torstai 16. kesäkuuta 2016

Drottningholmissa esitetään pitkästä aikaa nykyoopperaa

Elisabeth Meyer ja Matilda Paulsson teoksessa Rokokomaskineriet. Kuva: Mats Bäcker.
1700-luvun oopperataloja on Euroopassa säilynyt vain harvoja. Elävällä tulella hoidetun valaistuksen ja lämmityksen takia niitä paloi maan tasalle harva se päivä. Yhden pelastukseksi koitui se, ettei sitä yli vuosisataan käytetty, vaan se sai palvella muun muassa varastona oopperaa ymmärtämättömien kuninkaiden hylkäämän linnan vierustalla.

Säilynyt arvorakennus on Drottningholmin linnateatteri, joka sijaitsee Tukholman kyljessä, Mälaren-järven rannalla Drottningholmin linnan vieressä. Talo täyttää tänä vuonna 250 vuotta ja sitä varten on tälle näytäntökaudelle valmistettu uusi oopperateos. Oikea nykyooppera, jollaisia Drottningholmissa on sitten 1700-luvun nähty vain kolme kertaa!

Kunnian on saanut Jan Sandström, joka on säveltänyt eräänlaisen barokkimusikaalin Tuvalisa Rangströmin kirjoittamaan tekstiin. Teoksen Rokokomaskineriet päähenkilönä esiintyy teatteritalo itse.

Johan Schinkler ja Elisabeth Meyer teoksessa Rokokomaskineriet. Kuva: Mats Bäcker.
Esityksen aluksi lavalla nähdään nykyistä taloa edeltävän teatterin pienoismalli, joka syttyy tuleen, aivan niin kuin vuonna 1762 tapahtui. Sitten lattialuukusta nousee nykyinen talo, nätti keltainen rakennus harjakattoineen vuodelta 1766, ja yleisö puhkeaa spontaaneihin suosionosoituksiin.

Tulee aika esitellä teoksen henkilöhahmot: päähenkilö Elisabeth Meyer on ”ljussnytaren”, eli työntekijä, joka piti kynttilöiden ja muiden valolähteiden sydänlangat lyhyinä. Häneen ihastuu lavastemaalari Martin Vanberg, erityisesti koska ljussnytaren luulee hänen maalaamaansa ovea oikeaksi. Meyeriä teatteritalossa opastaa libretisti, mezzosopraano Matilda Paulsson, joka myös ihastuu tyttöseen ja haluaa lämmittää hänessä kohmeiset kätensä.

Hauska twisti ja epookkiin sopiva juju on se, että ljussnytaren onkin valeasuinen kruununprinssi Gustav, myöhempi Kustaa III, vain tytöksi pukeutuneena, nuuskimassa tulevaa oopperateosta ja selvittämässä syytä edellisen rakennuksen tulipalolle.

Henkilögallerian tuuhea hauskuuttaja on Kertin Avemon esittämä ”Fru Frisör”, kampaaja tai peruukkimestari, jonka kuitenkin suomentaisin nimellä ”Rouva Frisyyri”. Hänelle Sandström on säveltänyt teoksen osuvimman aarian, jonka pulssi kuulosti saaneen vaikutteita amerikkalaisesta minimalismista. Koska se on niin hyvä, se tietenkin kannattaa toisessa näytöksessä kerrata ja lähettää rouva frisyyreineen kuumailmapallossa yläilmoihin.

Muuten musiikissa voi erottaa niin perinteistä musikaali-ilmaisua lemmenlauluineen kuin klassisen kerronnan päälle kiinnitettyjä moderneja harmoniapintoja. Lainauksia vilahtelee Taikahuilusta ja Pastoraalisinfoniasta. 26-jäseninen Drottningholmin teatteriorkesteri soittaa David Sternin johdolla vanhoilla soittimilla, kuten viisiläppäisellä klarinetilla, luonnontorvilla ja barokkifagoteilla.

Juhlateos kun kyseessä on, ottaa se kaiken irti vanhan barokkiteatterin mahdollisuuksista. Kulissit eivät ole alkuperäisiä, koska ne ovat liian arvokkaita käytettäviksi. Mutta ne ovat taitavasti valmistettuja kopioita lehtonäkymistä, valtamerestä, kumpupilvistä ja linnasta. Näemme myös lavan taakse kaareutuvan kiiltomatoluolan, joka yhtäkkiä muuttuukin punaiseksi ja sieltä kiemurtaa esiin lohikäärme.

Drottningholmin teatterisali soittajan näkökulmasta.
Sandströmin uutuusteoksen lisäksi Drottningholmissa nähdään tällä kaudella myös Mozartin Don Giovanni, joka tulee ensi-iltaan elokuussa. Sen johtaa ranskalainen vanhan musiikin spesialisti Marc Minkowski, Drottningholmin linnateatterin residenssitaiteilija 2015-2018.

Sandströmin teoksen tilasi Drottningholmin linnateatterin ystäväyhdistys, jonka jäseneksi pääsee 400 kruunun (43 euron) vuosimaksulla tai 10 000 kruunun (1066 euron) kertamaksulla. Yhdistyksen suojelijana toimii kuningas, kuningatar on kunniapuheenjohtaja ja kruununprinsessa kunniajäsen. Sijaitseehan teatteritalo heidän kotilinnansa pihamaalla. Tänä iltana eturivin kuninkaalliset nojatuolit olivat kuitenkin tyhjinä.

Tukholmassa sijaitsee myös toinen barokin ajan teatteritalo, joka ei paistattele samanlaisessa kuuluisuudessa kuin Drottningholm. Se on Ulriksdalin linnan Confidencen vuodelta 1753, jonne pääsee kahdeksassa minuutissa metrolla. Pitää vain jäädä pois Bergshamran lähiöasemalla ja kävellä rohkeasti tummanvihreän, hoitamattoman oloisen kaupunkipuiston läpi.

Nimi Confidencen, ”salassa” tai ”luottamuksella” tulee samassa rakennuksessa sijaitsevasta ruokasalista, jossa kuninkaalliset saattoivat syödä ilman palvelijoiden läsnäoloa, ”à confidence”, sillä valmiiksi katetut ruokapöydät vedettiin sinne hissillä kellarista. Maanantaina näin siellä O/Modernt-festivaalin esityksen Händelin Messiaasta, jota tulkitsi räppäri Baba Israel yhtyeineen. Varsin mielenkiintoinen kokemus.


Drottningholmin linnateatteri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti