sunnuntai 17. elokuuta 2014

Helsingin Juhlaviikot räjähti käyntiin


 
Tero Saarisen Morphed räjäytti yleisön. Kuva: Anton Sucksdorff.

Taas on se aika vuodesta, kun Helsingin Juhlaviikot pakottaa minut monena iltana keskikaupungin kulttuurirakennuksiin. Klassisen musiikin tarjonta on yksinkertaisesti niin kiehtovaa, ettei näinä viikkoina ehdi edes saunaa lämmittää.

Juhlaviikot on aina levittäytynyt niin laajalle, että muutamat idioottimaisuudet ovat vaarantaneet sen maineen. Yksi maineen mustaaja on tapahtumasarja ”AGK”, joka on niin typerä nimi, etten edes suostu kirjoittamaan sitä auki. Se tarkoittaa, että kaikenlaista taidekivaa viedään niin kutsutun kansan pariin – siis keskustan ravintoloihin, jossa tuoppi tummaa maksaa 8,60. Silloin kun ”AGK” on käynnissä, ei tällä maailmanluokan ryöstöhinnalla edes saa juoda lasillistaan rauhassa. Saatat nimittäin kuulla sekakuorosovituksen iskelmästä ”Sata salamaa iskee tulta”, jonka soidessa paraskin olvi maistuu pahalta.

Pahinta festivaaliviikkojen aikaan on se, että edes ulkona ei saa kävellä rauhassa, vaan joka korttelin kulmassa höyryää linssikeitto ja kulkija on pakotettu johonkin suttuiseen yhteisöllisyys-taidetapahtumaan. Siellä ne parrakkaat nuoret miehet julistavat, että kulttuurirakennukset ”on vaan seinii”. Tämänkin typeryyden voisi sivuuttaa, ellei yhteisöllisyys-jargon olisi ujuttanut itseään jo Helsingin Sanomien sivuille. Lehden pääkirjoituksessa lauantaina 16.8.2014 kirjoitettiin Juhlaviikoista, että ”painopiste siirtyy entistä enemmän ennalta suunnitellusta ohjelmasta ihmisten itsensä muokkaamiin tilanteisiin.” ”Jako esiintyjiin ja yleisöön hämärtyy, ja hyvä niin.”

Hyvä niin?

Lauantai-iltana 16.8.2014 läksin ennalta suunnitellusti Kansallisoopperan kulttuurirakennuksen seinien sisäpuolelle, jossa ennalta suunnitellusti kaksi huipputaiteilijaa yhdisti voimansa: tanssija-koreografi Tero Saarinen oli tehnyt tunnin mittaisen Morphed-tanssiteoksen Esa-Pekka Salosen musiikkiin, joka itse oli ennalta suunnitellusti saapunut Helsinkiin johtamaan esityksessä Kansallisoopperan orkesteria. Jaon esiintyjiin ja yleisöön oli joku etukäteen tehnyt. Ilmiselvästi yleisön roolia näytellyttä väkeä ei tämä ennalta suunniteltu ohjelma kulttuurirakennuksen seinien sisäpuolella esiintyjiin ja yleisöön jaettuna vaikuttanut häiritsevän. Itse asiassa lopussa kaikki olivat liekeissä. Pähkinöinä hei.

Aluksi Tommi Viertonen soitti käyrätorvella Salosen konserttietydin vuodelta 2000. Saarisen tanssiryhmän kahdeksan mustiin pukeutunutta miestä käveli pyörivässä muodostelmassa. Suggeroiva alku, omituinenkin, minimalistinen, ja toi mieleen jonkinlaisen reaali- ja ideaalimaailman välisen vaikutuksen.

Kun konserttietydi oli ohi, tuli hetkeksi hiljaista. Sitten valtava sointipato murtui: Esa-Pekka Salonen räjäytti orkesterista teoksensa Foreign Bodies ensimmäiset harmoniat – Kansallisoopperan orkesteri soitti täydessä terässä, voi pyhä Sylvi ja jysäys!

Tero Saarisen koreografia ei taaskaan pyrkinyt kuvittamaan musiikkia, vaan yksilö- ja ryhmäilmaisu vaikutti Foreign Bodiesin aikana pikemmin konsertolta. Solistiset osuudet painiskelivat ryhmää vastaan ja paikoin alistuivat joukon vietäväksi.

Kun Salosen viulukonsertto solistinaan Akiko Suwanai alkoi, näyttämö vaimeni kamarimusiikilliseksi ja antoi enemmän tilaa yksilö- ja pienryhmäkohtauksille. Jälkimmäisen hitaan jakson aikana nähtiin soolo, joka muistutti kuolemista, ja ehkä sen voimasta Salosen sävelkieli kuulosti hetken Alban Bergin viulukonsertolta.

Ima Iduozee tanssi huikeat soolot. Kuva: Heikki Tuuli.
Loppuhuipennuksen alkaessa keskinäyttämölle hyppäsi sama tanssija joka oli hetki sitten räpiköinyt maassa kalanevää muistuttavine käsineen. Ja mikä hyppy! Näytti siltä kuin hän olisi ilmassa ottanut lisää vauhtia. Käsiohjelmasta luin, että hän on Ima Iduozee, Teatterikorkeakoulun opiskelija, jonka menestyksestä Break dancen parissa (kolme Suomen mestaruutta) ei kuitenkaan mainittu.

Kun esirippu oli laskeutunut ja viimeinen sointu vaimentunut, yleisö repesi hurjiin suosionosoituksiin. Vain 60 minuuttia, mutta sointia, liikettä, draamankäänteitä ja virtuositeettia niin täyteen pakattuna, että tämän haluaisi kokea uudestaan, monta kertaa. Klassikon aineksia!

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan juhlaviikkotapahtumaan. Se voi minun puolestani olla ennalta suunniteltu. Ja voin istua aloillani yleisön joukossa, vaikka sellainen epämuodikasta nykyään onkin.

6 kommenttia:

  1. Hyvä! Kiitos!!! Olihan siellä minäkin, Kansallisoopperassa, enkä ole ihan vieläkään toipunut järisyttävästä kokemuksesta jonka tuottivat super-Ässät Saarinen-Salonen ja se miesjoukko jonka taidokuutta lavalla voi vain henkeä pidätellen seurata.

    Loistavaa että otit esiin tuon itsetuotetun taiteen (?) trendin. Yhteisöllisyys muodostuu siitä kun ollaan yhdessä kokemassa jotakin suurempaa - niin kuin nyt viime lauantaina. Leipää ja sirkushuveja, siltä Juhlaviikot ovat yhä enemmän ruvenneet tuntumaan, onneksi tässä loppukesässä pyörii eräs toinen musiikkijuhlatapahtuma, joka pysyy oikeilla, perinteisillä linjoilla... en nyt viitsi mainostaa, mutta tmj.fi on osoite.☺

    VastaaPoista
  2. Kiitos Zirpukka, hyvä lisäys nuo Turun musiikkijuhlat!

    VastaaPoista
  3. Onpa virkistävää, että joku uskaltaa asettua trendiä vastaan. Minäkin inhoan pakkoyhteisöllisyyttä ja kärsin jo kouluaikoina niistä hetkistä, kun luokan valopäät pääsivät "keskustelemaan" yhdessä.

    Nyt ne kouluaikojeni levottomat sielut, jotka eivät kyenneet keskittymään muiden puheeseen saati sitten taide-esitykseen, ovat astumassa vallankahvaan yhteiskunnassa. Kaikki haluavat olla äänessä ja esillä riippumatta siitä, onko jotakin annettavaa vai ei. Se että joku osaa tai tietää jotakin, on satsannut johonkin pitkäjänteisesti ja on ammattilainen, ei ansaitse monenkaan huomiota ja kunnioitusta.

    Mistään en kuitenkaan ole niin paljon oppinut ja nauttinut kuin hyvin toimitetusta radio-ohjelmasta, korkeatasoisesta taide-esityksestä tai asiantuntijan valmistamasta kiinnostavasta luennosta. Ei ole mitään syytä hämärtää käsitystä siitä, kuka milloinkin on esiintyjä ja kuka yleisöä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Anonyymi, kiinnostavia huomioita!

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava keskustelu.

    Vain hieman ja ihan eri kulmasta samantapaista ajatusta minulla on Ylen ykkösen musiikkiohjelmista viime vuosista, mutta siitä pääsemme keskustelemaan ehkä toisen kerran?

    VastaaPoista
  6. Kiitos viestistä! Yleisön mielipiteet kaikesta radiotarjonnasta ovat erittäin tervetulleita.

    VastaaPoista