torstai 7. tammikuuta 2016

Hämähäkit vilistivät Lappeenrannan laulukilpailuissa



Lappeenrannan linnoitus.

Eilen päättyneissä Lappeenrannan laulukilpailuissa kohtasin taas musiikkitapahtumien eliöstöön kiinteästi kuuluvan vipeltäjän: hämähäkin. Hämähäkki voi olla kulttuuriperheen lellikkilapsi, konserttitoimiston johtaja tai eläkkeelle jäänyt pikkukaupungin intendentti.

Hämähäkkien elämäntehtävänä on vartioida klassisen musiikin ympärille kutomaansa seittiä. Sisäpuolelle pääsee vain hämähäkkien solmiman pienenpienen portin läpi. Muuta kautta yrittävät jäävät seittiin saaliiksi, jolta hämähäkit imevät mehut pois.

Hämähäkki myrkyttää tapahtuman kuin tapahtuman. Jos hämähäkki ei pääse konserttipaikalle, se vaanii esityksiä radiosta tai tv:stä. Vaikka sillä on huono näkö, se kykenee pilaamaan shoutbox-keskustelujen ilmapiirin ja paheksumaan kommentaattorin sanamuotoja lajitovereiden kanssa Facebook-seinällä.

Hämähäkkien ansiosta meillä on hirveän vaikeaa puhua klassisesta musiikista muutoin kuin vain yhdellä tavalla. Nuoret, kokemattomat tekijät saavat tilaisuuksia vain, jos he tekevät hommat samoin kuin aina ennenkin. Konserteissa samat ihmiset esittävät samoja kappaleita, samassa järjestyksessä, samaan kellonaikaan. Perusteluksi riittää kiukkuinen vetoaminen käsitteeseen ”sivistys”, joka on tietysti juuri sellainen kuin hämähäkki sen itse määrittelee.

Miksi hämähäkki toimii näin? Syynä voi olla imumahaista koukkuleukaa vaivaava turvattomuuden tunne. Klassinen musiikki on sille maailman viimeinen juottokaukalo, jossa asiat ovat samalla tavalla kuin silloin kun isä vielä eli. Kaukalossa voi myös kuunnella puhdasta, oikeaoppista suomenkieltä, joka radiosta vieläkin sen yhden ainoan lempitoimittajan suusta valuu.

Jos joku tämän idyllin rikkoo, on hämähäkki irti!


10 kommenttia:

  1. Älä nyt tällaista avainromaania kirjoita, vaan sano suoraan kun on sanottavaa.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirjoitus ja suoraan sanottu.

    VastaaPoista
  3. Osuvasti kirjoitettu. Klassisen musiikin puolustajat ovat oikeastaan sen pahimpia vihollisia, koska juuri Koskisen kuvaama klassisen musiikin maailmassa yleinen suvaitsemattomuus ja alentuva suhtautuminen "seitin" ulkopuolisiin karkottaa kaikki potentiaaliset uudet kuulijat pois.

    VastaaPoista
  4. Seurasin laulukilpailua netin välityksellä. Lähetysikkunassakin oli aika kannustava meininki. Mutta jossain muualla ei ilmeisestikään ollut näin. Olisi hyvä ja hyödyllistä tietää asiasta tarkemmin. Missä tarkkaan ottaen mättäsi pahiten?
    ystävällisin terveisin Minna

    VastaaPoista
  5. Hihi :-) Jonkinsorttisia hämähäkkejä esiintyy vissiin alalla kuin alalla. Mielestäni ihan käyttökelpoinen vertailu. En itse kaivannut enempää tietoa tekstin inspiraatiohämähäkistä. Mielestäni jokainen lukija voi päinvastoin pysähtyä miettimään, missä määrin hänessä piilee hämähäkkipiirteitä, koska on vallan yleistä, että ihmiset vaalii tai suojaa omia arvojaan, joskus vähän liiankin innokkaasti tai turhaan, ehkä jopa oleellisempien asioitten kustannuksella? Näin vähemmistön edustajana pystyn hyvin tunnistamaan joitakin, myös huolestuttavampia, hämähäkkipiirteitä itsessäni... Vaikka blogikirjoitus ei käy suoraan kipukohtien kimppuun, niin miksei kipukohtia voisi ilmaista näinkin? Alkuperäisen ongelman raskas luonne muuttuu ainakin kirjoittamisen myötä hieman etäämmäksi ja kevyemmäksi, ja silloin kirjoittamisella on ollut selvä funktio... Jäin vain miettimään sitä, että hämähäkkiverkot on kyllä tavallisesti aika helposti tuhottavissa. ;-)

    VastaaPoista
  6. Mielestäni Jannen, siis Herrasmiehen, teksti uppoaa hyvin näin. Ei tarvitse osoitella ketään. On parempi, että ne, jotka tunnistavat itsensä (tai jonkun muun), ottavat asian pohdittavakseen. Terveisin, Wilhelm Kvist

    VastaaPoista
  7. Hyvin vedetty, Janne! Tosi upee veto :) xD

    terv. Harri Sippel

    VastaaPoista
  8. Tämä teksti hämmensi, ennen kuin pääsi tajulle, mistä tässä on kysymys. Tämähän on hienotunteisen ihmisen tapa muuttaa susi ja punahilkka saduksi, jolla on kuitenkin verrattain onnellinen loppu, vaikka suden vatsa halkaistiin. (Tai jäi halkaisematta.)

    Seurasin finaalin TV:stä.
    Se mitä naisten osalta jäin kaipaamaan, oli kuulas, kirkas, vaivaton ääni, joka valloittaisi ja saisi kuulijan hurmoksiin. Yhdellä loppukilpailuun päässeellä sellainen ääni lähestulkoon mielestäni oli, mutta vaikka olin varma, että se palkittaisiin, niin ei tapahtunut. Miksi? Mikä oli vikana? Olin murheellinen. Mutta olihan voittajalla tiukat otteet, käsi heti tomakasti pystyssä hän taisteli määrätietoisesti voittoa kohti... ja voitti.

    Ei minulla ole sitäkään vastaan mitään. Napakasti lauloi, täytyyhän urhoollisuus palkita. Ja koska olen amatööri, kuuntelija kuuntelijoiden joukossa, en voi missään tapauksessa epäillä palkintoraadin ratkaisua.

    Miesten osalta olin pettynyt siitä, ettei yhtään tenoria ollut finaalissa. Baritonit muistuttivat aika lailla toisiaan. Voi miten kovasti jäi kaipaamaan, että joku heistä avaisi suunsa ja antaisi sävelten vapautua ja nousta voimalla korkeuksiin tapaan Jussi Björling O,heliga natt! (joka levyltä kuunneltuna pelasti joulumme ja jonka ääni soi vieläkin korvissa).

    Voi kun joku asiantuntijoista kertoisi minulle, mikä siinä kilpailussa voittajan ratkaisi? Nyt jäin hiukan kuin tyhjän päälle.
    Mikä tai kuka oli hämähäkki?
    Ja eikö se ollut LAULUkilpailu. Miksi se mies, joka sai kyllä palkinnon, muttei laulanut aariaa jostain oopperasta, vaan esitti mm. lempisäveltäjäni menneiltä ajoilta, Mahlerin, vaikean, mutta puhuttelevan teoksen, ei ollut oikein ruodussa, saamani käsityksen mukaan?

    VastaaPoista
  9. PS.
    ihan pakko sanoa, että olen kiitollinen Janne Koskiselle hämähäkkien vilistämisestä. Hän ei hienotunteisesti puhunut suoraan sitä, mitä minä, rivikuuntelijana, jossain määrin epäilin tai olin kummissani, mutta kuten varmaan useimmat meistä rivikuuntelijoista alistuin kiltisti uskomaan olevani väärässä.

    Satuin keskustelemaan henkilön kanssa, jolla on kokemusta ja tietoa, miten kilpailukoneistossa toimitaan, yleensä, ketään syyllistämättä. Voittajien ja yleensä kilpailuun osallistuneiden kohdalla kyse ei ole varsinaisesti sattumasta (joissakin tapauksissa voi tietysti näin olla, muttei kaikissa). Koneisto toimii samalla tavalla myös muissa, kuin musiikkikilpailuissa. Kuulemani henkilö tietää miten homma toimii. Hänen selvityksensä jälkeen ei mikään jäänyt minulle epäselväksi.

    Mutta silti suren edelleen ettei se finaaliin otettu naisihminen, joka mielestäni lauloi niin luontevan puhtaasti ja vapautuneesti, itseään esille tuomatta ja sai sävelet soljumaan suoraan sydämeen, ja joka oli mielestäni huippu, ei päässyt lainkaan palkinnon saajien joukkoon. Tämä on minun yksityinen tunteeni, oma kokemukseni. Ja koska olen täysin irti kaikista kilpailuihin liittyvistä asioista, uskallan sanoa oman mielipiteeni (jolla ei tietysti ole mitään merkitystä). Minusta koko kilpailun taso ei ollut niin korkea kuin sitä kuuli ylistettävän. Sanon sen siksi, että opettelen olemaan rehellinen mielipiteissäni, vaikka tiedän, ettei niitä kukaan usko. Eikä tarvitsekaan uskoa.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille kommenteista! Niiden lukeminen tuotti minulle paljon iloa.
    Terveisin
    Janne

    VastaaPoista