torstai 28. elokuuta 2014

Vielä ehtii Heinolan barokkinäyttelyyn



Kamarineuvos Kari-Paavo Kokki museonsa edustalla.

Syyskuu alkoi uhkaavasti lähestyä. Havahduin siihen, etten lainkaan ollut vielä käynyt Heinolan kaupunginmuseon 50-vuotisjuhlanäyttelyssä, jonka aiheena on barokki. Barokkinäyttely jatkaa museon perinteitä koota esineistöä joltakin aikakaudelta, kuten empirestä tai Kustaa III:n ajalta. Siinäpä aihe radion kesäsarjan päätösohjelmaksi!

Heinolan kaupunginmuseon johtajana on vuodesta 1985 toiminut valtakunnan antiikki- ja museopiirien julkkis, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki, joka tuntee kaikki, ja jonka kaikki tuntevat. Näyttelyn suojelijaksi hän on saanut Ruotsin kuninkaan sisaren prinsessa Christinan, rouva Magnusonin. Luotetun maineensa takia Kokki saa näyttelyihin lainaksi esineharvinaisuuksia monesta yksityiskokoelmasta.

Kun sitten eräänä iltapäivänä saavuin Heinolan kaupunginmuseon vaaleansinisen myöhäisempiretalon pihamaalle, istui omenapuutarhassa jo kamarineuvos Kokki valmiina odottamassa, tyylikkääseen klubitakkiin sonnustautuneena.

Valokuvien oton jälkeen kyselin, olisiko hänellä mitään toiveita ohjelmassa soitettavan musiikin suhteen. Kokki lateli heti kolme säveltäjänimeä ja tiivisti pariin lauseeseen heidän yhteytensä aikakauden hallitsijoihin. ”Jos voisit soittaa myös Dübeniä”, hän jatkoi. Gustaf Düben (1628-1690) johti kyllä Ruotsin hoviorkesteria, mutta en löytänyt häneltä Ylen levystöstä mitään ohjelmaan sopivaa musiikkia. Kokki on intohimoinen vanhemman klassisen musiikin ystävä ja on tänäkin kesänä järjestänyt museossaan konsertteja.

Barokkinäyttelystä ehdimme Kokin kanssa katsoa vain pienen osan. Luettelossa on 431 esinettä Delftin posliinista hallitsijamuotokuvien kautta kabinettikaappeihin. Heti pääsalissa komeilee nojatuoli, jonka on tehnyt ruotsalainen hovikuvanveistäjä, huonekaluntekijä ja ornamenttiveistäjä Burchardt Precht. Istuimen alapuolelta löytyvät merkinnät DH ja An 1709 n: 3 – ne tarkoittavat Drottningholmin linnaa, valmistumisvuotta ja linnan huoneen numeroa. Niiden lisäksi pohjassa on kuninkaallinen kruunu ja kirjamet HE, mikä viittaa kuningatar Hedvig Eleonoraan. Kyseessä on Hedvig Eleonoran audienssituoli, jonka käsinojat ovat niin kuluneen näköiset, että se lienee ollut säännöllisessä käytössä. Kokki on saanut tuolin lainaksi sen omistajalta, jonka nimeä ei kerrota julkisuuteen.

Vuoden 1642 Raamattu on omistettu kuningatar Kristiinalle.

Näyttelyssä on myös pari kiinnostavaa painotuotetta. Hartolan seurakunta on antanut lainaksi vuoden 1642 suomenkielisen Raamatun, jota painettiin 1200 kappaletta. Painoksista kaksi kolmasosaa päätyi Suomen puolelle ja loput jäivät Ruotsiin.

Varsin mielenkiintoinen on Erik Dahlbergin (1625-1703) kuvateos Suecia antiqua et hodierna, joka sisältää 353 kuparipiirrosta Ruotsin valtakunnasta. Siinä kuvatut Ruotsin valtakunnan komeat kaupungit ja aatelispalatsit kertoivat muulle maailmalle suurvallan loistosta. Alkuperäiskappale on lasin alla, mutta sen vierellä on facsimile, jota näyttelyvieraat voivat selailla.

Näyttelyyn on myös rakennettu ajan elämästä kertovia interiöörejä. Sellainen on esimerkiksi ruokapöytä, jolla on viehättävät, joutsenen muotoon taitellut servietit sekä näyttävät Limoges-kynttilänjalat. Ne ovat emaloitua kuparia, jonka jalkoihin on sommiteltu tarueläimiä ja kynttilänpesiin antikisoivia miehenpäitä. Tarjoilupöydällä on näyttäviä hopeaesineitä, joita ei ole käytetty, vaan joilla isäntä on esitellyt varallisuuttaan.

Kierroksen jälkeen Kari-Paavo Kokki kutsuu minut parin korttelin päähän sijaitsevaan kaupunkikotiinsa iltapäiväkahville. Vuonna 1978 valmistuneen kerrostaloasunnon hän on sisustanut lattiasta kattoon asti kauniilla vanhoilla tavaroilla. Valo tulvii sisään suurista ikkunoista, jotka antavat vehreälle puistonrinteelle.

Kirjaston mukavilla tuoleilla jutellessa käy ilmi, että kohta koittavat museonjohtajalle eläkepäivät. Tekemisen puutetta ei Kokilla silloinkaan tule olemaan. Musiikinkuuntelun ohella hän aikoo syventyä historiantutkimiseen ja kirjoittamiseen.

Barokki-näyttely on avoinna Heinolan kaupunginmuseossa 28.9.2014 saakka.

Museoon on rekonstruoitu Vesilahdella sijaitsevan Laukon kartanon paraatimakuuhuone.


Musiikit:
Telemann: Taistelu tuulimyllyjä vastaan sarjasta Don Quijote G-duuri. Akademie für alte Musik Berlin.
Byrd: Marssi ennen taistelua. Mahan Esfahani.
Conti: La Folia spaniola. Hampurin Elbipolis-barokkiorkesteri.
Bach-Webern: Ricercare teoksesta Musikalisches Opfer. Los Angelesin filharmoninen orkesteri, joht. Esa-Pekka Salonen.
Ramel: Povelin Keskeneräinen, opus ännu. Povel Ramel ja Hans II Händer.
Berlioz: Päätösosa ”Uni noitien sapatista” Fantastisesta sinfoniasta op. 14. Baltimoren sinfoniaorkesteri, joht. David Zinman.

2 kommenttia:

  1. Janne hyvä, mitä tulee Dübeniin, niin kaksi heitä oli, siis vanhempi ja sitten nuorempi. Ehkä parhaan kuvan heistä saa kun menee youtubeen, jonka musiikkivalikoima on mielestäni mykistävä. Siis myös vanhemman musiikin suhteen. Eli haku toimii osoitteessa:
    https://www.youtube.com/results?search_query=Gustaf+D%C3%BCben

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Älkäämme unohtako myöskään Anders von Dübeniä.

    VastaaPoista