sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Jäätiköllä tuli kuuma

Matkalla jäälle.

Terveiset Uuden-Seelannin eteläsaarelta, jossa talvi on sujunut tavanomaisissa merkeissä: on hiihdetty, luisteltu, lämmitelty takan ääressä ja juotu kuumaa.

Retki saaren länsireunamalle, Franz Josefin jäätikölle, arvelutti etukäteen lämpötilojensa puolesta. Toki muutakin jännitettävää oli, sillä jos sää retken aikana huononisi, eikä helikopteri sen takia pääsisi hakemaan meitä takaisin, olisi jäätikölle jäätävä yöksi. Ja etukäteen oli allekirjoitettava kaikenlaiset vakuutukset siitä, että oli ymmärtänyt reissun riskit ja kuolemanvaarat. Eikä ollut sydänvikaa, verenpainelääkitystä, ylipainoa tai raskaana.

Helikopterilennolle sai ottaa elämäni pienimmät käsimatkatavarat: järjestäjän osoittamaan vyölaukkuun mahdutettiin jäärautojen lisäksi juomavesi ja muonaa. Kameran sai pitää kaulassaan, nauhurin tungin välihousujen taskuun.

Jäätikön reunalle päästyämme läksimme Alex-oppaan johdolla kävelemään syvemmälle kohti sinistä rinnettä. Matkalla tuli monta kertaa ihmeteltyä, miten moni-ilmeistä jää on. Sanastoa ei lumen, veden ja jään olomuodoille tunnu englannin kielessä olevan niin paljon kuin suomessa. Mutta aina löytyi ilmaisuja. "Tuo on kuin minttujäätelöä. Ja on siinä hieman suklaatakin."

Kontattiin luolista, ahtauduttiin solista.

Entä se lämpötila sitten? Kuuma tuli.

Retki alkoi kävelyllä sademetsän läpi. Kyllä: viileänlauhkean sademetsän, jossa voi talvisin nähdä jääpuikkoja.
Crampons, eli jääraudat.


Mittakaavaa voi olla vaikea hahmottaa...

...mutta nuo tuolla ovat ihmisiä.



Tästä olisi saanut monta Gin Tonicia.

Alex hakkasi rinteeseen askelmia.


Kapea sola, jota kuljettaessa käytetään jonomaista askellustapaa.

Paluumatka.
Hostelissa odotti lämmin peti.

2 kommenttia: