torstai 30. heinäkuuta 2015

Bosgårdin kartano otti vieraan vastaan kiireessä

Bosgårdin kartanon päärakennus valmistui vuonna 1803.


Kartanokierrokseni vei minut jälleen Porvoon suuntaan, minne vanhasta muistista osaan jo ajaakin, sillä niin monella kartanolla on Helsingin itäpuolen seudut koristettu. Siellä korkeiden lehtipuiden ja laidunmaiden takana piileksii pieni Bosgårdin kartano. Jo hiekkatiellä tiesin, että lähellä ollaan, kun jättimäiset charolais-lehmät tuijottivat minua. Samalla tavalla kuin usein maalla ihmisetkin.

Bosgård on toden totta elävä maatila: kokoa sillä on 850 hehtaaria, rakennuksia 13 ja liikevaihtoa 1,3 miljoonaa euroa. Naudanlihan myynnin ohella tila elää matkailusta, metsästä ja peltoviljelystä. Nykyinen isäntä, 32-vuotias Aarne Schildt, aloitti johdossa kolme vuotta sitten.

Paikalle päästyäni minua odotti yllätys. Aarne-isäntä ilmoitti puhelimitse, että haastattelun ”hoitaa” hänen isänsä Kaarlo. Mukavanoloinen vanha isäntä tulikin pian vilpolan vierustalle tulijaa tervehtimään, mutta kertoi samalla, että aikaa haastattelulle olisi täsmälleen yhden tunnin verran. Ei muuta kuin nauha heti pyörimään, sillä valmis radio-ohjelmakin olisi tunnin mittainen.


Täysikasvuinen Charolais-hieho painaa 500 kilogrammaa, sonni 700 kilogrammaa.


Alkujutustelun jälkeen vanha isäntä ei esitellytkään pääpihaa eikä päärakennusta, vaan vei minut vanhalle heinävintille koko loppuajaksi. Vierailuni aikana paikka oli autio, kahvila kiinni, mutta traktori täydessä toimessa muutaman työmiehen voimin.

Mutta käydäänpä sitten nopeasti asiat läpi, kunhan vanha isäntä on ensin malttanut sulkea kännykkänsä. Bosgård tarkoittaa vanhassa ruotsissa viljavaa asuinpaikkaa. Vanhan emämaan Ruotsin puolella sen nimisiä paikkoja on useampia – nykyisen Suomen alueella vain tämä.

Schildtin suvulle Bosgård siirtyi 1952, Kaarlo Schildtin syntymävuonna. Lapsuus kartanomiljöössä oli vilkasta, sillä työntekijöitä oli parisenkymmentä. ”Leikkikavereita oli heti kun avasi oven. Tämmöisiin paikkoihin kuuluu, että on paljon ihmisiä”, Schildt kertoo. Naapurin Sannäsissä oli sekä koulu että kyläkauppa. Nyt Schildtillä on kaksi pojanpoikaa, joiden kanssa on lähdettävä kauemmas. ”Jos ne jotain haluaa, niin se on sitten Porvoo mihin mennään.”

Tässä sijaitsi Husholmenin entinen pienlinnoitus.

Bosgårdin pihapiiri on Museoviraston suojeluksessa. Punainen talo on luultavasti ollut vanha päärakennus.


Schildtin aatelissuvun kenties kuuluisin jäsen on Kaarlo Schildtin isoisän isoisä, Wolmar Styrbjörn Schildt, 1800-luvulla elänyt piirilääkäri ja säästöpankin johtaja, joka keksi suomen kieleen uusia sanoja, esimerkiksi taide, tiede, uskonto ja puoliso. Hän yritti turhaan vakiinnuttaa suomen kieleen venykekirjoitusjärjestelmää, jossa pitkät vokaalit olisi korvattu yhdellä kirjaimella, jonka päällä on aksenttimerkki.

Wolmar Schildtin takia Bosgårdin juuret ovat oikeastaan Jyväskylän seudulla, sillä sieltä myydyillä mailla kartanon hankinta aikanaan rahoitettiin. ”Se oli visionääri se mies”, Schildt sanoo esi-isästään. Wolmar Schildtillä oli sormensa pelissä myös Jyväskylän yliopiston edeltäjän, vanhan opettajankoulutusseminaarin perustamisessa.

Viimeisimmän, vuonna 2012 tapahtuneen isännän vaihdoksen jälkeen Kaarlo Schildt sai jäädä asumaan Bosgårdin päärakennuksen yläkertaan, koska ei mielestään muualla osaisikaan asua. Kartano sijaitsee keskellä lajirikasta luontoa. Vierestä menee yksi isoimmista lintujen muuttoreiteistä. Riistaa vilisee jos jonkinlaista, ja Schildt on nähnyt pihapiirissä jopa ilvesemon kaksospentujen kanssa.

Vanha isäntä Kaarlo Schildt (vas.) ja tilanhoitaja Ville Mäki New Holland -traktorinsa kanssa.

Sitten haastatteluaika loppuu ja Kaarlo Schildtillä on kiire muualle. Hän ei osaa sanoa, missä nykyinen isäntä Aarne tai yhtiökumppani Marcus Walsh ovat. Lähden yksin etsimään Husholmenin kalliota peltotien viereltä.

Parin harhakäännöksen jälkeen löydän puomin ja taitan loppumatkan jalan. Kärrytie vie rannalle, jonka vasemmalla puolella kohoaa pieni kallio: Husholmen. Sen päällä on 1300-luvulla kohonnut herrojen talo ja paja. Keramiikkalöytöjen perusteella on päätelty, että asukkaat olivat saksalaisia ryöväreitä. Pohjasavesta on myös löytynyt terotettuja tukkeja. Lustomäärityksen perusteella ne ovat paljastuneet yhdeksi Suomen vanhimmista paalutuksista.

Paluumatkalla tiet ovat edelleen autiot ja lehmät istuvat laiskan oloisesti laitumella.

Pikku-Pernajanlahden rannalla on ollut asutusta jo kivikaudella.


Musiikit:
Telemann: Presto konsertosta e-molli. Matthias Maute, Sophie Lariviere ja Ensemble Caprice.
Oswald von Wolkenstein: Mi, mi, sol, fa. Margit Uebellacker, dulcimer.
Vaughan Williams: Pezzo ostinato sarjasta Charterhouse Suite. English Northern Philharmonia, joht. David Lloyd-Jones.
Beethoven: Muunnelmia sellolle ja pianolle F-duuri op. 66 Mozartin Taikahuilusta. Steven Isserlis, sello, ja Robert Levin, fortepiano.
Haydn: Kuorokohtaus ”Fulfilled at last the great work” oratoriosta Luominen. Atlantan kamarikuoro ja sinfoniaorkesteri, joht. Robert Shaw.

4 kommenttia:

  1. Iso kiitos taas ohjelmastasi! Mielestäni Hienostelua ohjelmasarja on ollut parasta Ylellä kautta aikojen! Mutta olen saanut tietooni, että sarja päättyy?? Toivon silti, että tulevaisuudessa kuullaan vielä lisää. Että jaksaisit sivistää ja kaunistaa (ja komistaa) tätä tavallista arkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos mukavasta kommentista, hauska kuulla että ohjelmat ovat olleet mieluisia. Kirjoitan tulevaisuudesta lisää myöhemmin. -Janne

      Poista
  2. Kuva kaunis kuin taideteos tuossa alimmaisena korvaa kaiken vaivannäkösi. Liekö itsesi otama. Musiikkia hyvä kokoelma. Pitänee käydä Areenalla sitä kuuntelemassa. Olipa erilainen ympäristö. Toisaalta hauska, sillä ilmeisesti parhaana paikkana esiteltiin vanha heinävintti. Persoonallista kartanonpitoa. Mikäpä siinä. Komea traktori!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä kaikki kuvat ovat ottamiani. Pikku-Pernajanlahti näytti kovin mustalta. -Janne

      Poista