perjantai 16. lokakuuta 2015

Arttu Kataja laulaa Wagneria elävien legendojen kanssa


Olaf Bär (vas.), Siegfried Jerusalem, Klaus Florian Vogt, Franz Mazura, Julia Kleiter ja Daniel Barenboim.

Schiller-teatterin lämpiössä ajaudun katsekontaktiin vanhan herran kanssa. Hymyilemme ja nyökkäämme toisillemme. Sitten tajuan: herranen aika, sehän on elävä legenda, oopperalaulaja Siegfried Jerusalem! Ja nyt hän juttelee toisen laulujulkkiksen, Olaf Bärin kanssa!

Richard Wagnerin ooppera Nürnbergin Mestarilaulajat alkaa berliiniläisteatterissa vasta kymmenen minuutin kuluttua, mutta ohjauksen ensimmäinen juoni hykerryttää jo. Laulajat ovat soluttautuneet saliin tungeksivan yleisön sekaan ja astelevat pikku hiljaa muina miehinä katsomon vierustaa lavalle.

Valot pimenevät ja istumaan asettautunut laulajakaarti aloittaa aplodit: maestro Daniel Barenboim saapuu orkesterin eteen. Tänä iltana hän ei säästele, vaan puristaa heti alkusoitosta sellaisen sointisitkon, että Schiller-teatterin katto nousee kymmenen metriä korkeammalle.

Arttu Kataja saa hengähtää kun lavaa rakennetaan toista näytöstä varten.
Väliajalla pääsen backstage-kierrokselle baritoni Arttu Katajan seurassa. Kataja esittää oopperassa Hermann Ortelin roolia ja on saanut päälleen hohtavan valkoisen leveäraitaisen puvun.

Kuljemme sokkeloisia käytäviä pitkin kanttiiniin, jossa tapaamme orkesterissa kolme vuotta kontrabassoa soittaneen Otto Tolosen.

Arttu Katajalle tänä syksynä alkanut näytäntökausi Berliinin Valtionoopperan solistikunnassa on kymmenes. Muistan ihastelleeni hänen vaivattoman oloista lauluaan jo Unter den Lindenin vanhassa talossa. Kataja kertoo, että kyseessä oli hänen debyyttiroolinsa, Burleighin paroni Sir William Cecil Gaetano Donizettin Maria Stuardassa.

Tämä ei ole sairaala, vaan edelleen Berliinin Valtionooppera.
Berliinissä Arttu Kataja on kotiutunut Charlottenburgin kaupunginosaan vaimonsa, pianisti Anna Kondrackan ja kahden lapsensa kanssa. Kotoaan käsin hän viilettää oopperalle polkupyörällä.

Juttu jää kesken, kun esiintyjiä jo kuulutetaan paikoilleen. Kataja saattaa minut takaisin lämpiöön. Vastaan tulee korealainen basso Kwangchul Youn, joka sanoo selvällä suomen kielellä ”terve”. Kataja on puolestaan oppinut häneltä korealaisia kirosanoja.

Kontrabasisti Otto Tolonen nautiskeli väliajalla omenia.
Mestarilaulajien kuusituntinen ilta jatkuu osaamisen ja kokemuksen valtavalla yhteisvoimalla. Hans Sachs, Wolfgang Koch, jaksaa raskaan roolinsa leikiten, vaikka jopa Klaus Florian Voigtilla (Walther von Stolzing) alkaa viime metreillä väsymys kuulua. Solisteista ällistyttävin on 91-vuotias Franz Mazura, joka laulaa timanttisesti repliikkinsä Hans Schwarzina.

Evchen ja Walther saavat toisensa, Berliinin kaupunkilinna vaihtuu ketomaisemaksi. Yleisö huutaa ihastuksesta, eri-ikäiset, eri puolilta maailmaa saapuneet laulajat tarttuvat toisiaan kädestä.

Arttu Kataja muiden mestarilaulajien seurassa.


Kataja jakoi pukuhuoneen Gyula Orendtin ja Paul O'Neillin kanssa.

3 kommenttia:

  1. Tuntuu aina mukavalta, kun on suomalaisia maailmalla.

    VastaaPoista
  2. Upeaa kun Arttu Kataja on päässyt hienoon nousuun.

    VastaaPoista