keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Lavan takana Pietari Inkisen kanssa



Kapellimestari Pietari Inkinen selasi partituuria pukuhuoneessaan.


Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin kotisalin Michael Fowler Centren takatilat ovat arkiset. Muusikot saavat laskea soitinkotelonsa kouluruokalaa muistuttavan nuhjuisen salin pöydille, solistia ja konserttimestaria varten löytyy pari ikkunatonta koppia. Kapellimestarihuoneessa on sentään ikkuna ja pieni kylppäri. Lavalle mennessä täytyy varoa, ettei lyö päätään lavan reunalle laskeutuvan ykkösparven puupaneeleihin.





Jean Sibeliuksen Lemminkäisen harjoitukset etenevät rennoissa tunnelmissa. Soitetaan läpi, hiotaan taitteita ja ylimenoja, tarkistellaan balanssia. Englannintorvensoittaja Michael Austin saa soolonsa päätyttyä kollegiaaliset aplodit. Kun tauko koittaa, ylikapellimestari Pietari Inkinen ei meinaa ehtiä lavalta pois, kun niin monella on asiaa: valokuvaajalla, lehdistöpäälliköllä, assistentilla ja soittajilla.


Harjoitustauolla Inkinen jutteli ykkösviulisti Haihong Liun kanssa.
Orkesterissa vieraili alttoviulisti Petteri Poijärvi Helsingin kaupunginorkesterista.

Inkinen aloitti ylikapellimestarikautensa Uudessa-Seelannissa 2008, johdettuaan orkesteria ensimmäistä kertaa kaksi vuotta aiemmin. ”Meillä synkkasi ja tuli tuloksia heti”, Inkinen muistelee. Pitkä, Euroopasta käsin lähes kolmenkymmenen tunnin lentomatkakaan ei silloin hirvittänyt. ”Lennellään nyt tässä nuorempana näin kauas sitten”, hän kertoo ajatelleensa.

Inkinen sai samaan aikaan kyselyjä myös muiden orkesterien ylikapellimestariksi, mutta Uusi-Seelanti vei voiton, sillä täysikokoisena sinfoniaorkesterina se sopi heti suurten myöhäisromanttisten orkesteriteosten tekemiseen.

Inkinen pitää muusikoidensa erilaisista taustoista. Kolme neljäsosaa on paikallisia, loput tulevat pääosin Euroopasta ja Aasiasta. Pelkästään ykkösviulussa on yhdeksän eri kansallisuutta, mikä tuo vapautta tulkintoihin. ”Ei ole tradition painolastia. Täällä voi hyvin vapaasti omaa tyyliä muokata”, Inkinen kertoo.


Dominion Post -lehti haastatteli ja valokuvasi Pietari Inkistä.

Pietari Inkinen aloitti kapellimestariopinnot 14-vuotiaana Jorma Panulan johdolla. Ensimmäisen kokemuksen orkesterin edessä hän muistaa hyvin. Harjoitusorkesteri eli niin kutsuttu Kapubändi oli Panulan oppilaiden käytössä Sibelius-Akatemian konserttisalissa Pohjoisella Rautatiekadulla. Joku Joseph Haydnin sinfonioista lähti käyntiin Panulan antamilla lyöntikaavan ohjeilla: ”Pum, alas ykkönen. Kahvila, Eduskuntatalo, ylös”, Inkinen muistelee. ”Siitä se lähti, sillä lailla lyödään neljään.”

Ensimmäiset askeleet musiikin parissa Inkinen otti 4-vuotiaana synnyinkaupunkinsa Kouvolan Suzuki-ryhmässä Pohjois-Kymen musiikkiopistossa. Kauempaa suvusta löytyy kanttoreita, mutta perheessä ei ole muita ammattimuusikoita. Aluksi hän haki opiskelemaan pianonsoittoa, mutta pääsykokeissa ilmenneen tarkan sävelkorvan takia hänelle tarjottiin viulua. Piano kulki jonkin aikaa viulun rinnalla, kunnes viulu vei kokonaan voiton.

Ennen läpimurtoaan kapellimestarina Inkinen ehti luoda komeaa uraa viulistina. Hän on esiintynyt lähes kaikkien suomalaisorkesterien solistina, voittanut Kuopion viulukilpailun ja tullut neljänneksi Sibelius-viulukilpailussa. Orkesterikiireistä huolimatta hän pitää edelleen yllä soittotaitoaan. Viimeksi hän soitti Bachin d-molli-kaksoisviulukonserton solistina johtamansa Ludwigsburgin linnafestivaalin avajaiskonsertissa Baden-Württembergissä.






Tulevat haasteet pitävät sisällään ylikapellimestarin pestit Prahan sinfoniaorkesterin ja Japanin filharmonikkojen kanssa. Niitä hän aikoo hoitaa Sveitsin Baselista käsin, jossa hänellä on koti tyttöystävänsä Sarah Fritzin kanssa.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu uuden ohjelmiston opiskelua. ”Kyllä mä haluaisin ennemmin tai myöhemmin kaikki Wagnerin oopperat johtaa”, Inkinen sanoo.

Tällä viikolla hänen on kuitenkin hoidettava jäähyväiskiertue Uuden-Seelannin molempien saarten suurimmissa kaupungeissa. Kahdeksan vuotta ylikapellimestarina on tullut täyteen – ensi vuonna Inkinen nimitetään orkesterin kunniakapellimestariksi. Paluu saarivaltakuntaan on sovittu vuodelle 2017.







Ohjelman musiikit:
Sibelius: Musette musiikista näytelmään Kuningas Kristian II. Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri, joht. Pietari Inkinen.
Wagner: Siegmundin kevätlaulu oopperasta Valkyyria. Simon O’Neill ja Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri, joht. Pietari Inkinen.
Mozart: Allegro sinfoniasta nro 8 D-duuri. Baijerin kamariorkesteri, joht. Pietari Inkinen.
Wagner: Siegfriedin Reininmatka oopperasta Götterdämmerung. Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri, joht. Pietari Inkinen.
Rautavaara: Con grandezza sinfoniasta nro 8 ”The Journey”, ”Matka”. Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri, joht. Pietari Inkinen.

2 kommenttia:

  1. Tähän yhteyteen täysin kuulumaton kommentti, ja ylipäänsä "asiaton": Olet erittäin tyylikäs ja komea mies - ja loistava toimittajakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiitos, kyllähän näin hyvä kommentti on aina asiaan kuuluva!
      -Janne

      Poista