaa yksinkertaisesti merkkihenkilön julkista arvostusta tai jopa palvontaa.

Kirjaansa Uusi-Hallila ja Helttunen ovat ottaneet myös sellaisia aiheita, joista en ollut aiemmin kuullut, tai joita en itse olisi osannut nimetä kielenkäyttöön juurtuneiksi ilmauksiksi. Toki on mukavaa, että oppii uutta, mutta sellainen kertonee myös kulttuurin muutoksesta. Hillitte ittes, Matami Röhelin, Sasu Punanen tai Wilhelmiina Wäisänen eivät ole itselleni aiemmin tulleet vastaan.

Nummisuutarien Eskon viereen kirjoittajat ovat nostaneet Nummisuutarien Martan. Onko se tosiaan niin yleisesti tunnettu kirjallisuuden henkilö? Esimerkin nykyisestä käytöstä kirja tarjoaa vain Aku Ankan Nummisuutarit-teemanumeron.

Löysempää ajatuksenjuoksua löydän yksittäisistä lauseista, joissa kirjallisuuden ilmiöt yritetään liittää osaksi kuvitteellista suomalaista kansanluonnetta. Naamalleni ilmestyy uurteita, kun minulle kerrotaan sellainenkin ihmetys että suomalaiset istuvat raitiovaunussa naama peruslukemilla. Havainnot eivät onnistu korostamaan suomalaisten erityisyyttä kirjassa mainittuihin "ulkomaalaisiin" nähden, keitä he sitten ovatkaan. Kenties lentokoneessa ympärilläni naama peruslukemilla istuvia japanilaisia?

Esipuheessa kirjoittajat kertovat olevansa kiinnostuneita kulttuurin siirtämisestä. Vaan eihän kulttuuri ole mikään lohkare. Se on tekemistä, kokemista, sukupolvesta toiseen jatkuvaa elämää, uusien sananparsien pystytystä. Ja sitähän tämäkin kirja tekee: ei se siirrä, vaan kirjoittaa kulttuuria uudelleen, aineksista, joista vanhimmat kumpuavat vuosisatain takaa.

Kirjoittajien rohkeus nostaa päivänvaloon tuntemattomiakin aiheita todistaa kulttuurista, joka on elossa. Jos ette ehdi tarttua tähän kirjaan ennen joulua, niin tehkää se ensi vuonna. Kyllä se useamman joulun yli elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti