torstai 29. syyskuuta 2016

Pietari Inkinen toi Wagner-sointinsa Tokioon

Ylikapellimestari Pietari Inkinen vietti töiden jälkeen iltaa sveitsiläisen tyttöystävänsä Sarah Fritzin kanssa.

Crescendo! Uusi crescendo, jälleen crescendo, ja taas crescendo! Crescendo tarkoittaa kasvamista, musiikkiterminä äänen voimistumista, ja näitä nousuja riittää, kun tuore ylikapellimestari Pietari Inkinen johtaa Richard Wagnerin Götterdämmerungia.

Ollaan tiistai-iltana (27.9.2016) Tokion Suntory Hallissa Japanin filharmonikkojen konsertissa, jossa Inkinen esiintyy avajaiskonsertissaan orkesterin ylikapellimestarina. Ohjelmassa on musiikkia sekä Wagnerin Götterdämmerungista että Siegfriedistä. Solisteina laulavat sopraano Lise Lindström ja tenori Simon O'Neill.

Suntory Hallin hieno akustiikka tuo kuuluville monet Inkisen esiin nostamat yksityiskohdat. Kudoksesta erottuvat milloin fagotin pörinä, milloin klarinettien kiilto, milloin ykkösviulujen säestysäänet.

Götterdämmerungin huipennus salpaa hengityksen. Kun viimeinen ääni vaikenee, laskeutuu saliin rikkumaton hiljaisuus. Sitten yleisö puhkeaa kovaäänisiin suosionosoituksiin. Jotkut ponkaisevat tuoliltaan ylös.

Lise Lindström, Pietari Inkinen, Simon O'Neill ja Japanin filharmonikot saivat yleisöltä raikuvat aplodit.

Taas se on tapahtunut: suomalaiskapellimestarin juhlahetki suuren sinfoniaorkesterin edessä. Johtajasukupolvet seuraavat toisiaan. Joskus se oli Järnefelt, eilen Salonen, tänään Inkinen, 36.

Kovaa työtähän se on. Ensin pitää puurtaa partituurin kanssa, sitten vetää tuntikausien harjoitukset ja kestää konsertin paineet. Glamour kestää aplodeista vaatteiden vaihtoon. Taiteilijahuoneen eteen muodostuu onnittelujono, joka ulottuu yleisölämpiöön asti. Suomen suurlähettiläskin odottaa vuoroaan.

Inkisen pukuhuoneen edustalla hehkuu kukkalaite, jonka on lahjoittanut orkesterin perustajan, kapellimestari Akeo Watanaben leski. Suomalais-japanilaissyntyinen Watanabe (1919-1990) tuli tunnetuksi orkesterin kanssa tekemistään Jean Sibeliuksen sinfonialevytyksistä.

Tahtipuikko on nyt siirtynyt Inkiselle, joka on Sibeliuksensa tämän orkesterin kanssa jo tehnyt aiemmassa roolissaan päävierailijana. Jos jatkossa Sibeliusta kuullaan, se tulee olemaan joku harvinaisempi sävellys yhdistettynä Gustav Mahleriin.

Inkisen sopimukseen kuuluu orkesterin johtaminen vähintään kuudessa eri tuotannossa vuosittain. Vuodelle 2019 suunnitellaan Euroopan-kiertuetta. Kotimaassaan orkesteri kiertää helmikuisin eteläistä Kyushun saarta.

Väki tungeksi konsertin jälkeen taiteilijoiden luokse.

Loistelias avajaiskonsertti, voisi sanoa. Soinnit olivat väliin niin kolmiulotteisia, että kuulija tunsi olevansa jonkinlaisen taikavuoren holvistossa. Silti sattui soittajille kaikenlaista pientä vahinkoakin. Epävireisiä aloituksia he yleensä heti korjasivat oikeaan suuntaan. Rohkeus yhteisiin viiltäviin fortissimo-alukkeisiin tulee toivottavasti kasvamaan, kunhan yhteistyö Inkisen kanssa syvenee. Tämänkertaista konserttia kiusasi lyhyeksi jäänyt harjoitusaika. Harjoituksia oli vain kaksi, minkä takia Inkinen joutui käyttämään kenraaliharjoitusajan viimeistä minuuttia myöten.

Tokiosta Inkinen lentää torstai-iltana Australiaan, jossa koittavat Wagnerin Ringin harjoitukset ja esitykset.

Ensi vuonna Inkistä kuulee vihdoin enemmän myös synnyinmaassa. Työt tuovat hänet syksyllä viikkokausiksi Helsingin ja Kouvolan tienoille. Kansallisoopperassa Inkinen johtaa Giacomo Puccinin japanilaisuudesta ammentavaa oopperaa Madama Butterfly.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti