sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Miksi jalkakäytäviä ei aurata?

Jalankulkijat ja polkupyöräilijät kulkevat Pasilan sillalla sohjossa.

Koska Herrasmiehen päiväkirja suosii iltakävelyjä, päiväkävelyjä, aamukävelyjä, kuutamokävelyjä, spatseerausta ja promeneerausta, on talvisesta kaupunkikulttuurista nostettava esiin epäkohta.

Miksi jalkakäytäviä ei aurata?

Oheisesta kuvasta Pasilan sillalta näkee tyypillisen tilanteen: moitteettoman, lumettoman autotien vieressä kulkee kapea kevyen liikenteen väylä, jonka sohjossa pyöräilijöiden ja kävelijöiden tulee liukastella. Huomatkaa myös miten tyhjänä autokaista on. Se ei ole poikkeuksellinen näky.

Toimittajakollegani Kare Eskola kulkee kaikki matkansa polkupyörällä, ja hän kertoi joutuneensa kerran ajamaan Itäväylällä autokaistaa väärään suuntaan, kun Kulosaaren sillalta oli kaikki lumet aurattu kevyen liikenteen puolelle.

Ruotsissa aurauksesta puhutaan tasa-arvokysymyksenä. Kävelyteitä käyttävät koululaiset, vanhukset, pienten lasten äidit, vähävaraiset ja muut autottomat. Herrasmiehen päiväkirja vetäisee kalossit jalkaan ja liittyy näiden väheksyttyjen kaupunkilaisten rintamaan.

Miksi jalkakäytäviä ei aurata?!

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Kyllä työmatkalla suututtaa kun kevyenliikenteenväylää on puolimetriä jäljellä kun on pitänyt saada autotie puhtaaksi!

    VastaaPoista
  2. Tuli viehättävä mielleyhtymä, promeneerausta umpihangessa ja nyt Sibeliuksen sävelin ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista, pidetään jalankulkijan puolta.

    VastaaPoista