perjantai 18. syyskuuta 2015

Pietari Inkinen aloitti ylikapellimestarityönsä Prahassa


Ylikapellimestari Pietari Inkinen uuden kotisalinsa edessä.

Tervehdys Prahasta, entisestä Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan pääkaupungista, jossa on loppuviikosta nautittu kesäkauden kenties viimeisistä lämpimistä päivistä. Lämpötila kohosi myös suurta korulipasta muistuttavassa Smetana-salissa, kun kapellimestari Pietari Inkinen, 35, keskiviikkona ja torstaina (16.-17.9.2015) aloitti kautensa Prahan sinfoniaorkesterin uutena ylikapellimestarina.

Inkinen johtaa orkesteriaan aluksi kerran kuukaudessa ja vie sen kiertueille marraskuussa Englantiin, tammikuussa Japaniin ja ensi kesänä ehkä omalle festivaalilleen Saksan Ludwigsburgiin. Hänen kotipaikkansa säilyy Sveitsin Baselissa, mistä käsin hän tekee työmatkansa eri puolille maapalloa. Vuoden kuluttua hän saa toiseksi omaksi bändikseen Japanin filharmonikot Tokiossa.

Prahan sinfoniaorkesteri työskentelee vuonna 1911 valmistuneessa Obecní Důmin Art Nouveau -rakennuksessa, jota englanniksi kutsutaan nimellä Municipal House, mutta jonka toimintaa kuvastaisi yhtä hyvin nimitys Kulttuurikeskus. Se sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevan mahtavan Ruutiportin vieressä, entisen hallintopalatsin paikalla. Rakennuksen koristelivat 1900-luvun alun merkittävimmät tšekkitaiteilijat, huomattavimpana Alfons Mucha, ja se toimi lokakuun 1918 itsenäisyysjulistuksen näyttämönä.

Pääsalin, Smetana-salin akustiikka on kaikuisa ja sopii erityisesti romantiikan ajan orkesterimusiikkiin. Bartókia myöhäisemmässä musiikissa jouset ovat jäädä puhaltajien ja lyömäsoittajien alle.

Prahassa toimii Inkisen orkesterin ohella pari muutakin ammattiorkesteria, sekä tietysti kansainvälisesti tunnetuin soittajisto Tšekin filharmoninen orkesteri, jonka kotipaikka on muutaman korttelin päässä sijaitsevassa Rudolfinumissa. Prahan sinfoniaorkesteri on sille hyvä haastaja, vaikka ei nuorempana instituutiona voikaan ylpeillä sellaisilla entisaikojen kapellimestarinimillä kuin Antonín Dvořák tai Gustav Mahler. Aika näyttää, miten voimasuhteet kehittyvät.

Kautensa avajaiskonsertin Inkinen aloitti kahdella riskillä: johtamalla orkesterille aiemmin tuntemattoman Esa-Pekka Salosen teoksen LA Variations (Los Angelesista innottuneita sävelmuunnelmia) sekä valitsemalla päätösnumeroksi tšekkiläisen musiikin merkkipaalun, Antonín Dvořákin sinfonian nro 9 e-molli, ”Uudesta maailmasta”. Turvasatamana näiden välissä esiintyi paikallisen yleisön suosikkiviulisti, Pavel Šporcl, joka kuitenkin soitti harvinaisuuden: Bohuslav Martinůn ensimmäisen viulukonserton. (Sinisellä viululla, jonka on hänelle valmistanut Jan Spidlen vuonna 2005!)

Paikallinen yleisö tuntui ottavan Inkisen avajaiskattauksen myönteisesti vastaan. Huutomyrskyjä ei kuultu, mutta jälkimmäisenä iltana monet nousivat seisten taputtamaan.

Yleisö antoi Inkiselle pitkät suosionosoitukset.
Orkesterissaan Inkinen on saanut kokoelman hyvin persoonallisia soittajia. Puhaltajat soittavat tarvittaessa hirmuisen lujaa: Dvořákin sinfonian loppuhuipennuksissa suunnittelin jo korvien peittämistä, vaikka istuin parvekkeella. Trumpetistien Marek Vajon, Josef Řezníčekin ja Luboš Kovaříkin soinnista löytyy viiltoa.  

Ilahduttavaa silti, että puhaltajilla on ahkerassa käytössä myös volyymiasteikon toinen pää. Hiveleviä pianissimoita kuultiin esimerkiksi klarineteilta hitaan osaan englannintorvisoolon alla, samoin huilun vastauksessa päätösosan klarinettisooloon.

Soolohuilisti Simona Pingitzerillä on hyvin täyteläinen ja ilmava sointi, jota hän tarjoilee taajaan ilman vibratoa. Meluisimmat aplodit sai etevä patarumpali Svatopluk Čech jr., joka keskiviikkona soitti paikoin liian lujaa, mutta torstaiksi antoi Inkisen pyynnöstä enemmän tilaa muille.

Kornosektiota johtaa Zuzana Rzounková, hyvin persoonallinen taiteilija, jonka torvesta irtosi Largossa puhuttelevaa vibratoa. Finaalin säestysäänet sektio soitti räjähtävillä alukkeilla, mutta fortissimoissa on tarpeen vaatiessa myös levollista suuruutta.

Jousiston sointi on hyvin kehittynyt, ja Inkinen muotoili monista teemoista jännitettä ylläpitävää tarinankerrontaa. Largon kiihdytykset osuivat nappiin.

Väliajalla Inkinen jakoi nimikirjoituksia.
 
Kahden konsertin välissä Inkisellä oli aikaa istahtaa iltapäiväkahville vanhankaupungin raatihuoneen vierustalle.

Avajaisviikkoon hän vaikutti olevan silminnähden tyytyväinen, vaikka erilaiset tapaamiset kaupunginjohdon ja taiteilijoiden kanssa ovat pitäneet aikataulut täysinä. Avajaiskonserttiin hän valitsi Dvořákin yhdeksännen siitä syystä, että hänen täytyy joka tapauksessa esittää sitä orkesterin kanssa toistakymmentä kertaa, sillä se on osa kiertueohjelmiston Dvořákin sinfonioiden kokonaisuutta. Se myös sopi avajaiskonsertin uusiin maailmoihin johdattavaan tematiikkaan.

Vaikka Dvořákin yhdeksäs sinfonia on soittajille lähes pyhäinjäännöksen asemassa, he olivat helposti suostuneet esimerkiksi uusiin jousituksiin, balansseihin sekä myös tekemään ensimmäisen osan kertaukset.

Inkinen vaikutti tyytyväiseltä avajaisviikkoonsa Prahassa.
Soittajiin tutustuminen etenee pikku hiljaa. Inkinen arvelee, että aluksi tulevat tutuksi soolopuhaltajat ja äänenjohtajat. Takapulteissa on toisinaan aktiivisia soittajia, jotka tulevat kyselemään yksityiskohdista. Harjoituksissa hän kutsuu soittajia soittimien nimillä, esimerkiksi, ”ykköshuilu, voisitko soittaa tässä hiljempaa”. Vasta kun kaikki ovat tulleet tutuksi, hän voi alkaa käyttää etunimiä.

Kausikonserteissa ohjelmistonsuunnittelu on Inkisen itsensä kontolla. Toimistossa työskentelee myös dramaturgi, jolta tulee ehdotuksia teosvalinnoiksi. Häneltä Inkinen sai vinkin Bohuslav Martinůn ensimmäisestä viulukonsertosta. ”Täältä tullaan joskus rikkaamman ohjelmiston kanssa kotiin”, hän arvelee.

Avajaiskonserttien jälkeen Inkisellä oli hetki aikaa rentoutua pilsnerin ja sianpotkan äärellä. Heti seuraavana päivänä matka jatkui Baselin-kotiin opiskelemaan seuraavan viikon partituureja: Edgar Varèsen ja Claude Vivierin vaativia teoksia.

Sellisti Jaroslav Matějka, viulisti Pavel Šporcl ja kontrabasisti Lukáš Verner hyvästelivät Inkisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti