keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lukiolaisneitoset tutustuivat ruusutarhaan



Saara Kokko (vas.) ja Telma Peura.


Arvon lukijat, toimituksessamme työskentelee tässä kuussa kaksi lukiolaista, Saara Kokko ja Telma Peura, joiden kanssa minulla oli ilo käydä tekemässä uusin radio-ohjelmani. Pestasin heidät heti blogini vieraileviksi kirjoittajiksi ja valokuvaajiksi. Tässä lopputulos, olkaa hyvät!

Retki ruusutarhaan herrasmiehen seurassa

Lähdimme kesäisenä perjantaina toimituksemme hienostelijan mukaan Klaukkalaan seuraamaan radiojutun tekemistä. Saavuimme Simolan Rosarion pihalle, jossa meitä vastassa olivat paikan omistajat, Pirjo ja Ilmari Rautio. Alueella vallitsi rauhallinen maalaistunnelma, paikan verisestä historiasta huolimatta. Katkeroituneen rengin vastakaiutta jäänyt rakkaustarina oli aikoinaan kuulemma hyvinkin tunnettu. Heti aluksi Pirjo Rautio kertoi meille, että paikassa kummittelee. Lähdimme kiertämään puutarhaa hieman kauhuissamme, uhkaavien sadepilvien alla.

Puutarha oli kuin viidakko. Joka puolelta työntyi erilaisia kasveja, ja koko ajan sai varoa, ettei astu minkään tärkeän kasvin päälle. Nykyään puutarhan hoitamiseen kaiken aikansa käyttävä Pirjo tosin sanoi meille, että kaikki kasvit ovat yhtä tärkeitä. Rikkaruohojakaan ei pitäisi hävittää; niillä on yhtä suuri oikeus kasvaa kuin muillakin kasveilla. Voikukat ruusujen seassa vain loivat puutarhaan rentoa tunnelmaa. Puutarhan monipuolisuutta lisäsi vielä siellä elävä runsas eläinkirjo. Paikka on hyvä turvapaikka monille lajeille sen viidakkomaisuuden takia.

Näimme lukemattoman määrän erilaisia ruusuja vierailumme aikana. Ajankohta oli kuitenkin hieman huono: suurin osa ruusuista kukkii vasta heinäkuussa. Monet nyt kesäkuussa kukkivista ruusuista olivat pimpinellaruusuja. Niiden yleensä viisiterälehtiset kukat näyttivät kaikki mielestämme samanlaisilta – vaikka pimpinellalajit olivat Pirjo Raution mukaan helposti erotettavissa. Tunnetuin niistä on juhannusruusu, mutta näimme myös esimerkiksi linnanmäkiruusun!

Puutarhakierroksen jälkeen pääsimme käymään taiteilija Heinrich Ilmari Raution galleriassa. Kuulimme etukäteen, että hän maalaa teoksensa puutarhassaan. Yllätyimme positiivisesti, kun teokset eivät olleetkaan tarkkoja piirroksia kukista. Taiteilijan maalaukset esittelivät upean värimaailman – hän kertoikin maalavansa aina ulkona luonnonvalossa luodakseen juuri oikeanlaisen tunnelman. Meidät yllätti myös taiteilijan tuotteliaisuus: yleensä tauluja syntyy päivittäin.

Varsinaisen radioäänityksen jälkeen jatkoimme keskustelua ruokapöydässä. Sienipiirakan ja juustokakun ääressä ymmärsimme, miksi tällaisia juttukeikkoja on niin mukava tehdä. Vierailun kruunasi yksityinen taide-esittely. Istuimme vain sohvalla ja taiteilija itse vaihtoi eteemme taulun toisensa perään. Luksusta! Vaiko kenties hienostelijan arkea?

Teksti ja kuvat: Telma Peura ja Saara Kokko

Pirjo Rautio nimesi lohenpunaisen pimpinellan herrasmiestoimittajan mukaan Janneksi.
 
Löytöruusut nimetään yleensä niiden löytöpaikan mukaan. Pohjois-Pohjanmaalta löytyi Kempeleen kaunotar.
 
Linnanmäki.
Ruusukin voi ruostua! Ruoste on ruusuissa yleinen kasvitauti.

 
Ilmari Raution maalaus vierailupäivän aamulta.
Pirjo ja Ilmari Rautio puutarhassaan.



Musiikit:
Schmelzer: Balletto primo di Spogila di Papagi. Freiburger Barock Consort.
Stoeckel-Väänänen: Paavi ja sulttaani. Polyteknikkojen kuoro, joht. Juha Kuivanen.
Schumann: Illalla kokoelmasta Fantasiakappaleita. Martti Rautio.
Saariaho: Metsä musiikista balettiin Maa. Tapio Tuomelan johtama soitinyhtye.
Cara-Gracy: Lintu ja lapsi. Marie Myriam.
Dukas: Noidan oppipoika. Cincinnatin sinfoniaorkesteri, joht. Jesus Lopez-Cobos.

2 kommenttia:

  1. No minä tiesin tuon, miten tuoretta juttua tulee, kun kaksi nuorta tyttöä tekee yhdessä blogikirjoitusta! Seuraan kahden tuttuni kirjoituksia, toinen on Amerikassa, toinen Helsingissä, kirjoittelevat vuoroin samassa blogissa "Nea lehmä ja Iiris varis" (http://neajaiiris.blogspot.fi/ ).

    Teillä on ollut ilmeisen kiva kesäretki Ruusutarhaan, jonka isäntäväen emäntä on mielestäni oikeilla jäljellä kun hän pitää rikkaruohojakin kasveina, joita tulee kunnioittaa. Monet luonnonvaraiset kasvit, esim. nurmitädyke ja kielot ja pietaryrtit ovat myös kauneudessaan puutarhakukkien veroisia. Niitä ihailen meidän pihassa.

    Nuo musiikkikappaleet, joita olet, Herrasmies, ilmeisesti itse valinnut kuultaviksi, kiinnostavat. Etsin niitä jo etukäteen YouTubesta, jota selailen muutenkin hyvin tarkkaan. Tapani on laittaa blogijuttuni loppuun aina joku musiikkivideo, joka "sointuu yhteen alussa olevan maalauksen ja jutun henkeen". Nykyään olen kiinnostunut eniten nykymusiikista. Viimeksi laitoin Luigi Nonoa, nyt pitäisi löytää jotain mahtavan surullista, mielellään traagista. Tai sitten hyvin mietteliästä. Sitä menen nyt etsimään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, oli hauska saada Telman ja Saaran erinomainen kirjoitus blogiini. Menestystä musiikin metsästykselle!

    VastaaPoista