sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kansallismuseo kertoo turisteille, että Suomi sijaitsee Aasiassa


Kansallismuseosta voi lähteä Eurooppaan.

”Eurooppaan”, huutaa otsikko Kansallismuseon Sibelius-näyttelyn seinällä. Jahas, kertooko teksti Sibeliuksen paluumatkasta Yhdysvalloista? Vai japanilaisten Sibelius-innostuksesta?

Ei, seinätekstissä selostetaan Sibeliuksen musiikin ulkomaanesityksistä ja uusista kustannussopimuksista. Helsingin filharmonisen seuran orkesteri konsertoi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 ja solmi sopimuksen saksalaisen kustantajan Robert Lienaun kanssa. Mutta ”Eurooppaan”? Miten Sibelius tai hänen musiikkinsa voi Helsingistä lähteä Eurooppaan? Sehän on sama kuin lähtisi Oulusta Suomeen.

Tämä historiallinen, kulttuurinen ja maantieteellinen lapsus ei valitettavasti ole harvinainen. Se kertoo kirjoittajansa alitajuisesta taipumuksesta Suomen erillishistorian vaalimiseen. Suomea kuvataan saarena tai lintukotona, jonne eivät milloin mitenkin piirrettyjen rajojen ulkopuoliset tapahtumat ulotu. Nuijasodassakin väkevät suomalaiset talonpojat vain kapinoivat herroja vastaan. Ei tarvitse selittää nujakan yhteyksiä Roomaan asti. Erillishistorian vaikutus näkyy nettikeskustelujen asenteissa edelleen.

Suomen ymmärtäminen kaikista maailman maanosista erilliseksi saareksi on silti paradoksaalisesti juuri eurooppalainen ilmiö. Iso-Britannia on oikeasti saari, ja sielläkin puhutaan Eurooppaan-menosta. Kypros, Portugali, Kroatia ja Sveitsi kokevat olevansa syrjässä.

Sitähän suurin osa eurooppalaisista valtioista on: kaukana kansallisuusaatteen syntysijoilta Saksasta, tai vapauden, veljeyden ja tasa-arvon murtautumispaikasta Ranskasta. Eurooppalaisuuteen kuuluu oma position kyseenalaistaminen samalla tavoin kuin protestanttisuuteen kuuluu oman uskonnon epäily ja demokratiaan sen itsensä kritiikki.

Kun Sibelius-näyttelyn amerikkalainen turisti tavaa keskellä Euroopan-matkaansa tekstiä ”Towards Europe”, hän on saapunut eurooppalaisuuden ytimeen.

Kansallismuseon Sibelius-näyttely sijaitsee Oulusta katsoen syrjäisessä Helsingissä, mutta sinne kannattaa ennen sulkeutumista (13.3.2016) matkustaa, sillä näyttelyssä on monta herkkupalaa, kuten Sibeliuksen seitsemänteen sinfoniaan säveltämät kaksi alkuperäistä lopetusta täydellä sinfoniaorkesterilla soitettuna. 

Mannerheimintien toisella puolella Aurora Karamzinin huvilassa on samaan aikaan avoinna Helsingin kaupunginmuseon musiikkinäyttely, joka on juhlavaa Sibelius-näyttelyä rennompi ja avoinna vielä vuoden verran.

Welcome to Europe!

Näyttelyssä on esillä Sibeliuksen sedältään saama venetsialainen Santo Serafin -viulu.

1 kommentti:

  1. Totta. Suomalaiset kuuluvat Eurooppaan, mutta tuntevat olevansa sen laidalla, siksi Eurooppaan pitää matkustaa.
    Sanotaan, että joku ihminen on kansainvälisellä tasolla. Tarkoitetaanko silloin vain Euroopan kansoja? Ihmisen pitää olla maailmankuulu, ennen kuin hän on saanut kaikki maanosat haltuunsa.

    Viime aikoina olen tosissaan ihmetellyt, miten vähän minä tiedän maailmanmenosta. Nyt on kuollut joku rock-kuningas, jota kaikki tuntuvat surevan. Hän on kuulema ollut maailman ihailluin muusikkistara, jo vuosikymmeniä. Monet päivälehdetkin valittavat hänen kuolemaansa ja monet ovat surunmurtamia blogeissaan, itkevät hänen poismenoaan. Ja minä, kuinka outoa, en ole tiennyt edes hänen olemassaolostaan. Ja hänen nimensä on minulle vieläkin vieras.

    Miten voikaan elää niin maailman menosta irrallaan, syrjässä. Pelottavaa.

    VastaaPoista