perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pariisin parhaat elokuvateatterit hiljentävät jopa ranskalaisyleisön

Le Champo esitti Peter Sellers -komediaa Party.
Valittelin edellisissä postauksissa, miten yleisö ei Pariisissa malta hiljentyä aloilleen edes Olivier Messiaenin rakkauslaulujen ajaksi. Pälätettävää tuntuu riittävän vuorokauden jokaiselle valveillaolominuutille. Metrossa he toki istuvat tuppisuina, mutta silloin hiljaisuuden syynä lienee hyvän seuran puute. Löysin kuitenkin miljöön, jossa kaikki istuvat rakastajattarenkin kanssa vaiti: elokuvateatteri.

Kun toisena pääsiäispäivänä istuin Cinéma du Panthéonissa katsomassa kolmituntista Barry Lyndonia, yleisön liikahtamattomuus sai sen muistuttamaan riviä suolapatsaita. Tunsin jopa pientä häpeää korjatessani istuma-asentoa kahden tunnin kohdalla selän kipeytymisen takia.

Elokuvataide paistattelee ranskalaisen kulttuurin keskipisteessä, ja siitä nauttimiseen löytää Pariisista monta kuuluisaa teatteria. Kiitän rakasta ystävääni, cinefiili Elizabeth Marschania erinomaisista neuvoista kaupungin parhaisiin paikkoihin.

Satuin asumaan latinalaiskorttelissa, jonka lähistöllä on ilmeisesti yliopiston takia monta vanhaa ja hyvää teatteria. Parhaaksi niistä nostaisin jo mainitun Cinéma du Panthéonin (13 Rue Victor Cousin), jossa järjestettiin Stanley Kubrick -festivaali keskusteluineen. Siellä pyöri myös Léa Fehnerin rosoisen hauska Les Ogres. Yläkerran uudistettu salonki tarjoaa kodikkaan miljöön ystävien tapaamiselle.

Toinen mainio on Le Champo (51 Rue des Ecoles), jossa näin Peter Sellersin huikean komedian Party (Blake Edwards 1968). Sisäänpääsyä saliin on harmillisesti jonotettava kadulla, mutta teatteri tarjoaa lainaksi sateenvarjoja. Aulatilathan ovat pariisilaisteattereissa usein ahtaat.

Perinteikäs elokuva-alue on tietenkin Montmartre, josta löytyy arvostettu Cinéma des cinéastes (7 Avenue de Clichy), elokuva-ammattilaisten killan teatteri. Paikassa järjestetään ennakkonäytöksiä ja taiteilijatapaamisia. Näin siellä uuden flaamilaisen veljestarinan Belgican (Felix van Groeningen, 2016), jossa kamera heilui ja ihmisiä lyötiin.

Ylempää Montmartren kukkulan rinteeltä löytyy Studio 28 (10 Rue Tholozé), jonka kauniissa teatterisalissa ovat istuneet niin Jean Cocteau kuin Luis Buñuel. Itsenäinen teatteri tarjosi eräänä perjantai-iltapäivänä erikoisen dokumenttielokuvan Le Vrai Faussaire.

Yllä mainittujen arvoteattereiden lisäksi voin suositella UGC- tai Mk2-ketjujen saleja (pelkästään Odéonin kulmilla neljät!), joiden mukavilla istuimilla näkee paljon uutta ranskalaista elokuvaa. Tämän kevään katsomisen arvoisia uutuuksia olivat mm. Good Luck Algeria, Rosalie Blum ja Saint Amour.

Shhh! Elokuva alkaa!


Cinéma du Panthéon, Stanley Kubrick -festivaalin pitopaikka.

Cinéma des cinéastes'n saliin kävellään vanhojen elokuvakojeiden viereltä.

Studio 28, Jean Cocteaun mielipaikka.

Myös Jean Marais kävi Studio 28:ssa. Jalka vaikutti keskikokoiselta.


Vanha elokuvaprojektori Cinéma des cinéastes'n aulassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti