maanantai 28. syyskuuta 2015

Berliini – polkupyöräilijän kaupunki?



Saksassa on 68 miljoonaa polkupyörää - enemmän kuin autoja. Sen odottaisi näkyvän kaupunkisuunnittelussa.

Modernit kaupunkilaiset kulkevat kuulemma polkupyörällä. Se on tulevaisuutta, se on edistystä. Päätin liittyä tähän hurskaaseen yhteisöön uudessa kotikaupungissani Berliinissä, jonka pyöräilymahdollisuuksia usein kehutaan.

Aluksi oli yllätys, miten paljon käytetyistä polkupyöristä kaupungissa pyydetään. Vaikka viinipullon voi saada Berliinistä alle kahdella eurolla, maksavat kunnolliset second hand -pyörät yleisesti pitkälle toista sataa euroa. 

Pienen etsiskelyn jälkeen löysin kohtuullisen vaihdepyörän 140 eurolla. Kaupat tehtyäni myyjä sanoi iloisesti, että ”sitten vielä lukko”. Se olisi maksanut 20 euroa, josta kieltäydyin, sillä olin nähnyt lukkoja kaupoissa paljon edullisemmin. Hintatietoisuuteni harmitti kauppiasta, joka nähtävästi teki hyvät katteet lisävarusteiden myynnillä.

Pyörätie on jossain tuolla kahden lastausauton luona.
Sitten oli aika lähteä kotimatkalle uuden ostoksen kanssa. Vapauden ja vauhdin hurma latistui pian, kun näin kehutun pyöräilykaupungin nurjan puolen. Yhtäkkiä päättyviä pyöräkaistoja, poukkoilevia jalankulkijoita, tietöitä, lastausautoja, isoa mukulakiveä, lasinsiruja.

Satula tärisi kadun halkeamissa, vaihteisto lonksui loputtomissa jarrutuksissa ja kiihdytyksissä, avatusta autonikkunasta olin erottavinani sarjan minulle suunnattuja turkinkielisiä kirosanoja. Takarengas puhkesi vasta seuraavana päivänä. Eturengas sen jälkeen.

Berliinissä tarvitaan pistosuojatut renkaat.
Tuntemattomissa kaupunginosissa täytyy varautua ajamaan paljon autojen seassa, sillä hyvät reitit oppii löytämään vasta ajan kanssa. Useasti käy niin, että pyörätie yhtäkkiä päättyy, minkä jälkeen on ahtauduttava autojen sekaan.

Kaupungissa on myös tavattoman paljon aukirevittyjä katuja: Unter den Linden on ollut pitkään kuin pommitusten jäljiltä, eikä poikkeusreiteillä ole ajateltu polkupyöräilijää.

Tavallinen näky Berliinissä: lastausauto tukkii pyörätien.
Hyviä puolia Berliinissä pyöräilyssä on muiden pyöräilijöiden suuri lukumäärä, sillä risteyksistä lähdettäessä parvi polkupyöräilijöitä erottuu liikenteessä paremmin kuin yksi. Lisäksi autoilijat huomioivat kohtuullisen hyvin kevyen liikenteen. Ajokin saa ottaa paikallisjunaan (S-Bahniin) ja metroon, mutta sille pitää ostaa oma lippu.

Muuten Berliiniä riivaavat samat ongelmat kuin muitakin kehityksen alussa olevia pyöräilykaupunkeja: jalankulkijat astuvat pyörätielle taakseen katsomatta, pyöräteitä käytetään pysäköintipaikkoina tai niiden esteeksi aukileväytetään yhtäkkiä auton ovi.

Tulevaisuudessa Berliini haluaa Münchenin ja Hampurin kanssa olla yksi Saksan pyöräilypääkaupungeista. Tavoitteena on, että joka viides matka kaupungissa tehtäisiin polkupyörällä. Pyörätieverkoston rakentamiseen käytetään koko maassa tänä vuonna 94,5 miljoonaa euroa. Odotan parannuksia innolla.

Kinkkinen paikka. Roska-auto ohittaa pysähtyneen lastausauton - polkupyöräilijöitä tulee molempiin suuntiin.


Ja auton ovi auki suoraan pyöräilijöiden eteen.
 
Täällä jossain menee pyörätie.

Ai tuollakin on pyörätie?

Matkanteko ei ole aina kovin tasaista.

Nainen kaivaa laukkuaan - keskellä pyörätietä.

Kaksi jalankulkijaa voi helposti täyttää koko kadun.

Mies astuu pyörätielle katsomatta taakseen.

Nämä miehet pysäyttivät autonsa pyörätielle ja pitivät juttelutauon.

Pyörätiellä voi myös säilyttää roskasäiliötä.

Polkupyöräilijän unelmaväylä: Karl-Marx-Allee. Olisivatpa kaikki pyörätiet tällaisia.

8 kommenttia:

  1. Kuvien kautta saa pyörilijä vahvan käsityksen kaupungin pyörätietilanteesta. Minua taas kiinnosti samojen kuvien kautta saamani kokonaiskuva kaupungin, nimeltä Berliini, arkisesta puolesta. Miltä tuntuisi asua siellä.

    Ei uskoisi, että tuon ylimmän kuvan vasemmalla puolella näkyvä ohut piikkimäinen torni jonka yläosassa on pullistuma on paikka, jossa (tuossa pullistumassa) olen istunut kerran syömässä jotain ja katsellut sieltä ikkunoista kaupunkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asumiskokemukseen vaikuttaa tavattomasti se, missä kaupunginosassa on. Jokainen on omanlaisensa.
      Janne

      Poista
  2. Muista hankkia myös pyöräilykypärä! Joku tyylikäs tietysti... terveisin Pilvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yllättävän vähän niitä täällä näkee.
      Janne

      Poista
    2. Muistakaa rengaspaineet, pistosuojatun kumen saa ihan helpolla rikki kun vanteelle iskee. Jarrut kans hyvä pitää kunnossa. Tosin kuvan perusteella se huonoin valinta sattonut herralle, ohut päällykumi ja kapea.

      Poista
  3. Yksivaihteisella Helkama-tyyppisellä polkupyörällä ja muut kulkijat huomioiden pärjää hyvin eikä huomaa puutteita! Kaupunki vaan elää elämäänsä. Pyöräilijöitä on tosin monia rotuja, ja minä sitä edustan sitä käytännöllistä mallia.

    VastaaPoista
  4. Asuttuani vuoden sekasortoisessa Brysselissä (ja nautittuani joka hetkestä) vakuutuin täysin siitä, että ideaalikaupungissa ei ole pyöräteitä lainkaan, vaan pyöräilijät ottavat rohkeasti tilansa autojen seassa ja autoilijat tottuvat pyöräilijöihin. Moni brysseliläinen valittelee, ettei pyöräilykulttuuria koskaan saada Amsterdamin tasolle, mutta minä toisaalta nautin suuresti isoilla nelikaistaisilla kaduilla autojen seassa paahtamisesta, vaikka varoittelijoita riitti. Lisäksi Brysselistä löytyy erittäin toimiva kaupunkipyöräverkosto: 30€:n vuosimaksulla saa käyttää rajatta laadukkaita kaupunkipyöriä, joiden "pysäkkejä" näkee väh. 800 metrin säteellä mistä vain. Netistä näkee, montako pyörää odottaa ajajnsa kullakin pysäkillä. Ja sateen sattuessa ei tarvitse harmitella lähteneensä pyörällä liikenteeseen, sillä pyörä jää perille päästyä aina joka tapauksessa asemalle ja takaisin kotiin päin voi matkaa jatkaakin bussilla tai taksilla. Toivoisinpa, että Helsingin suunnittelemat kaupunkipyörät toimisivat yhtä hyvin!

    Ps. Onko Herrasmiehelle tuttu pyöräilijöiden tweed-ajo? Tukholmassakin järjestettiin juuri männäviikolla tällainen tapahtuma, jossa ideana on pukeutua vanhan ajan charmin mukaisiin pyöräilyvermeisiin ja ajella suurena laumana kaupungin katuja. Parhaat asut toki palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jacques, kiehtovasta kurkistuksesta Brysselin katuelämään. Itsekin nautin silloin tällöin polkupyöräilyn edellyttämästä nokkeluudesta muiden ajoneuvojen puristuksessa.
      Olen kuullut tweed-ajosta, mutta kuvien perusteella Helsingistä ei saa laadukkaita pyöräilytamineita tai kukaan ei ollut sellaisia hankkinut.
      -Janne

      Poista