perjantai 12. elokuuta 2016

Ruotsissa puhutaan paljon Suomesta - ja suomea

Suomalaista lakritsia voi ostaa östermalmilaisesta ruokakaupasta.
Suomalaisissa keskusteluohjelmissa kuulee usein väitteen: "Ruotsissahan ei Suomi kiinnosta ketään, eikä siitä tiedetä mitään."

Oma kahden viikon kokemukseni kertoo päinvastaista. Seurattuani Ruotsissa sanomalehtiä, radiota ja televisiota voin sanoa, että Suomesta kerrotaan maan kokoon ja merkitykseen nähden paljon.

Suurimmista medioista on saatu lukea muun muassa Tampereen teatterikesästä, Merete Mazzarellasta ja siitä miten Suomen Yleisradio välittää Rion olympialaiset kanavillaan (toisin kuin Ruotsissa, jossa valtiollinen televisio totesi tv-oikeuksien olevan liian kalliit).

Ruotsalaisista ruokakaupoista voi ostaa "Finncrispiä" (hapankorppua), Porvoon lakua ja ruis-sipsejä. Kirjakaupassa myydään Tuomas Kyröä, Tukholman kulttuurifestivaalille saapuu Jaakko Laitinen ja Väärä raha. Sakari Oramo on Tukholman filharmonikkojen ylikapellimestari, Berndt Arell Ruotsin kansallismuseon yli-intendentti.

Allhelgonakyrkan kohoaa keskellä Södermalmia.
Miksi sitten Suomessa toistellaan, että ruotsalaisia ei Suomi kiinnosta? Se liittynee tunteenomaiseen kansalliseen itsetutkiskeluun, joka Suomessa osataan. Siihen on jopa moni laitosteatteri ja romaanikirjailija valjastettu. "Minusta ei kukaan välitä", osaa lapsikin nyyhkiä. Suomessa suurimmista kyyneleistä saa kulttuuripalkinnon.

Heitän vastakysymyksen: kuinka monta ruotsalaista klassisen musiikin festivaalia Suomessa tunnetaan? Eeh... ööh... tjaah. Kallen mätitahna?

Tässä hyvä neuvo noin alkajaisiksi: tulkaa tänä viikonloppuna Södermalmin kaupunginosaan! Sen idyllisessä Allhelgonakyrkanissa käynnistyi eilen torstaina kamarimusiikkifestivaali, jolle maineikas ruotsalaispianisti Bengt Forsberg on koonnut ranskalaista musiikkia.

Bengt Forsberg ja Cecilia Zilliacus soittivat Saint-Saensin viulusonaatin.
Kirkon kaikki penkit täyttänyt yleisö kuunteli keskittyneesti Katarina Karnéuksen tulkitsemia Chabrierin, Messiaenin ja Duparcin lauluja. Pisimmän korren veti Zilliacus-Persson-Raitinen-trio esittämällä millintarkasti Jean Francaixin jousitrion.

Turha kai enää sanoa, että illasta ei selvitty ilman suomalaisia. Etevän jousitrion sellisti Kati Raitinen on soittanut Hovikapellissa sooloselloa 1990-luvulta saakka.

Sellisti Kati Raitinen on yksi Tukholman lukuisista suomalaismuusikoista.
Vieressäni kirkon penkissä istunut ruotsalaisnainen oli käynyt Kuhmon kamarimusiikissa vuodesta 1978 asti ja perustanut sen jälkeen miehensä kanssa samanlaisen festivaalin Ruotsin Arjeplogiin. Tämä nainen, Monika Hammar Granberg, kutsui minut konsertin jälkeen kotiinsa nauttimaan punaviiniä ja kanankoipea.

Ruotsalaiset ovat kiinnostuneita muista maista ja kulttuureista. Suomessakin voitaisiin useammin kysyä uudelta ihmiseltä: "Kuka sinä olet?"

Monika Hammar Granberg (vas.) kotinsa terassilla Elizabeth Marschanin seurassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti