perjantai 30. toukokuuta 2014

Onko tässä maan idyllisin musiikkiopisto?


Roope Pelo ja Peppi Laine Franssintalon kokouspöydän äärellä.

Ohikulkumatkalla kumpuilevassa Varsinais-Suomessa päätän pysähtyä Halikon kirjastoon lukemaan päivän Salon Seudun Sanomat. No, pysähdys venyy, tulee pistäydyttyä kirkolla. Yritän museoonkin, mutta se avautuu vasta kesäkuussa.

Museon vieressä on idyllisen näköinen puutalo. Kyltissä lukee musiikkiyhdistys, ja ovikin näyttää olevan raollaan. Onko täällä ketään? On toki! Halikon musiikkiyhdistyksen toiminnanjohtaja Roope Pelo sekä yhdistyksen puheenjohtaja Peppi Laine toivottavat satunnaisen matkailijan iloisesti peremmälle.

Yhdistyksen kokous on juuri päättynyt ja musiikkiopiston kevätkausi saatu pakettiin. Opistossa opiskelee yli 300 oppilasta noin kymmenen opettajan johdolla.

Kuntakokous silloin joskus.
Toiminnan keskuksena on tämä kaunis rakennus, "Franssintalo", jossa on aikanaan kokoontunut kunnanhallituskin. Vai oliko silloinen nimi kuntakokous? Se, jota tilallinen Kaarlo G. Achrenius vuosina 1885-1919 johti. Joka tapauksessa, vanha kokouspöytäkin on tallella.

Yhdistys pyrkii pitämään oppilasmaksut mahdollisimman alhaalla, mutta kaupungin tuen pienentyessä paine korotuksiin kasvaa. Toivottavasti uusi hallitsija, Salon kaupunki, ymmärtää taidekasvatuksen arvon. Varsinkin kun musiikkia saa oppia tällaisessa miljöössä.


Halikon kirkon kellotapuli.

2 kommenttia:

  1. Onneksi Suomessa on aina löytynyt ihmisiä, jotka pitävät huolta musiikin ja muiden taiteenalojen jatkumisesta! Ja onneksi heitä riittää eri puolille Suomea. Ihminen ei elä pelkästä leivästä... etc. Tämä jo vähän kulahtanut lause kertoo totuuden, ja se ei totisesti koske pelkästään Suomea. Kautta koko maailman on tallella lukuisia, niin arvokkaita perinteitä ja taiteen saavutuksia, että niitä pidetään jo ihmiskunnan yhteisenä omaisuutena, henkisenä perintönä. Mutta vain harvat kansanjohtajat osaavat niitä arvostaa. Se on surullista.

    On poikkeuksia. Venzuelan presidentti Hugo Chávez, paljon parjattu, mutta myös rakastettu, joka on jo kuollut, toimi voimakkaasti köyhien puolesta. Panosti lukutaidon kehittämiseen ja (yhden esitelmän mukaan radiossa) perusti melkein joka "niemeen, notkoon ja saarelmaan" musiikkiopistoja, niin että melkein jokaisessa kylässä oli oma orkesterinsa, ja nuoret miehet ja naiset kehittyivät hyviksi muusikoiksi. Siksiköhän hänen kuolemaansa surtiin Venezuelassa monta päivää, en tiedä. Mutta hän ainakin ymmärsi, miten kehittää kansakuntaansa kunnioittamaan henkisiä arvoja.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että taideopetuksen arvostus maailman mullistuksissa säilyy.

    VastaaPoista