keskiviikko 17. elokuuta 2016

Taas suomalainen: Crusell on Linköpingissä edelleen suurmies

Hän on nykyinen Crusell: Tukholman Hovikapellin sooloklarinetisti Staffan Mårtensson.
Crusell siellä, Crusell täällä, Crusell kaikkialla... Enpä olisi uskonut, että Uudessakaupungissa syntynyt säveltäjä ja klarinetisti Bernhard Crusell (1775-1838) on kohonnut niin tunnettuun asemaan ruotsalaisessa Linköpingin kaupungissa.

Linköping on vähän Poria isompi paikka parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta etelään. Täällä Crusell johti kesäisin 1818-1836 sotilassoittokuntia ja kohosi vuosien myötä kaikkien rakastamaksi kulttuuripersoonaksi.

Nykyään kaupungissa voi ajaa Crusell-nimisellä bussilla, kuunnella konsertteja Crusell-salissa ja syödä Crusell-leivosta. Joka toinen lokakuu järjestetään Crusell-päivä, jolloin nuorelle musiikinopiskelijalle myönnetään Crusell-stipendi.

Hyppää Crusell-bussin kyytiin!

Linköpingin konsertti- ja kongressikeskuksen suurin sali on nimetty Crusellin mukaan.
Juuri nyt kaupunki on vierailun arvoinen, sillä tällä viikolla meneillään on jokavuotinen Itä-Götanmaan musiikkitapahtuma, Östergötlands Musikdagar, jonka 20 konserttia levittäytyvät Linköpingin ohella naapurikaupunkeihin ja muille lähiseuduille.

Mikä parasta, konserteissa voi kuulla Crusellin omaa orkesteria. Se tosin tunnetaan nykyisin nimellä Östgöta Blåsarsymfoniker, eli "Itä-Götanmaan puhallinsinfonikot", joka koostuu 17:sta puhaltajasta ja yhdestä lyömäsoittajasta.

Kuulin orkesteria sunnuntai-iltana Åtvidabergin kirkossa, ja hämmästyin heti sen korkeasta osaamisesta. Taikahuilu-alkusoiton fughetta, Arlesitar-sarjan ryminät tai Dukasin fanfaari sujuivat täydellisesti. Konsertin solisti, sopraano Kerstin Avemo, antoi aarioissa kaikkensa.

Eipä orkesteria turhaan pidetä Ruotsin parhaana puhallinorkesterina. Sooloklarinetissa vieraili Norrköpingin sinfoniaorkesterin sooloklarinetisti Johnny Jannesson. Voi kun olisi puhallinorkesterisoitto yhtä arvostettua myös Suomessa!

Crusellin oma orkesteri, Itä-Götanmaan puhallinsinfonikot, soitti sunnuntaina Åtvidabergin kirkossa.

Sopraano Kerstin Avemo ja Staffan Mårtensson esittivät tunnettuja ooppera-aarioita.

Konsertin kapellimestarina toimi festivaalin taiteellinen johtaja, klarinetisti Staffan Mårtensson, 52, jota voidaa kutsua nykypäivän Cruselliksi. Bernhard Crusellin tapaan Mårtensson soittaa Hovikapellissa eli Tukholman oopperaorkesterissa sooloklarinettia ja johtaa kesäisin Linköpingissä festivaalia ja konsertteja. Myös luonteeltaan hän vaikuttaa yhtä mukavalta kuin Crusellin kerrotaan olleen.

Mårtensson on johtanut festivaalia synnyinkaupungissaan vuodesta 2001. Budjetti on noin 500 000 kruunua (52 000 euroa), ja musiikkitarjontaa löytyy jazzista lastenmusiikin kautta 1960-luvun modernismiin.

Rahoitusta festivaali saa Linköpingin ohella muilta konserttipaikkakunnilta, kuten Norrköpingistä, Åtvidabergistä ja Kindasta. Sen sijaan valtion Musikverketin rahaa Mårtensson ei ole koskaan saanut. Se silminnähden kiusaa häntä. "Ruotsissa ollaan niin ylidiplomaattisia", hän sanoo.

Valtion rahan saamiseksi konserteissa pitäisi huomioida sukupuoli, etninen tausta ja yhteiskuntaluokka, Mårtensson listaa. Se kuulostaa kieltämättä hankalalta, jos järjestää klassisen musiikin konserttia, jonka teokset on säveltänyt yläluokkainen, edesmennyt eurooppalainen mies.

Mutta Itä-Götanmaalla tapahtumaa arvostetaan. Ruotsin radio välittää silloin tällöin konsertteja. Tapahtumassa kävi aikanaan Mannerheimin veljenpoika, vapaaherra Augustin Mannerheim. Sunnuntain kirkkokonsertista bongataan paroni Adelswärd, Ruotsin ainoan paronisuvun edustaja.

Mårtensson on kerran tavannut nykyisen kuninkaan. Kaarle XVI Kustaa luovutti hänelle kaksi vuotta sitten Litteris et Artibus -mitalin. "Soitatteko nyt meille jonkun trudeluttin?" kuningas oli tokaissut. No, se oli vitsi, sillä eihän Mårtenssonilla edes ollut Buffet-klarinettiaan mukana. Hän sai liittyä muiden seuraan juomaan samppanjaa.

Nykyään Mårtensson asuu Tukholman Södermalmilla, josta karauttaa 1960-luvun Crescent-pyörällään oopperatalolle joka aamu. Ahtaaksi moitittua oopperataloa hän arvostaa, mutta kaipaa yhteistyötä vaikkapa suomalaisten kanssa. "Emme ole koskaan esittäneet yhtään Kaija Saariahon teosta", Mårtensson ihmettelee.

Hovikapellin muusikot Tora Thorslund ja Calle Jakobsson esiintyivät lastenkonsertissa. Alkusoiton nimi oli ytimekkäästi "Hej-låt", eli "Heippa-laulu".

Omenat ovat vanhassa Linköpingissä kypsyneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti