torstai 15. lokakuuta 2015

Viulukilpailun voitto Turkkiin

Turkin Alican Süner voitti Max Rostal -viulukilpailun keskiviikkona.


Berliinissä keskiviikkona 14.10.2015 päättynyt Max Rostal -kilpailu viulisteille ja alttoviulisteille herätti minussa jälleen näränsekaista ihmetystä. Ei kuitenkaan finalistien esitysten takia.

Viikonlopun välieristä pääsin seuraamaan vain puolikasta, johon ilmeisesti osui tavallista keskeneräisempiä soittajia, sillä finaalissa samanlaista tunnetta ei enää syntynyt. Konzerthausin suuressa salissa saatiin nauttia kolme loistokasta oppilasesitystä kahdesta viulukirjallisuuden merkkipaalusta: kaksi Pjotr Tšaikovskin viulukonsertosta ja yksi Béla Bartókin viulukonsertosta nro 2.

Finaaliin päässyt Espanjan Miguel Colom Cuesta puhutteli Tšaikovskin parissa suurella musikaalisuudella ja samettisella viulunäänellä. Välierässäkin vaivanneet tekniset haparuudet jättivät soittajan silti kolmannelle sijalle. Teemalaaksoihin Colom Cuesta jäi rauhassa ympärilleen katsomaan, nousi sieltä sitten hurjaa vauhtia ylös vetäen koko orkesterin mukanaan ja huipulle taas päästyään soitti niin että seuraavaan kylään kuului. Ryusuke Numajirin johtama Konzerthausorchester oli välillä niin innoissaan mukana, että peitti solistin, mutta teki sen sentään musiikillisesti sopivissa kohdissa.

Colom Cuestaa puleeratumpi tekniikka oli japanitar Yasuka Morizonolla, jonka viulu soi kirkkaasti ja tavoitti Béla Bartókin toisessa konsertossa modernismin ytimen. Sen liepeillä Morizono hehkutti romanttisia cantilenoja ja huumasi kuulijat myös mikrointervalleilla. Tuomaristo nosti Morizono toiselle palkinnolle. Morizono on hyväksytty mukaan marraskuussa Helsingissä alkavaan Jean Sibelius -viulukilpailuun.

Illan jälkimmäisen Tšaikovskin soitti Turkin Alican Süner, joka lopulta nousi koko kilpailun voittajaksi. Hän on teknisesti taiturillinen soittaja, joka väkevällä musikaalisuudellaan kaivoi soolo-osuudesta esiin muutaman omaperäisenkin idean. Finaalin kliimaksiin hän karautti kuin sotaan lähtevä ratsumies ja tuntui saavan nopeisiin kuvioihin ylimääräisen energialatauksen. Ainoa harminaihe hänen kohdallaan oli pieni viulunsointi, mikä saattaa johtua huonosta soittimesta.

Palkinnon parhaasta tilausteoksen esityksestä saanut Australian Victoria Wong soitti Søren Nils Eichbergin soolokappaleen Recitare erinomaisesti, sen ilmaisukerroksiin täydellisesti muuntautuen.

Muista kiireistä johtuen jouduin jättämään Max Rostal -kilpailun alttoviuluosuudet kuuntelematta. Siellä voittajaksi selviytyi Kiinan Diyang Mei. Toisen palkinnon sai Korean Sara Kim ja kolmannen niinikään korealainen Sejune Kim.

Viulufinaalin yleisö ei malttanut kuunnella esityksiä vaiti, vaan useista seurueista kuului kuiskintaa, hihitystä ja typeriä kommentteja. Kuulijat myös ottivat valokuvia ja kännykkävideoita, ja heitä päästettiin saliin kesken kaiken, jopa kadenssin hiljaisimpien hetkien aikana.

Kilpailujärjestelyjen epäonnistuminen koettiin tulosten julkistuksen kanssa. Yön ja seuraavan aamun uutispalstat ja aamun kulttuuriuutiset eivät kertoneet mitään Max Rostal -kilpailun tuloksesta, koska vastoin yleistä käytäntöä kilpailu ei samana iltana kommunikoinut palkinnoista uutistoimistoille eikä päivittänyt edes omia nettisivujaan.

Tämä ei harmita minua henkilökohtaisesti. Tämä harmittaa minua kaikkien niiden nuorten viulistien puolesta, jotka hirmuisella työllä raivaavat tiensä orkesterifinaaliin, soittavat ulkoa jonkin kaikkien aikojen vaikeimmista soittimelleen sävelletyistä konsertoista, ja joiden urakka huipentuu siihen, että järjestelijät kuvittelevat salissa kerrottavan lopputuloksen riittävän tiedotukseksi nykyaikaisessa, kansainvälisen tason kilpailussa. Sain tulokset niitä kaksi kertaa pyydettyäni seuraavana iltapäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti