keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Miekkailu vetää minut katsomon puolelle


Helsingin Miekkailijoiden puheenjohtaja Joonas Lyytinen.

Siinäpä kunnioitettava mies: Carl Aejmelaeus-Äimä! Presidentti Ståhlbergin adjutantti, everstiluutnantti Aejmelaeus-Äimä kutsui 29.11.1923 kotiinsa ryhmän herroja ja perusti Suomen ensimmäisen miekkailuseuran Helsingfors Fäktare - Helsingin Miekkailijat. Hankkeen alulle panija, Helsingin yliopiston miekkailun opettaja Mauritz Mexmontan, valittiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi.

Yhdistyksen piiristä on moni myöhemmin perustettu suomalainen miekkailuseura saanut alkunsa. "Hyvä viihtyvyys seuran tiloissa ja harjoituksissa oli Helsingin Miekkailijoille alusta alkaen tärkeää", todetaan Ilkka Seppäsen ja Markku Varjon toimittamassa artikkelissa, joka löytyy teoksesta Miekkailu Suomessa (AquaGeo). 

Vanha periaate tuntuu edelleen pitävän kutinsa, kun kävin tapaamassa Helsingin Miekkailijoiden nykyistä puheenjohtajaa Joonas Lyytistä. Seuralla on uudet viihtyisät tilat Länsi-Pasilassa, josta on hyvät kulkuyhteydet Keski-Euroopan miekkakeskuksiin.

Ajattelin jo miekkailun sopivan itselleni uudeksi harrastukseksi, mutta Lyytisen kertomusten jälkeen jouduin toteamaan, että tyydyn jatkossakin vain sanan säilään.

Lyytisen mukaan Suomessa on vajaat 3000 miekkailunharrastajaa, jotka ovat ehkä keskimäärin koulutetumpaa väkeä. Mielikuva herrasmiesurheilusta pitää paikkansa, sillä esimerkiksi jääkiekon piirissä tavattu karkea ja väkivaltainen käytös ei tulisi miekkailussa kuuloonkaan. Sääntöjen mukaan vastustajaa on kunnioitettava, häntä on tervehdittävä kohteliaasti, hänelle ei saa kääntää selkäänsä ja ottelun lopuksi on käteltävä. Hävinnyttä ei saa myöskään halveksia eikä ottelussa saa "pakoilla". Ottelut aloitetaan arvokkaalla tervehdyksellä, jonka juuret ovat keskiajan ritarikulttuurissa. Komennot annetaan ranskan kielellä.

Suomi ei ole mikään miekkailun suurvalta, mutta nuorison viime aikojen menestys on ollut lupaavaa. Kuusi vuotta sitten Turun miekkailijoita edustava Teemu Seeve voitti alle 17-vuotiaiden EM-kultaa. Vain kolme vuotta myöhemmin Helsingin miekkailijoiden Alexander Lahtinen sijoittui juniorien maailmanmestaruuskilpailuissa pronssille. Joonas Lyytisen mukaan nuorten osaamista on edistänyt erityisesti ulkomaisten huippuvalmentajien työ. On silti hyvä muistaa, että maan menestynein miekkailija löytyy veteraanisarjasta: Marja-Liisa Someroja on voittanut floretilla ja kalvalla peräti 10 maailmanmestaruutta.

Miksi sitten laji ei sovi itselleni? Koska en siedä kuumuutta. Kun pukee päälleen miekkailutakin, -housut ja -kypärän, tulee kuuma. Ja sitten pitäisi vielä urheilla. Ei voi mitään, harrastan liikuntaa mieluummin raikkaassa ulkoilmassa. Mutta koska miekkailu kuitenkin kiinnostaa, voin jatkaa hyvien tietokirjojen lukemista. Kukas olikaan Eduardo Aurelio Alajmo Lo Castro...

Tietokirja kertoo Eduardo Alajmon tarinan.


Musiikit:
Gossec: Tambourins balettisarjasta Sabinus. Les Agremens, joht. Guy van Waas.
Minkus: 1. näytöksen finaali baletista Don Quixote. Sofian kansallisoopperan orkesteri, joht. Boris Spasov.
Lawes: Fantasia sarjasta g-molli. Phantasm ja Daniel Hyde, urut.
Sor: Sonaatti D-duuri. Aquarelle-kitarakvartetti.
Krylatov-Entin: Laulu floretista elokuvasta Valtion omaisuus (1971). Andrei Mironov orkestereineen.
Liszt: Totentanz. Sergio Tiempo ja Italiankielisen Sveitsin orkesteri, joht. Ion Marin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti