torstai 28. toukokuuta 2015

Sibelius työllisti räätäleitä vielä yhdeksänkymppisenä



Nimilappu löytyy Jean Sibeliuksen arkipuvun povitaskusta.

Säveltäjä Jean Sibelius (1865-1957) tunnettiin tyylikkäänä pukeutujana. Nuoruuden studiokuvissa ja Ainolan luonnonvalossa otetuissa kuvissa näyttäytyy huoliteltu herrasmies, joka varsinkin uransa alkupuolella käytti vaatetukseen rahaa enemmän kuin olisi voinut. Hänen nimeään ei sentään löydy räätälien mustista kirjoista, joihin on kirjattu tilauksiaan maksamatta jättäneitä asiakkaita.

Tarkemmat tiedot Sibeliuksen puvuista ovat olleet lähinnä valokuvien ja ostokuittien varassa, sillä valtaosa hänen vaatteistaan on riippunut valolta suojassa Ainolan kaapeissa, josta ne vuonna 1984 siirrettiin Kansallismuseon varastoon. Kokoelmaan kuuluu 469 alanumeroa miesten ja naisten pukuja, pukujen osia sekä asusteita liiveistä ja irtokauluksista hattuihin, kenkiin ja kumisaappaisiin.

 
Sibeliuksen vuonna 1956 tilaamassa puvussa on hänen suosimansa kaksirivinen takki.

Lokakuun 16. päivänä Sibeliuksen puvut palaavat vuosikymmenten jälkeen yleisön nähtäville, kun Kansallismuseossa avautuu säveltäjän elämää esittelevä näyttely. Sain käydä katsomassa paraikaa konservoitavana olevia pukuja Sibeliuksen pukeutumista tutkineen yliopistonlehtori Minna Kaipaisen kanssa.

Yli-intendentit Jouni Kuurne ja Kaija Steiner-Kiljunen paljastavat suojapapereiden alta aluksi yllätyksen: vielä marraskuussa 1956 Stockmannilla teetetyn harmaan kaksirivisen villakangaspuvun. Sibelius oli tuolloin yli yhdeksänkymmenen, eikä puvun valmistumisen jälkeen elänyt enää vuottakaan. Lähteistä kuitenkin selviää, että mitään erityistä syytä uuden puvun hankintaan ei tarvinnut olla. Hänellä oli elämänsä loppuun saakka tapana tilata uusi arkipuku yhden tai kahden vuoden välein.

Minna Kaipaista kiinnostaa erityisesti Sibeliuksen valkoiset puvut, joita oli useita. Kuurne näyttää meille pellavakankaisen luonnonvalkoisen puvun,  jonka nappien lukumäärästä Kaipainen näkee, että se ei ole sama kuin 1907 Ainolan verannalla otetuissa valokuvissa. Se ei ole myöskään sama kuin Ainolassa näytillä oleva valkoinen puku, eikä se, jonka hän osti Yhdysvalloista 1914. Yksityiskohdista voidaan päätellä, että Sibeliuksella oli ainakin neljä erilaista valkoista pukua.

Pellavapuvun yksirivisen liivin sisältä löytyy Sibeliuksen puvuille tyypillinen yksityiskohta: suurehko sisätasku. Kaipaisen mielestä taskujen suuri lukumäärä on tuon ajan miesten puvuissa epätyypillinen piirre ja kysyy, olisiko Sibelius voinut pitää liivin sisällä vaikkapa nuotteja. Tasku on sellaiseen kuitenkin liian pieni, joten se on saattanut toimia tupakointivälineitä tai taskumattia varten.

 
Liivin sisäpuolella on ylimääräinen tasku.

Rekillä roikkuu kokoelman juhlavimmat pukineet: kaksi frakkia, shaketti ja turkki. Vanhempi frakki on mitä todennäköisimmin sama, joka päällään Sibelius johti kuudennen sinfonian kantaesityksen Helsingissä 19.2.1923 ja seitsemännen sinfonian kantaesityksen Tukholmassa 24.3.1924. Sen on valmistanut helsinkiläinen Olanderin vaatturiliike. Toista frakkia on käytetty Helsingin Messuhallissa 8.12.1935 järjestetyissä 70-vuotispäiväjuhlallisuuksissa. Kaksirivinen bonjour-puvun takki silkkilangalla päällystettyine nappeineen on hankittu vuonna 1900 Kristianiasta (Oslosta) ja oli käytössä Pariisin maailmannäyttelyssä.

Ihailemme vielä sisäturkkia, jonka päällys on paksua mustaa villaripsiä, sisus vaaleanruskeaa turkista ja kaulus sähkökania. ”Nämä ovat hyvin painavia kun lampaanvuodat laitetaan sellaisenaan. Niihin tulee painoa useita kiloja. Se vaatii kantajaltaankin hartioita”, Kaipainen kertoo.


Yli-intendentti Jouni Kuurne ja Minna Kaipainen tutkivat olkihattua.

Olkihatun sisäpuolella näkyy kulumaa - muuten päähine on loistokunnossa.

Sibelius ei koskaan käyttänyt niin kutsuttuja vapaa-ajan vaatteita saatika työvaatteita. ”Estetiikka oli Sibeliukselle ergonomiaa tärkeämpää. Hän pukeutui hienosti, vaikka se ei olisi aina ollut tilanteen mukaisesti käytännöllisintä.” Yksi poikkeus löytyy vuodelta 1945, jolloin hän sai 80-vuotislahjaksi Nokian kumisaappaat – elämänsä ensimmäiset. Syntymäpäiväkutsuilla avustanut Liisa Harjula muisteli, että Sibelius tykkäsi saappaista kovasti ja tuli näyttämään niitä Ainolan keittiöön saakka.

Sibeliuksesta ja hänen puolisostaan Ainosta otetut kuvat ovat valtaosin mustavalkoisia. Heidän vaatteensa eivät kuitenkaan olleet pelkkiä mustan ja valkoisen eri sävyjä, vaan suojapapereiden alta paljastuu yllätys: Aino Sibeliuksen vanhoilla päivillään käyttämä raakasilkkinen jakkupuku on väriltään voimakkaan violetti.

Kaipainen innostuu. ”Rohkeampi valintahan tämä on. Todella kauniin värinen”, hän sanoo. Myös Ainon 1920-luvun puvussa on voimakkaita värejä. Vaalealla taustalla on tummanruskea alareuna, mehukkaan punaisia kirsikoita ja vihreitä lehtiä.

 
Aino Sibelius pukeutui violettiin silkkiin.

Voiko valokuvien antamaan Sibelius-kuvaan luottaa, sillä siihen aikaan valokuvia otettiin harvoin ja niitä varten pukeuduttiin? Kaipainen myöntää, että valokuvat ovat aina poseerauskuvia, mutta useiden kommenttien mukaan Sibelius pukeutui aina hyvin. ”Tip top on sanonta, joka aina esiintyy muisteluissa. Eli hän pukeutui kyllä hyvin muutenkin”, Kaipainen sanoo.

Entä aikalaiskuvaukset, joissa Sibeliuksen ulkonäköä kehuttiin. Jospa mielikuviin vaikutti Sibeliuksen nauttima arvostus ja sen synnyttämä karisma? ”Kyllä hän varmaan oli niin karismaattinen henkilö, että hän täytti huoneen ja sai vaatteetkin näyttämään kauniimmalta.”

Tästä esimerkkinä ovat Yousuf Karshin valokuvat, joista näkyy miten Sibeliuksen kaksirivisestä puvusta puuttuu nappi – tai Amerikan-matkalta ostettu hyvin istuvaksi kehuttu valkoinen puku, joka valokuvan perusteella ei ollut lainkaan hyvin leikattu.

Yliopistonlehtori Minna Kaipainen vieraili Kansallismuseon konservointilaitoksessa.
 



Musiikit:
Sibelius: Kevätnäky op. 114/5. Ralf Gothóni.
Sibelius: Gigue (Allegretto) jousitriosta A-duuri. Helsingin musiikkiopiston opintotyö 1889. Jaakko Kuusisto, Anna Kreetta Gribajcevic ja Taneli Turunen.
Sibelius: Hymn to Thais. Aulikki Rautawaara ja Electro-orkesteri, joht. Jussi Jalas (lev. 1946).
Sibelius: Aallottaret. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo.
Fagerlund: Bruscamente viulukonsertosta ”Darkness in light”. Pekka Kuusisto ja Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Jorma Panula opetti taas uusia kapellimestareita

Oppilas ja opettaja: Kristian Sallinen, 14, ja Jorma Panula, 84.

Olipas mukava musiikintäyteinen viikonloppu Kirkkonummen kamariorkesterin kanssa Hepari-järven kauniissa rantamaisemissa. Soitin kakkosklarinettia ja parissa kappaleessa ykköstäkin Panula-akatemian orkesterinjohdon kurssilla Piiparilassa.

Jykevien hirsiseinäin keskellä kahdeksan kapellimestariopiskelijaa harjaannutti itseään kiiltosilmäisen muusikkojoukon edessä, opettaja Jorma Panulan perkelettä huutaessa ja videokameran käydessä. Orkesterinjohtajan opintie on kauhuntäyteinen, mutta humiliaation ja julkisen erehtymisen kautta hedelmällinen.

Ihmeellisin kokemus oli soittaa Mozartin Taikahuilu-alkusoittoa vasta 14-vuotiaan Kristian Sallisen johdolla. Orkesterin eteen saapuessaan Sallinen vaikutti vielä koulupojalta, mutta kun hän kohotti tahtipuikkonsa, seisoi edessämme karismaattinen musiikinjohtaja. Ensimmäisten sointujen valmistavat lyönnit tulivat selkeästi, fuugassa hän irrotti sforzatot pienellä vasemman käden eleellä. Tällä Espoon Cherubinolla vaikutti olevan mutkaton suhtautuminen musiikin yhdessä tekemiseen ja sointivirtojen ohjailuun.

Ville Mankkinen johti Sibeliusta.
Opiskelijoiden kokeneinta joukkoa edustivat musiikkia jo pitempään ammatikseen tehneet opiskelijat, kuten Ville Mankkinen ja Helena Sinisalo. Heille oli muodostunut tehokas harjoittamisrutiini ja perustaidot, jotka tuottavat tasaisesti hyviä tuloksia.

Iloiset oboistit: Tuomas Tenkanen ja Noora Pirneskoski.

Teea Kokkonen, huilu, ja Milla Kaarto, klarinetti.
Piiparilan talo on siirretty Kirkkonummelle Pohjanmaalta.
 

Ilo oli myös seurata, miten kehitystä tapahtui jokaisella vain kolmipäiväisen kurssin aikana. Tanja Räsänen, Teemu Hämäläinen, Eveliina Aijasaho, Mikko Luoma ja Lauri Haapanen ottivat Panulan voimasanojen sävyttämiä ohjeita nöyrästi vastaan ja ylsivät kukin hienoon suoritukseen kurssin päättäneessä loppukonsertissa. Raumalaisen Lauri Haapasen johtamassa Melisanden kuolemassa täytyi jopa kamppailla liikutusta vastaan.

Konsertin ohjelmalehtinen.

Kurssikonsertin taiturisolisti oli Tshaikovskin Rokokoo-muunnelmien Leonardo Chiodo, pitelemätön, huipputaitava, vahvasti eläytyvä nuori muusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa Hannu Kiisken johdolla. Chiodo osallistuu kesäkuussa Moskovassa käytävään Tshaikovski-kilpailuun.

En ennusta kilpailutulosta, mutta haluaisin vain yksinkertaisesti kuulla hänen soittoaan uudestaan. Myrskyisistä suosionosoituksista päätellen haluaisi moni muukin.

Sellisti Leonardo Chiodo herätti huomiota taidokkaalla soitollaan.

torstai 21. toukokuuta 2015

Sibelius-ruokaa: tältä maistuu kolmas sinfonia!



Säveltäjä Matthew Whittall valmisti kolme Sibelius-ruokaa.

Omenantuoksu tulvii säveltäjä Matthew Whittallin (s. 1975) kotikeittiöstä Helsingin Kurkimäessä. Uunissa muhii omenanviipaleista, sokerista ja korppujauhoista koottu Skåne-kakku, jota tarjottiin Jean Sibeliuksen 80-vuotisjuhlissa.

Kokeilemme Matthew’n kanssa uuden keittokirjan, Risto ja Ritva Lehmusoksan julkaiseman Jean Sibeliuksen pöydässä -teoksen reseptejä. Kanadan Etelä-Québecistä Suomeen aikanaan muuttanut Whittall tunnetaan taitavana harrastajakokkina – ja Sibeliuksen ihailijana.

Jean Sibeliuksella oli voimakas taipumus synestesiaan eli aistien sekoittumiseen. Synestesiassa yhden aistialueen aktivoituminen johtaa automaattisesti kokemukseen toisella alueella. Soinnit, värit, tuoksut ja maut yhdessä tuottivat Sibeliukselle nautinnon.

Sibeliuksen musiikkiin pitäisi tällä perusteella liittyä esimerkiksi se, miltä ruoka hänen suussaan maistui. Voisiko siis Sibeliuksen ruokiin tutustumalla ymmärtää hänen musiikkiaan paremmin?

Selkeät maut ja raaka-aineet tuntuvat hallitsevan Jean Sibeliuksen nauttimia herkkuja. Alkuruoaksi valmistamme vihreää ja valkoista parsaa, lehtikaalia ja uppomunia. Hollandaise-kastikkeen teko menee meiltä kaksi kertaa pieleen, joten korvaamme sen voisulalla. Pääruoaksi Matthew paistaa läskisoosin, joka vie kielen mennessään. Skåne-kakku nautitaan kermavaahdon kera.

Erinomaista, herkullista, loistavaa!, kehumme valmiita ruokia. Maut ovat kirkkaita ja puhtaita, ainekset ja tekniikat yksinkertaisia, kaikki suoraviivaista. Kuin kolmannen sinfonian huipennus.

Mutta onko Whittall päässyt ruokien myötä lähemmäs Sibeliuksen luovuutta tai ajatusmaailmaa? ”Ehkä joo. Tuntuu että Sibelius oli sensuaalinen, tunteellinen ihminen, joka tykkäsi hyvästä ruoasta ja viinistä. Se ruokkii mielikuvitusta.”



Parsaa, uppomuna ja haudutettua lehtikaalia Hollandaise-kastikkeella

puntti valkoista parsaa
puntti vihreää parsaa
4 kananmunaa
lehtikaalia
valkoviinietikkaa
suolaa

Kuori ja keitä parsat suolavedessä. Riko kananmunat yksitellen etikalla ja suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Hauduta lehtikaali. Kokoa annokset valmiiksi lautaselle ja tarjoa Hollandaise-kastikkeen kera.

Matthew’n ja Jannen vinkki: osta Hollandaise-kastike valmiina purkissa! (Matthew lisää: pianisti Emil Holmström tekee loistavaa Hollandaisea)


Läskisoosi

porsaan kassleria
1-2 sipulia
2-3 rkl vehnäjauhoja
suolaa
pippuria
vettä
valkoista kuivaa Vermuttia (esim. Nouilly Prat)

Leikkaa sianliha ohuiksi viipaleiksi ja ruskista pannulla. Ota liha pois ja ruskista sipulit. Kaada mukaan vermuttia, joka irrottaa pannun pohjaan muodostuneen makukerroksen. Lisää lihat, nestettä, mausta ja suurusta jauhoilla. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja maustekurkkujen kanssa.


Skåne-kakku

omenoita
fariinisokeria
korppujauhoja

Kuori ja viipaloi omenat. Asettele ne korkeaan, voideltuun vuokaan kolmeen kerrokseen ja sirota jokaisen kerroksen väliin fariinisokeria ja korppujauhoja. Paista kakku kohtuullisessa lämmössä (180 C) puolitoista tuntia. Tarjoa kermavaahdon kanssa.






Musiikit:
Sibelius: Soittoniekka op. 103/2. Tuija Hakkila.
Sibelius: Sommarnatten (J.L. Runeberg) op. 90/5. Tom Krause ja Irwin Gage.
Whittall: Hors d’œuvre. Antti Siirala.
Sibelius: Il tempo largo sinfoniasta nro 4 a-molli. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo.
Sibelius: Surusoitto. Harri Viitanen.
Sibelius: Allegro (ma non tanto) sinfoniasta nro 3 C-duuri. Sinfonia Lahti, joht. Osmo Vänskä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Työpäiväni Helsingissä tarttui valokuviin



Tänään vietettiin Helsingissä ihanata kevätpäivää, mikä tarjosi hienon mahdollisuuden opetella uuden Sony a5000-kamerani käyttöä. Laite vilahti sattumalta Kantapöytä-lähetyksessäkin ja aiheutti yleisön keskuudessa vaatimuksia lopputulosten näkemisestä. Uutuuden myötä blogini kuvatarjonta toivottavasti kohenee. Huomattakoon, että vielä kesäkuun puolelle blogissa julkaistaan myös vanhalla kapineella otettuja kuvia, joten kuvien taso nousee pikku hiljaa.

Mutta tällaiselta Helsinki tänään näytti, uuden linssin takaa katseltuna. Olkaa hyvät!

Perjantain konsertin solistit, sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja baritoni Ville Rusanen.


Hannu Lintu harjoitti Radion sinfoniaorkesteria.

Töölönlahti.
Larin Paraske.
Kekkonen tietysti.
Tuottaja Tiina-Maija Lehtonen ja toimitussihteeri Laila Kangas.
Tuotantokoordinaattori Merja Jääskeläinen.
Pianisti Jukka Nykänen.
Talvipuutarha.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Radiosarjani käynnistyy ensi viikolla


Säveltäjä Matthew Whittall (vas.) kokkaa, Jaakko Jämsä (oik.) äänittää.

Kun Radion sinfoniaorkesteri ja Kantapöytä kesäkuussa alkavat kasvaa heinää, muuttuu omakin työnkuvani suven ajaksi visuaalisemmaksi. Radion kuulokuvia synnytän jälleen kerran viikossa, tällä kertaa Jean Sibeliuksen ja aateliskartanoiden voimin. Hienostelustahan minua jälleen syytetään, joten olkoon se taas koko sarjan ylpeä nimitys.


Hienostelua-kesäsarja käynnistyy ensi viikon torstaina (21.5.2015) Radio 1:llä. Lähetysajat tällä tuotantokaudella ovat torstaisin klo 11.00 ja perjantaisin klo 14.00. Ohjelmien aiheita värittää aluksi Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhla, sen jälkeen kierros kotimaan kesäkartanoissa. Saattaa olla, että jossain naapurivaltakunnassa poikkean myös.

Kansallismuseon yli-intendentit Jouni Kuurne ja Kaija Steiner-Kiljunen Sibeliuksen pukujen äärellä.
 
Sibeliukselta tutkimisen aiheina ovat hänen nauttimansa ruoat, juomat ja sikarit. Kerran käyn myös katsastamassa, millaisiin pukuihin säveltäjämestari sonnustautui. Ja haluan tietää, miksi Sibelius-tutkija Erik Tawaststjerna aina paleli.





Kesän 2014 kartanokierros herätti niin paljon mielenkiintoa, että sen saa kesä-heinäkuussa kuulla uudestaan. Sen jälkeen esittelen viisi uutta kartanoa asukkaineen.


Kun syksy jälleen koittaa ja ohjelmasarja päättyy, on arvon kuulija oikeutettu moitteeseen: ”Älä aina hienostele!”