perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ihmettelen Chef & Sommelier -ravintolan saamaa Michelin-tähteä


Koristeet Chef & Sommelier -ravintolan katossa.

Helsingin Huvilakadulla sijaitseva Chef & Sommelier -ravintola sai keskiviikkona Michelin-tähden. Onnittelen ravintolaa paitsi tähdestä, niin myös siitä, että Michelin-tarkastajat eivät ilmeisesti olleet paikalla lauantai-iltana 18. tammikuuta, jolloin itse jouduin syömään ravintolan usean aidosti pahan makuisen ruokalajin.

On aiheellista kysyä, että jos olin tyytymätön, miksen sitten antanut palautetta heti? Sitähän ravintolat yleensä toivovat, sillä silloin henkilökunnalla olisi mahdollisuus vielä korjata puutteet. Kyseessä oli kuitenkin erään yhdistyksen vuosijuhla kiinteällä menulla, ja tarjoiluista valittaminen tällaisissa juhlatilaisuuksissa on kiusaannuttavaa, ellei mahdotonta. Kukaan ei halua pilata juhlatunnelmaa kritisoimalla ruokaa, sillä vuosijuhlissa hyvä seura, puheet ja seremoniat ovat niin tärkeässä osassa, että huonompikin ruumiinravinto yleensä kestetään ilman nurinoita.

 
Sesongin raaka-aineita ikkunalla.
Saimme istua pitkän pöydän ääressä, jonka yläpuolella roikkui suttuisia kukkakimppuja. Ikkunalaudalla oli niin roskainen ja nuutunut tuoreyrttiasetelma, että siivoaisin sellaisen omasta keittiöstäni pois jopa ennen siivoojan saapumista.

Alkupalaksi saimme oksaan pujotetun punajuuren palan, joka ei maistunut miltään, vaikka se oli kuulemma paahdettu lakritsin kanssa. Sen kyljessä tarjoiltiin sienikastiketta, jonka maku muistutti enemmän hometta kuin sieniä. Leipää tuli, ja se oli niin suolaista, että vettä piti pyydellä pöytään koko ajan lisää. Sitten tuli kaikenlaista "lusikkaa", mustaherukkaa ja klementiiniä, siis ruokalajeja joiden kokonaisuus mahtui ruokalusikan pesään. Kovasti mainostettiin, että ravintolassa noudatetaan sesongin tarjontaa. Sehän on Suomessa tammikuussa aikamoinen haaste, mutta erilaisia kaaleja jossain välissä eteen ilmestyi. Ei ollut päätetty onko kaali kylmää vai kuumaa, joten se oli haaleaa, ja voitte kuvitella miltä sellainen maistui. Pääruoassa ravintola oli sentään onnistunut: oli tilattu naudan niskaa, kypsytetty sitä tuntikaupalla ja puristettu suorakulmion muotoon. Lopputulos oli jopa herkullinen.

Sitten minun tuli aika käydä jaloittelemassa, ja kun ravintolasaliin palasin, ihmettelin mikä kauhea raadon haju paikan oli vallannut. No siellähän oli juustolautaset tuotu esille. Haju oli kyllä sellainen, ettei mistään kulinaarisesta juustokypsymisestä voinut olla kyse. Tätä mieltä vaikutti moni muukin olevan, sillä lautasen kolmas juusto jäi suurimmalta osalta syömättä. Vieressä oli punaisen väristä sosetta (marjaa?), joka maistui pahvilta. Jälkiruoaksi tuli vielä kasa jyviä, joka muistutti muromysliä.

Ravintola markkinoi itseään jonkinlaisena lähiruoan airuena. Tätä ruokatrendiä kehottavat jopa ympäristöministeri Ville Niinistö ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen suosimaan. En ole kuitenkaan löytänyt mitään perusteita sille, että lähiruoka olisi ympäristöystävällisempää saati paremman makuista. Suomessa kasvavia tuotantoeläimiäkin kidutetaan aivan samalla tavalla kuin muuallakin (ks. esim. E. Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta). Suljetaanko edelleen silmät siltä, että ruoan kuljettamisessa se viimeinen kilometri, yleensä kuluttajan itsensä kulkema, on kaikkein merkitsevin?

Olikin erityisen koomista, kun Chef & Sommelier -ravintolan ravintoloitsija Sasu Laukkonen kertoi Helsingin Sanomille, että oli Michelin-uutisen kuultuaan ollut juuri metsässä keräämässä katajanneulasia jäätelöannosten päälle - autolla tietenkin.

Mikä olisikaan sen ekologisempaa ruoantuotantoa, kuin ajaa henkilöautolla metsään keräämään neulasia jälkiruoan koristeeksi?

7 kommenttia:

  1. Tämä oli hauskin kuvaus ravintola-illasta, mitä olen kuunaan lukenut! Omat (vähäiset) ravintolakokemukset kalpenevat tämän rinnalla. Varsinkin tuo oksaan pujotettu punajuuripala on kaiken huippu. Miten originellia! Näin silmissäni heti, miten asiakkaat tarttuvat notkuvaan oksankarahkaan , nostavat sen suunsa korkeudelle ja tähtäävät punajuuren palaa suuhunsa joko kertaheitolla tai pureskellen siitä pienempiä paloja.

    Muu osa kirjoitusta sai minut hämilleen. Nuo kuihtuneet kukkakimput katossa ja vielä onnettomampi ruukkuasetelma ikkunalaudalla tuntuivat ihmeellisen tutuilta.
    Tosiaan. Meillä on kaksi ja puoli viikkoa vanhat tulppaanit keittiön pyöreällä pöydällä maljakossa (ei sentään katossa). Tosin ne ovat pudottaneet terälehtensä, jotka ruskeiksi muuttuneina, makaavat siinä maljakon juurella kuin syksyiset koivunlehdet maassa. Ja vähän matkan päässä ns. olohuoneen puolella, seinustalla, korkeat huonekasvit harovat ilmaa epätoivoisina, olisivatko janoissaan. Montako tähteä taloudenpidosta itselleni antaisin? En yhtään. Syy: minulla on muuta tehtävää enemmän kuin kunnolla jaksaisin tehdä. Seli, seli. Nyt nolottaa. Tältä istuimelta nousen ja annan vettä kukille, ja siivoan pöydän. Ja vasta sitten tulen jatkamaan työtäni (laskujen maksamista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista! Tietty epäsiisteys voi tietysti olla kotoisaa ravintolassakin, mutta multaisen kasviasetelman katselu oli hieman liikaa.

      Poista
  2. Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta! Vastaavanlaisia elämyksiä Suomessa vuosien mittaan koettuani päätin muutama viikko sitten lopettaa lopullisesti itseni huijaamisen suomalaisissa ravitsemusliikkeissä, joiden pääruokien hintataso ylittää 10€. Boikottini ulkopuolelle jäävät siis lähinnä maahanmuuttajain pizzeriat. Olen lopen kyllästynyt yllä loistavasti kuvaamaasi ruokakekkulointiin, jolla ei ole mitään tekemistä kulinarismin kanssa. Tästedes teen ruokani itse enkä tue satasella illassa näitä kaiken maailman mastertseeffejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä - vastapainoksi olin viikonloppuna aterioimassa Telakkakadulla sijaitsevassa turkkilaisravintola Anissa. Hyvää ruokaa, kiva palvelu. Jälkiruoaksi bakhlavaa, nam!

      Poista
  3. Herrasmies, kerro mikä juusto aiheutti vulgaarin käytöksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti juuston nimi ei jäänyt mieleeni.

      Poista
  4. Hukkukaa omaan turhuuteenne!

    VastaaPoista