torstai 11. kesäkuuta 2015

Miten juoda ja polttaa niin kuin Sibelius?



Tämä olisi voinut maistua Sibeliukselle.

Jos ihailee Jean Sibeliusta niin paljon että haluaisi juoda samoja viinejä ja polttaa samoja sikareita, niin olisiko se tänä päivänä edes mahdollista? Kyllä, vastaa kaksi nautintoaineiden asiantuntijaa, ravintola Savoyn sommelière Noora Bouix ja sikareista kirjoittanut professori Olli Alho. Sibelius nautti monia edelleen valmistuksessa olevia klassikkomerkkejä, joista tosin osa on hyvin kalliita.

Punaviinien makuihanteet ovat kestäneet aikaa hyvin. Punaviineistä Sibeliuksen merkkejä olivat esimerkiksi St. Emilion, Château Paveil de Luze sekä Château Pontet-Canet. Bordeaux’ssa sijaitsevan Margaux’n alueen viineissä Sibelius sai haistella ruusuntuoksua. Alueen tiloista Sibelius nautti esimerkiksi todella kuuluisan Château Palmerin viiniä. ”Se on tänäkin päivänä upea viini ja ihan samanlainen kuin aikanaan”, Bouix kertoo.

Burgundista Sibelius on juonut Vosne-Romanéen kylän viiniä, joka on Burgundin kuuluisin ja hienoin punaviinikylä. Alueelta tulevan, erään maailman kalleimman punaviinin Romanée-Contin maaperää kehutaan jo 1500-luvun kirjallisuudessa. ”Niissä on paljon samaa kuin Margaux’n viineissä. Ne ovat hyvin kosiskelevia, monivivahteisia, huumaavan tuoksuisia ja todella samettisia. Ihan samanlaisia kuin silloin aikanaan”, Bouix kertoo.

Yksi suuri muutos Bordeaux’n viinintuottamisessa on Sibeliuksen aikojen jälkeen tapahtunut. Vielä toisen maailmansodan jälkeen viinejä ei välttämättä pullotettu tiloilla, vaan pullottajien nimiä seurattiin yhtä lailla kuin tuottajatilojen. Näin teki myös Sibelius.

Bouix löytää Sibeliuksen ostoslistoilta myös muita tuttuja nimiä, kuten O.P. Anderssonin akvaviittiä, Dry Sackin sherryä ja Cointreaun likööriä. Yksi surun aihekin on: vuodesta 1937 Savoyn Marskin ryypyn ainesosana toimineen Pöytäviinan valmistus lopetettiin viime syksynä.

Oliko Sibeliuksella kallis maku? ”Kyllä viinit ainakin ovat olleet aika kalliita. Varsinkin punaviinit ovat olleet maailman parhaita. Konjakit ja likööritkin ovat olleet kalleimmasta päästä.” Jos sibeliaanin rahat eivät riitä mestarin lempiviineihin, voi muistaa, että Ainolassa kului myös 5-8 litraa maitoa päivässä.

Noora Bouix ja Olli Alho tuntevat Jean Sibeliuksen nautintoaineet.

Sibeliuksen sikarimakuun voi samaten tänäkin päivänä tutustua. Professori Olli Alho luettelee klassisia havannalaisia merkkejä, jotka olivat tuttuja myös Sibeliukselle: Montecristo, Bolívar, Romeo y Julieta, Rafael Gonzales, H. Upmann, Ramón Allones. ”Nämä merkit on yleensä perustettu 1830-1840-luvuilla ja niitä valmistetaan edelleen Havannassa. Niiden polttaminen ja omistaminen on sikarinharrastajalle suuri ilo”, Olli Alho toteaa.

Muutoksia sadassa vuodessa on kuitenkin tapahtunut. ”Trendi näyttää olevan, että sikarit ovat väkevöityneet”, Alho harmittelee, sillä hän itse polttaa mielellään myös miedompia sikareita.

Voidaanko siis sanoa, että vaikka Sibelius poltti lukumäärällisesti paljon sikareita, niin niiden vaikutus oli vähäisempi kuin nykyään, koska ne olivat miedompia? Alho arvelee, että Sibelius poltti yhtä lailla väkeviä yksilöitä. ”Ehkä hän halusi polttaa pois paremmasta päästä, jotta ne eivät olisi päässeet kuivamaan.” Ainolassa Alho on nimittäin tehnyt erikoisen havainnon: Sibelius ei omistanut sikarien säilytykseen tarkoitettua humidoria.

Kun sikarit ovat parin sukupolven aikana väkevöityneet, niin viinit puolestaan ovat kuivuneet. Noora Bouix arvelee, että Sibeliuksen nauttimat samppanjat olivat puolikuivia tai jopa makeita, kun nykyään lähes kaikki samppanja on kuivaa.

Tapaamisen päätteeksi Noora Bouix tarjoaa Alholle ja minulle kuuluisaa Quinta do Novalin portviiniä vuodelta 1978. Ihastelemme mansikoiden, vadelmien ja karamellien makuja. Bouix on tullut siihen tulokseen, että juuri tällainen juoma olisi ollut Sibeliukselle mieluinen valinta sikarin viereen.

Eikä aikaakaan kun Bouix ja Alho sytyttävät sikarit. Polttelua katsellessani muistan viisaat sanat Olli Alhon ja Jari Ehrnroothin kirjasta Sikari aamusta yöhön: ”Se, jolla on sikari, hallitsee nautintoa.”



Musiikit:
Sibelius: Neilikka op. 85/2. Vladimir Ashkenazy.
Sibelius: Mélisande rukin ääressä näytelmämusiikista Pelléas ja Mélisande. Sinfonia Lahti, joht. Osmo Vänskä. 
Sibelius (täydentänyt J. Kuusisto): Menuetti F-duuri. Jaakko Kuusisto ja Taneli Turunen. 
Sibelius: Luonnotar. Lea Piltti ja Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Eugene Ormandy. 
Lindberg: Expo. New Yorkin filharmoninen orkesteri, joht. Alan Gilbert.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti