maanantai 20. kesäkuuta 2016

Tämä belgialaisorkesteri täytyy kutsua uudestaan Suomeen

Jean-Pierre Dassonville ja Rozanne Descheemaeker, Les Agrémens -yhtyeen puhdasääniset kornistit.
Viime viikolla nautittiin Helsingissä ja Viaporissa jälleen Valistusajan kulttuurifestivaalin Les Lumières’n tarjonnasta. Musiikkivieraaksi oli taiteellinen johtaja Marja Rumpunen kutsunut belgialaisen vanhan musiikin yhtyeen Les Agrémens’n, jota vuodesta 2001 on johtanut leppoisa klarinetisti-urkuri Guy Van Waas.

Yhtye ei ole Suomessa lainkaan niin tunnettu kuin ansaitsisi. Itse löysin sen aikanaan Brandenburgin radion aamuohjelmasta, minkä jälkeen tilasin Yleisradioon heidän levytyksiään François-Joseph Gossecin sinfonioista. Levytysten perusteella ei voi vielä ennakoida orkesterin iskuvoimaa elävässä esitystilanteessa, mutta kun ensimmäistä kertaa lauantaina Viaporissa (Suomenlinnassa) kuulin Agrémensia livenä, lunasti se kaikki odotukset. Kun se sunnuntaina täysikokoisena antoi toisen konserttinsa Ritarihuoneella, jo ylittyivät odotukset ja yleisössä roihusi kipinöivien musiikkikokemusten sytyttämä riemu.

Soitettavaksi oli Guy Van Waas yhdessä Marja Rumpusen kanssa valinnut otteita pääosin André Grétryn näyttämöteoksista. Niiden lomassa kuultiin muutama numero Gluckilta ja Antonio Sacchinilta. Jälleen musiikkia, joka totta vieköön ansaitsisi suurempaa näkyvyyttä!

Kapellimestari Guy Van Waas istahti väliajalla alas.
Les Agrémens tekee tuikitärkeää työtä. Sehän on levyttänyt esimerkiksi Gossecin Théséen ja Rodolpho Kreutzerin (1766-1831) oopperan La Mort d’Abel, jonka vaikutukset kuuluvat Faurén Requiemissä saakka. Kun väliajalla menin Waasia tervehtimään, hän ylisti Uudessakaupungissa 1775 syntyneen Bernhard Crusellin klarinettikvartettoja.

Miten sitten sanallistaa kaikki se, mitä Les Agrémens viikonlopun konserteissa tarjosi? Hankalaahan se on, mutta riittäisivätkö vaikka ylimalkaiset määritelmät tarkkaa, henkevää ja harjoituksissa tasapainoon puntaroitua? Pelkkä diminuendojen ja crescendojen vaikutus ällistytti joka kerta. Helppo olisi ylistää puhaltajia – huilisti Jan Van den Borrea, oboisti Benoît Laurentia ja käyrätorvisteja Jean-Pierre Dassonvilleä ja Rozanne Descheemaekeria. Mutta kun jousistokin oli niin hyvä, konserttimestari Dirk Vandaelen pitäessä ohjaksia, sellisti Hervé Douchyn turvatessa alarekisteriä. Laulusolisteista puhumattakaan: Aurore Bureau, Julie Calbète ja Kamil Ben Hsain Lachiri tulkitsivat osuutensa pitelemättömästi. Konserttien ainokainen harmi oli, että lauantain pienennetyssä kokoonpanossa ei viulistien keskittyminen joka numerossa ollut kohdallaan, johtuiko siitä että heidät oli komennettu paikalle takapultin suojista.

Les Agrémens sai yleisöltä raikuvat aplodit.
Lumières-festivaalin ohjelma oli tänä vuonna rakennettu Anjalan kartanossa vuonna 1731 syntyneen kreivi Gustav Philip Creutzin ympärille. Creutz työskenteli Pariisissa Ruotsin-lähettiläänä ja käytti vapaa-aikansa taideharrastuksiin kirjoittamalla runoja ja rahoittamalla musiikkia. Merkittävimmän vaikutuksensa musiikinhistoriaan hän jätti tukemalla nuorta André Grétryä, josta sittemmin tuli yksi Ranskan tärkeimmistä säveltäjistä.

Creutzin tunnetuin runokokoelma on paimenrunoelma Atis ja Camilla, jonka kauniiksi ylistettyä ruotsinkieltä luettiin esimerkiksi Tölö Svenska samskolanissa vielä 1900-luvulla. Lauantain konsertissa sen karismaattisella otteella luki näyttelijä Marjorita Huldén. Tanssija Leena Gustavson oli mukana pyörehtimässä, ilvehtimässä, tömistelemässä ja hakkaamassa lämpöpattereita.

Jälkimmäisessä konsertissa sunnuntaina lukivat Creutzin runoja ja kirjeitä sekä Grétryn muistelmia näyttelijät Joachim Wigelius ja Carl-Kristian Rundman. Harmillisesti jäi suurin osa teksteistä Ritarihuoneen puheelle armottomassa akustiikassa kuulumatta.

Gustav Philip Creutz oli runoilija ja valtiomies.

Creutzin suku on voimissaan. Vasemmalta kolme sukupolvea kreivejä: Alexander (vas.), Henrik ja Johan.
Yleisön joukossa nähtiin paljon aatelisia. Tässä Wilhelm Brummer, Ritarihuoneen kansliatoimikunnan puheenjohtaja.

Wilhelm Brummer oli saanut sinettisormuksensa Pohjoismaisilta heraldikoilta 40-vuotislahjaksi.
Porvarissääty oli myös pukeutunut tilaisuuksiin tyylikkäästi. Kamarineuvos Kari-Paavo Kokin seurassa maisteri Lassi Patokorpi, joka harrastaa vanhoja herrainpukineita.
Klassisen musiikin konsertille epätyypillisesti oli näissä tilaisuuksissa uhrattu monta ajatusta ihmisen näköaistille. Muusikot olivat pukeneet päällensä 1700-lukuisia esiintymisvermeitä – iloa sellainen tuotti, vaikka toki monelta näkyi alta kokonaisuuteen sopimattomat mustat suorat housut sekä modernit juhlakengät. Komeat ohjelmapahviset muistuttavat kirjoitusvirheitä myöten 1700-luvun julkaisuja.

Antiikkikauppias, vapaaherra Arthur Aminoff Galerie Donnerista oli antanut Ritarihuoneen konserttiin lainaksi 29 aikakauden tuolia, kirjoituspöydän ja kreivi Gustav Philip Creutzia esittävän kuparipiirroksen. Yleisön joukossa oli ennätysmäärä kreivejä ja kreivittäriä, sillä niin monta jäsentä voimissaan olevasta Creutzien suvusta kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

Toivon Les Agrémens -yhtyeelle uusintakutsuja Suomeen, seuraavaksi vaikka Malmgårdin linnan Ritarisaliin. Mutta voisihan heidän perässään myös itse matkustaa, kokonaisia sinfonioita ja konserttoja kuulemaan.


Taiteellinen johtaja Marja Rumpunen sai konsertin jälkeen kimpuittain kiitoksia.

Muusikot saivat istua Galerie Donnerin lainaamilla aidoilla 1700-luvun tuoleilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti