sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuka palkitsisi Hämeenkylän oopperakerhon?


Oopperakerhon perustaja Veikko Koivunen (vas.) ja pianisti Jukka Nykänen kerhoillan päätyttyä.

Viime viikolla painiskelin taas ammatillisen motivaation perimmäisten kysymysten äärellä. Tunnelmani lähestyi Thomas Bernhardin romaania Hakkuu. Journalismi: pelkkiä pinnallisia pikavoittoja, typeryyden ylistystä, rasittuneita naamoja? Kulttuurielämä: teennäisyyttä, tekosivistystä, vääriä profeettoja? Sitten koitti keskiviikko, kävin Vantaalla, ja uskoni palautui.

Minut ja pianisti Jukka Nykänen oli kutsuttu vierailulle Vantaalle Hämeenkylän oopperakerhoon, joka kokoontuu paikallisen seurakunnan nuorisotiloissa kerran kahdessa kuukaudessa. Esityksellemme oli annettu vapaat kädet, joten kerroimme oopperakokemuksistamme, -näkemyksistämme, ja Jukka soitti huteraa sähköpianoa, joka hänen käsittelyssään alkoi kuulostaa D-274-sarjan Steinwayltä.

Sivistyneet, hauskat ja ystävälliset kerholaiset kuuntelivat tarinointiamme silmät loistaen ja esittivät oivaltavia kysymyksiä. Talkoovoimin he olivat keittäneet kahvit, leiponeet juustokakun ja hankkineet paikalle muutaman kuohuviinipullon. Tilaisuutta isännöi kerhon perustaja, eläkeläinen ja kuorolaulaja Veikko Koivunen, aidon herrasmiehen ottein.

Hämeenkylän oopperakerhon tilaisuuksissa on vieraillut alan nimekkäitä edustajia Mikko Franckista Camilla Nylundiin. Jäsenmaksuja ei peritä eikä palkkioita makseta. Kerholaiset tekevät joka kesä retken Savonlinnan oopperajuhlille, katsovat oopperatallenteita, keskustelevat ja vierailevat Tallinnassa. Syksyllä koittaa matka Verdi-festivaalille Italiaan. Seurakunta tarjoaa kerhon käyttöön tilan, mutta ei rahallista apua.

Veikko Koivunen perusti kerhon vuonna 2009 eläköidyttyään Helsingin Energialta, jossa oli vetänyt samanlaista toimintaa. Kirkkokuorossa oli sellaisiakin mielipiteitä, ettei ooppera sovi seurakuntaan, mutta kriittiset äänet ovat vaimenneet jäsenmäärän ylitettyä kahdensadan.

Illan päätteeksi yleisöstä astui esiin topakka nainen kahden ruusun kanssa ja aloitti monisanaisen sättimisen. ”Mitä sä tollasta olet mennyt tekemään, lähdet Vantaalle tuppukylään. Siellä ne kuitenkin antoi sulle tällaiset ruusut!” Kerhon pr-sihteeri Raila Kuusisto siinä matki Hienostelua-ohjelman vihaista esimiestä.

Jos kirkolla on joku kulttuurialan palkinto jaettavanaan, se kuuluisi näille ihmisille.

Sanomalehtiotsikot koristavat Nuorisotilan seiniä.

3 kommenttia:

  1. Kirkolla on vuosittainen kulttuuripalkinto.. Outoa ettei sivistynyt herrasmiestoimittaja ja kulttuuritoimittaja tunne sellaista.

    VastaaPoista