lauantai 24. tammikuuta 2015

Suomalaislaulajat aloittelevat uraansa Wagner-pilkalla




Hojotoho! Heiaha! Hahhahaa! Vielä ensi viikolla arvon lukijoilla on mahdollisuus tutustua varttuvaan suomalaiseen laulajapolveen, kun Helsingin Konservatoriolla Ruoholahdessa esitetään Oscar Strausin burleski-operettia Die lustigen Nibelungen

Käynti kannattaa myös sen takia, että Strausin teosta ei ole aiemmin Suomessa nähty, ja sen Wagner-pilkka todennäköisesti huvittaa huumorintajuista oopperanystävää. Lopussa täyttyi myös salainen toiveeni, kun yleisö sai taputtaa mukana päätöskuoron tahdissa. Tällaista oli Berliinissä 1900-luvun alussa!

Teoksen perjantainen ensi-ilta oli samaan aikaan Kansallisoopperan Ovelan ketun kanssa, joten pääsin paikalle vasta kakkosmiehityksen ensi-iltaan lauantaina 24.1.2015. Sibelius-Akatemiassa ja konservatoriolla opiskelevista laulajista muutamat olivat lavalla solistitehtävässä elämänsä ensimmäistä kertaa, mutta se ei kokonaisuudessa millään muotoa kiusannut.

Solisteista vahvimman vaikutuksen teki baritoni Joonas Asikainen punatukkaisena Guntherina. Asikainen alkaa olla valmis laulusolisti, joka hallitsee myös lavapresenssin reunasta reunaan. A-tutkinto on tekeillä tänä keväänä. Naisista ihailin aluksi eniten Fanny Hellströmiä, jonka ylärekisteristä välähteli sellaisia sävyjä, että opintojen myötä hänestä tullee yhä vain kysytympi solisti. Hän liikkui lavalla niin upeasti, että oletan taustalla olevan opintoja tanssin saralla, vaikka niistä ei biografiassa mainintaa ollutkaan. Myöhemmin Hellströmin paikasta suosikkinani pyrähti kilpailemaan Neiti Lintu, Maija Nevala, syötävän suloinen broileri, jolla oli satakielen ääni.

Keskeiseen Siegfriedin rooliin oli kiinnitetty verraten keskeneräinen laulaja Kalle Virtanen, jonka tenorissa oli paikoin erittäin viehättävää keveyttä ja vaivattomuutta. Varsinainen äänitykki oli puolestaan mustatakkinen Hagen, Ronnie Karlsson, joka valmistuu Akatemiasta tänä keväänä.

Strausin kaikki kupletit, marssit ja valssit soitti Konservatorion Helsinki Concordia -orkesteri Jani Sivénin johdolla ihailtavan täyteläisesti.

Ville Saukkosen ohjaus piti opiskelijat hauskasti liikkeessä. Usein näytti siltä, että lavalla vallinnut hyvä tunnelma lisäsi rentoutta aarioiden esityksiin.

Wieniläissyntyinen Oscar Straus (1870-1954) oli aiemmalta nimeltään Strauss, mutta pudotti sukunimestään toisen s-kirjaimen pois, jottei häntä sekoitettaisi kuuluisaan Strauss-dynastiaan, jolle hän ei ollut mitään sukua. Nibelungen-operetin saadessa kantaesityksensä 1904 Straus oli vasta pienen piirin tuntema säveltäjä. Teoksen varsinainen menestys tuli Berliinissä, jossa yleisö osasi arvostaa libreton hyväntahtoista saksalaiskulttuurin pilkkaa.

Kannattaa mennä katsomaan, miten Eisbeinia haukataan ja Wagnerille nauretaan: Konservatoriolla tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina klo 19 ja lauantaina klo 15.

2 kommenttia:

  1. Samaa esitystä olin minäkin seuraamassa. Viihdyttävää oli ja solistien taso oli yllättävänkin hyvä. Laulajien lisäksi pitää mainita mainion ilmeikäs Lari Matero Wagnerina (tämä roolihan on ohjaajan lisäystä eikä sisälly alkuperäiseen teokseen). Strausin musiikkiin oli ympätty myös hauskoja Wagner-musiikkilainoja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tarpeellisia lisäyksiä!
    Janne

    VastaaPoista