 |
Empire-sali. Kuva: Arno de la Chapelle / Sinebrychoffin taidemuseo. |
Helsingin
kaunein museo on mielestäni aina sijainnut osoitteessa Bulevardi 40. Siinä
lehmusten, mukulakivien ja raitiovaunukiskojen vierellä kohoaa Sinebrychoffin
taidemuseo, vuonna 1842 valmistunut kivitalo, jonka panimon perustaja Nikolai
Sinebrychoff itselleen asunnoksi rakennutti.
Asuintaloa
ympäröivissä tehdasrakennuksissa kuhisi yli sadan vuoden ajan maan
merkittävimmän panimoyrityksen elämä. Kun tilat kävivät ahtaaksi, tehdas muutti
Keravalle, ja lopulta myös suvun asuintalo siirtyi kokonaan Valtion taidemuseon
käyttöön.
Museon
kokoelmissa ovat valtakunnan arvokkaimmat ja kansainvälisesti merkittävimmät vanhojen
mestarien maalaukset. Mieltäni lämmitää erityisesti Carl Fredrik von Bredan muotokuva
säveltäjä Jean Martin de Ronista (1789-1817), joka opiskeli Bernhard Crusellin johdolla
klarinetinsoittoa ja sävellystä. Ei pidä myöskään unohtaa miniatyyrejä, grafiikkaa,
Fanny Sinebrychoffin hopeakokoelmaa, lasiesineitä, veistoksia ja ikoneja.
Kaiken
kruunaavat museon salit, joista osa on sisustettu kodinomaisiksi. Suurimman vaikutuksen
tekee Empire-sali, jonka kalusto on perimätiedon mukaan hankittu keisarillisesta
hovista, Ropshan linnasta Venäjältä.
Erään
onnekkaan sattuman kautta minulle järjestyi mahdollisuus haastatella Sinebrychoffin
suvun jälkeläistä, vuonna 1938 syntynyttä Christian Hornborgia, joka on museotalon
viimeinen asukas. Hän sai asua talossa kahteen otteeseen: aluksi lapsuutensa
1940- ja 50-luvuilla talon alakerrassa, kun hänen isänsä työskenteli yhtiön
toimitusjohtajana. Toisen kerran hän itse muutti perheineen talon itäpäätyyn 1969,
kun työskenteli panimon myyntiosastolla.
 |
Christian Hornborg entisen kotitalonsa pihalla. |
Lapsuudestaan
Hornborg muistaa sodanjälkeisen Helsingin tunnelman. Hietalahden tori oli täynnä
halkoja, joiden lomassa asustivat puliukot. Luistelemassa käytiin Johanneksenkentällä
ja ihmeteltiin ilotyttöjä. Sinebrychoffin tehdasmiljöö oli kuin pieni kaupunki,
jossa työskenteli seppiä, tynnyrintekijöitä, hevosmiehiä ja tehtaanlääkäri. Aamuisin
Hornborg heräsi oluttynnyreitä kuljettavien hevosten kavioiden kapseeseen.
Hornborg
ehti tavata viimeisiä Sinebrychoff-suvun jäseniä, kuten pikkupojista tykkäävän "Ollyn",
eli Olga Donnerin (os. Sinebrychoff), suurosakas Uno Donnerin puolison. Lapsirakas
oli myös pyörätuolissa istunut Anna-mummo, (Sinebrychoff), jolta Hornborg sai sokeripaloja.
Kun
Hornborg toiseen otteeseen asui talossa, hän järjesti kodissaan liikeillallisia
ja sanoo tehneensä ruokapöydän ääressä monia merkittäviä "kaljakauppoja".
Lähdön hetki tuli 1975, kun valtio osti päärakennuksen ja puistokin siirtyi kokonaisuudessaan
Helsingin kaupungin hallintaan.
 |
Yksi museon kakluuneista, jotka kuulemma yhä toimivat. |
Hornborg
on sukua Sinebrychoffeille, mutta tarkempia sukulaisuussuhteita hän ei aivan heti
paljasta. Hornborgit ovat nimittäin tehneet laajan sukuselvityksen, mutta ovat samalla
päättäneet, ettei sitä anneta julkisuuteen. Muutaman päivän kuluttua hän kuitenkin
kutsuu minut katsomaan tutkimusta, sillä jokainen voi tietenkin kertoa omista juuristaan,
vaikka laajempaa selvitystä ei julkistettaisikaan.
Tauluista
selviää, että taidekokoelman perustaja Paul Sinebrychoff (1859-1917) oli Christian
Hornborgin isoäidin äidin veli. Hänen isoisänsä Axel Fredrik Hornborg meni siis
naimisiin Paulin siskon Annan tyttären Greta Camilla Kjöllerfeldtin kanssa. Hornborgin
isä Ingjald Fredrik Hornborg (1904-1981) toimi panimon toimitusjohtajana ja meni
naimisiin Greta Serlachiuksen kanssa.
 |
Christian Hornborg entisessä makuuhuoneessaan. |
Musiikit:
Rebel-Francoeur: Tambourins oopperasta Ballet de la paix.
Les Surprises, joht. Juliette Guignard.
D.
Scarlatti: Sonaatti F-duuri. Janne Rättyä.
Kuula:
Preludi e-molli. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Juha Kangas.
Gade:
Allegro molto e con fuoco oktetosta F-duuri. L'Archibudelli.
Keller-Sandström: Det är sommar. Alice Babs ja Bengt
Hallbergin orkesteri.
Schubert:
Alkusoitto musiikista näytelmään Rosamunde. San Franciscon sinfoniaorkesteri, joht. Herbert Blomstedt.