sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Suositukseni Helsingin Docpoint-festivaalille



Wolfgang Beltracchi työssään. Kuva: Docpoint / Wolfgang Ennenbach.

Yksi pohjoismaiden suurimmista dokumenttielokuvafestivaaleista, Docpoint, käynnistyy ensi viikolla Helsingissä. Oma suhteeni tapahtumaan on ollut tasaisesti kehittyvä: parina vuonna yksi filmi ja harmittelut siitä, ettei enempään taaskaan kerennyt. Viime vuonna istuin siellä jo enemmän. Mieleen jäi muun muassa vanha leijonanmetsästystä seuraava dokumentti, joka vanhassa Orionissa katsottuna muodostui vuoden mieliinpainuvimmaksi kulttuurikokemukseksi.

Tänä vuonna päätin ilmoittautua tapahtumaan journalistiksi, mistä on se etu, että voin katsoa filmejä linkkien kautta myös etukäteen. Kokemus ei tietenkään ole sama kuin teatterissa, mutta tällä tavalla olen voinut poimia teille etukäteissuosituksen alkavalle viikolle. Se on saksalaisdokumentti mestariväärentäjä Wolfgang Beltracchista, jota näytetään Maximissa tiistaina 27.1.2015 klo 16.45 ja Savoyssa keskiviikkona 28.1.2015 klo 21.00.

Dokumentin esitys Helsingissä osuu hyvää saumaan, sillä keskusrikospoliisi on ilmoittanut, että se kertoo maanantaina (26.1.2015) löytämästään ”poikkeuksellisen laajasta taideväärennyskokonaisuudesta”. Olin yllättynyt, kun kuulin, että taideväärennös on Euroopan neljänneksi suurin rikollisuuden ala.

Beltracchi maalasi tauluja vanhojen mestarien tyyliin neljänkymmenen vuoden ajan ja myi ne kadonneina aarteina miljoonilla eteenpäin. Beltracchi ja hänen kumppaninsa onnistuivat huiputtamaan jopa huippuasiantuntija Werner Spiesiä ja myymään Max Ernstin vuonna 1927 maalaamaksi väitetyn taulun 1,8 miljoonalla eurolla. Beltracchi paljastui vuonna 2010 ja sai kuuden vuoden vankilatuomion.

Herkullisinta dokumentissa on se, miten viralliset taidemarkkinat muuttuvat naurettavan oloisiksi. Huutokaupoissa nähdään tärkeileviä bulvaaneita ja meklareita mittapuvuissaan. Äveriäs pariskunta päästää kuvausryhmän kotiinsa ja tiputtelee kuuluisien taiteilijoiden nimiä puhumatta sanaakaan itse taideteosten sisällöstä. Katsoja alkaa yhä enemmän pitää seesteisestä Beltracchista, vaikka oikestaan hän on yhteiskunnan silmissä konna. Mielessä herää monta kysymystä, sillä dokumentti ei analysoi eikä selitä aihettaan puhki – hyvä niin!

Käsikirjoitus sisältää monta oivallusta. Alkupuolella Beltracchi signeeraa taulun kuolleen taiteilijan nimellä – lopussa nähdän samantyyppinen kohtaus, mutta hän kirjoittaakin oman nimensä. Beltracchin pidätys, joka kuulostaa olleen iso poliisioperaatio, on erityisen vaikuttava, koska se kuullaan hänen lastensa kertomana. Loppupuolella katsojan samaistuminen Beltracchiin asetetaan kyseenalaiseksi, kun hän itsekin myöntää halunneensa rikastua ja ostaa palatsin Venetsiasta.

Filmi hämmentää, naurattaa ja säälittää. Näyttää se myös kutkuttavasti, miten ”vanha” taulu syntyy.

Arne Birkenstock: Beltracchi – The Art of Forgery (Maxim 2: tiistaina 27.1.2015 klo 16.45 ja Savoy-teatteri keskiviikkona 28.1.2015 klo 21.00)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti