lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kaikki säästää! Opiskelijaoopperaa Ruoholahdessa



Così fan tutte: Satu Honkala (vas.), Linda Rolig ja Hilkka Ylinärä. Kuva: Susana Martinez.

Mukavaa kun Helsingissä taas tehdään oopperaa opiskelijavoimin! Muutaman esityskerran oppilastuotannot ovat yleensä rohkeita, ajassa kiinni olevia, lyhyen aikaa kukoistavia. Toisenlaisia kuin laitosoopperoiden fossiilituotannot, joiden halutaan pysyvän sellaisinaan kantaohjelmistossa niin kauan kuin kivikausi kestää.

Opiskelijaoopperoiden yleisö vaikuttaa sivistyneemmältä, rennommalta, keskimäärin nuoremmalta, vähemmän hajuvesiä käyttävältä; akustiikka Ruoholahdessa Helsingin konservatorion salissa on anteliaampi (ei tosin laulajan kulmasta); väliajalla kahvi ja piirakka (iso!) maksaa viisi euroa. Kukaan sopraanoista ei ole zombie. Ohjaaja toivottaa väen tervetulleeksi.

Kun Metropolia-ammattikorkeakoulu tällä viikolla kolme kertaa esitti W. A. Mozartin oopperaa Così fan tutte, oli tunnelmaa silti varjostamassa talouden tumma pilviverho.

Metropolia on pääkaupunkiseudulla toimiva 16 500 opiskelijan ammattikorkeakoulu, jossa voi opiskella muun muassa optometriaa, osteopatiaa, interiöörikonservointia, talotekniikkaa ja kätilötyötä. Neljän tutkintokokonaisuuden toiseksi pienin osa on kulttuuri (2100 opiskelijaa), jossa yhtenä koulutusohjelmana on musiikki. Kun Metropoliassa on pitänyt tehdä säästöjä, ne ovat kohdistuneet myös musiikin opetukseen, minkä seurauksena oppilaitos ei ole vuoden 2012 jälkeen kyennyt kustantamaan omaa oopperatuotantoa.

Rahanpuutteesta huolimatta oopperatuotantoja on jatkettu – opiskelijoiden ja henkilökunnan omin voimin. Koulu on antanut vastineeksi opintopisteitä, mutta peruukkeihin ja pensoihin ovat tekijät joutuneet laittamaan myös omaa rahaa.

Ohjaaja Anselmi Hirvonen saattoi perjantain esityksessä huokaista, sillä oli lipputuloista saanut omansa takaisin. Erikoista on muun muassa se, että Metropolialla on kyllä auto, mutta oopperalaiset joutuivat maksamaan sen käytöstä joka kerta 60 euroa.

Perjantaina näkemäni Mozartin Così fan tutte jätti kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta epäilyksiä siitä, kuinka tehokkaasti se musiikin koulutusohjelmaa hyödytti. Teokseksi oli valittu ooppera, johon tarvitaan vain kuusi solistia, ja jossa kuoron osuus on marginaalinen. Sibelius-Akatemian samaan aikaan valmistelemassa Rossinin Il viaggio a Reimsissä on 17 solistia.

Kuudesta solistista vain kolme oli Metropolian opiskelijoita, sillä joukosta ei kuulemma löytynyt sopivaa baritonia tai bassoa Guglielmon rooliin tai tenoria Ferrandon rooliin. Koko koulutusohjelman mieslaulajia edusti siis Erik Rousi yksin, Don Alfonson roolissa.

Mutta hyvin edusti. Erik Rousilla on erinomainen materiaali ja luontaista lavakarismaa. Don Alfonsoon liitetyn kyynisyyden hän taittoi rempseäksi hyväntuulisuudeksi. Opintojen myötä Rousilla on varmasti kaikki edellytykset vaativiin oopperarooleihin.

Così fanno tutti - Niin tekevät myös kaikki miehet. Juha-Pekka Mitjonen (vas.), Erik Rousi ja Ville Salonen. Kuva: Susana Martinez.

Miessolisteista kokenein, ääneltään rapein ja kaikella tapaa ammattimaisin oli Juha-Pekka Mitjonen, joka on valmistunut Sibelius-Akatemiasta vuosi sitten. Flunssasta kärsineen Ville Salosen ammattitaitoa ja asennetta ei voinut kuin ihailla. Äänen kannalta hänen tilanteensa oli katastrofaalinen, mutta kylmän rauhallisesti hän teki kaikkensa, jotta esitys saatiin läpivietyä ja muu ensemble työnsä tehtyä.

Kolme tasaisesti taitavaa naissolistia jättivät miehet varjoonsa. Kokenein heistä oli vuosi sitten Metropoliasta valmistunut Linda Rolig Fiordiligin roolissa, jonka tekniikka ja tulkinta teki vaikutuksen joka tahdilla. Satu Honkala oli upeaääninen ja kuvankaunis Dorabella, ja opiskelee kolmatta vuotta Metropoliassa Sirkku Wahlroos-Kaitilan luokalla. Smanie implacabili oli niin vangitseva, että samanaikainen näyttämösohellus jäi minulta kokonaan katsomatta. Tekstin tuotto varmasti vielä paranee.

Ja sitten hurja, hauska, pippurinen ja teinienerginen Hilkka Ylinärä! Kuka hän on? Despina risoissa farkkushortseissaan tietenkin, mutta muuten musiikkipedagogiikan opiskelija Metropoliassa, ja on käynyt täydentämässä opintojaan San Fransciscossa. Jos tällaisia temperamentteja olisi lavalla useammin, ooppera ei olisi koskaan tylsää.

Kapellimestari Tuomas Rousi johti esityksen korkealla ammattitaidolla. Heti alkusoitosta lähtien ihailin ketteriä puupuhaltajia sujuvissa kuvioissaan. Jouset kuulostivat iskukykyisiltä ja yhteys montun ja näyttämön välillä pysyi valtaosin hyvänä. Akustiikka teki patarummuista turhan kumisevia ja olisiko akustiikka ollut syynä myös Fiordiligin aarian Come scoglio alaäänten kuulumattomuuteen? Ainakin orkesterin dynamiikka tuntui siinä mezzofortelta ja peitti solistin.

Anselmi Hirvonen oli kuvittanut tapahtumat musiikinopiskelijoiden arkeen keväiseen Helsinkiin ja karsinut kolmanneksen materiaalista pois. Hyvä niin. Puvustuksessa nähtiin pornovaikutteita, ja mikäs siinä kun myös tissiä ja persettä kourittiin.


Cosìn tarinaa on perinteisesti haukuttu typerimpänä kaikista Mozartin oopperoista. Näen siinä kuitenkin herkullisia ristiriitaisuuksia. Suurin motivaatio-ongelma syntyy siitä, että miehet vokottelevat valeasussa toistensa tyttöystäviä, vaikka onnistuessaan häviävät vedon Don Alfonson kanssa. Miesten omat vietit siis voittavat järjellä tehdyn sopimuksen, jossa palkintona olisi rahaa. Così lieneekin typeryyteen verhottu tarina järjen ja tunteen ristiriidasta, jossa molemmat sukupuolet ovat viettiensä hallinnassa.

Metropolia-ammattikorkeakoulu lupaa strategiassaan kouluttaa ”kulttuurin asiantuntijoita ja kehittäjiä”. Se haluaa ”aktivoida yhteiskunnallista dialogia”, ja sen visiona on ”elinvoimainen metropolialue”.

Opiskelijoiden tekemä ooppera olisi kaikkea tätä. Mutta kun koulu ei anna siihen voimavaroja, strategian kauniit sanat muuttuvat teoiksi henkilökunnan omalla rahalla. Se on häpeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti