maanantai 15. helmikuuta 2016

Kuka kutsuisi Annan Musiikkitaloon?

Sopraano Anna Prohaska otti pukuhuoneensa ovella vastaan kiitoksia.
"Ei ole kukaan kysynyt. Mutta tulisin heti mielelläni!" Näin sanoo nuori sopraanotähti Anna Prohaska Berliinin Konzerthausin takahuoneessa valloittavan Shakespeare-konserttinsa jälkeen. Hänellä ei siis ole tiedossa esiintymistä Suomessa.

Kahden tunnin musiikkikattauksessa Prohaska on sekä laulanut että resitoinut William Shakespearen tekstejä Akademie für Alte Musikin solistina. Risto Niemisen esiin nostamaa "musiikkituontia" tässä kohtaa taas kaivattaisiin - että tällainen kokonaisuus kuultaisiin joskus Musiikkitalon suuressa salissa, joinakin niistä vuoden sadasta illasta, kun talo ammottaa tyhjillään.

Anna Prohaska ja Akademie für Alte Musik Berliinin Konzerthausissa.
Perjantain (12.2.2016) konsertin huippukohdaksi muodostui Music for a while Henry Purcellin Oedipuksesta. Hassua sinänsä, että siinä nimenomaan ei ole Shakespearen tekstiä, mutta ehkä teatterilegendan säkeet olivat siinä kohtaa lämmittäneet laulajan ja soittajat täyteen paloon. Prohaska leikitteli tekstillä suvereenisti, viipyillen, makustellen, lennätti ilmoille hälysointeja ja melodian kultalankaa.

Laulujen välissä soitetuissa soitinsarjoissa Akademie für Alte Musik Berlin väliin tunnelmoi, väliin tanssitti 1600-luvun nuottikuvaa suurenmoisella taituruudella. Muusikoista erottui lyömäsoittaja Michael Metzler, joka käsitteli kastanjetteja, pieniä symbaaleja ja ukkospeltiä niin monipuolisesti, että pelkästään niiden osuudesta muodostui oma sinfoninen kokonaisuutensa. Kastanjettien soitossa käsivarsien tanssilliset liikkeet tuottivat ääneen vaikuttavia suunnanmuutoksia.

Mustiin ja punaisiin tehosteväreihin sonnustautuneen soittajajoukon edessä näytti Anna Prohaska Schadowin marmorijumalattarelta. Sekään ei kyennyt estämään levottomuuden tuntemuksia, joita valituslaulu O let me weepin  yltäkylläinen ilmaisu esiin nosti.

Helsingin Musiikkitalo voi huhtikuussa katsella vierestä, kun kaksi tämän konsertin taituria vierailee Kauniaisissa: lyömäsoittaja Michael Metzler konsertoi yhdessä konserttimestari Georg Kallweitin kanssa Kauniaisten Encanto-festivaalilla.

Eurooppa on nykyään yksi suuri konserttisali. Siinä kannattaa olla mukana.

Lyömäsoittaja Michael Metzler on tulossa Kauniaisten ohella Sibelius-Akatemiaan pitämään mestarikurssia.

Akademie für Alte Musikin cembalistina vieraili Petteri Pitko. "Minulla on einen Koffer in Berlin", hän kuvaili pysyvää suhdettaan kaupunkiin.

3 kommenttia:

  1. Hyvä, että joku välittää tuoreita musiikkiterveisiä Suomen ulkopuolelta, niin kuin tässä, Saksasta. Kuuntelen tätä kirjoittaessani YouTubesta Anna Prohaska'n helskyvää ääntä. Enpä ole ennen kuullutkaan. Kuvat auttavat samaistumaan näihinkin tapahtumiin. Ja jos ei muu niin tietoisuus jollain tavoin kasvaa. Joten turhaan et Janne Koskinen kirjoittele.

    VastaaPoista
  2. Luin myös tuon edellisen kirjoituksesi, ja niin kuin yleensä, siitäkin käy ilmi, miten paljon tehdään kansainvälisesti työtä musiikin hyväksi. Tuntuu aina erikoisen mukavalta kun kuulee, milloin suomalainen, milloin ruotsalainen on osallisena tässä kansainvälisessä kanssakäymisessä. (Joku suomalaisen Pitkon - jonka mainitsit - sukulaisista avusti minua kauan sitten pianonsoiton sormijärjestyksessä, I suppose. Ei minusta pianistia tullut, tuli rukkanen.) : )

    Mutta tuota taustaa vasten ihmettelen kun Suomessa ei julkisesti (en ainakaan huomannut) puhuttu siitä, kun tämän helmikuun, alussa (2.2-16) isossa naapurimaassamme Pietarissa, kävi joukko suomalaisia muusikkoja vaikuttamassa sikäläiseen musiikkikulttuuriin.

    Mariinski- teatterissa oli loppuunmyyty konsertti, jossa Martti Rousin johdolla Piia Komsi ja seitsemän sellistiä esiintyivät: Marina Vidal Valle, Lauri Kankkunen, Jonathan Roozeman, Markus Hallikainen, Oskari Holopainen, Barbara Musafia ja Lauri Rantamoijanen.
    He soittivat seuraavien säveltäjien teoksia: Luigi Boccherini, Arvo Pärt. Jean Sibelius, Sauli Zinovjev, Pyotr Tschaikovsky, Sofia Gubaidulina ja Hector Villa-Lobos. (Katsoin tiedot Mariinski-teatterin sivustolta.)

    Mariinski-teatteri tekee jo rakennuksena suuren vaikutuksen. Miten he siihen maailmankuuluun rakennuskompleksiin olivat päässeet, voi vain ihmetellä, kun ajattelee Venäjän ja Suomen välejä tällä hetkellä. Ei voi muuta kuin sanoa: Music connect people!

    Toivoisinpa minäkin, että Anna Prohaska tulisi Suomeen, ja koko se konserttti, missä olit, nähtäisiin täälläkin. Varmasti olisin katsomossa kuuntelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu kiinnostavista lisäyksistä! -janne

      Poista