keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Grappa on jalo juoma Italiasta


Ravintolapäällikkö Markku Halonen grappojensa äärellä.

Olipas miellyttävää tutustua neljään huippuhyvään grappaan pohjoisitalialaiseen keittiöön erikoistuneessa Sasso-ravintolassa Esplanadilla. Maisteluseurakseni sain Suomessa toimivan grappa-seuran kunniapuheenjohtajan Andreo Larsenin sekä Sasson ravintolapäällikön Markku Halosen.

Aiempi kokemukseni grappasta on Italian-opiskeluajalta, jolloin ystäväni kanssa teimme päivämatkan Bassano del Grappan pikkukaupunkiin ihastelemaan Andrea Palladion suunnittelemaa puusiltaa. Vierestä löytyi Nardinin tislaamo, jota kaksi musiikkitieteen opiskelijaa ei voinut ohittaa. Pian istuksimme talon isoilla ikkunalaudoilla allamme Grappa-joki, vieressä Palladion puusilta ja kourassamme jalot juomat. Huomautettakoon, että joessa ei nimestään huolimatta virtaa grappa (harmi kyllä), vaan se on saanut nimensä seudun viininviljelyksistä, sillä grappolo tarkoittaa rypäleterttua. Juoman nimi on saattanut tulla siitä tai sitten langobardeilta.

Grappan maineen palauttamiseksi on pitänyt tehdä jonkin verran töitä, sillä vielä muutama vuosikymmen sitten markkinoilla oli saaveittain huonolaatuista litkua. Talonpojat polttelivat sitä navetan nurkassa ja aloittivat mukillisella työpäivänsä. Sittemmin grapasta on tullut arvostettu digestiivi, joka nautitaan huoneenlämpöisenä aterian päätteeksi pienestä jalallisesta lasista, jossa on pallomainen pesä ja ylöspäin levenevä piippuosa. Italialaisessa baarissa grappa saatetaan kuitenkin kaataa mihin tahansa käden ulottuvilla olevaan lasiin. Juomaa on kiintoisaa kokeilla myös laakeasta Beaujolais-lasista. Silloin haistaminen tehdään kolmelta eri korkeudelta: ensin lasi asetetaan sydämen korkeudelle, sitten leuan, ja vasta lopuksi nenä voidaan työntää lasista sisään. Tällä tavoin eri vahvuisista aromeista saa paremman käsityksen.

Tohtori Andreo Larsen, grappa-seuran kunniapuheenjohtaja.
Grappa-nimelle on EU säätänyt muutaman vaatimuksen: Sen pitää olla italialaista, viinirypälemäskistä valmistettua ja alkoholipitoisuudeltaan tavallisimmin 40-60 prosenttista. ”Grappassa on viinin sielu ja maan henki”, Larsen tiivistää. EU:n ulkopuolella grappalla ei ole nimisuojaa, joten muualla maailmassa voi kaupasta löytää vaikka argentiinalaista grappaa.

Jos grappa on värillistä, se on kypsytetty puutynnyreissä. On myös marjoilla, kuten mustikalla maustettuja grappoja, mutta niitä Larsen ei arvosta. Vähintään kuusi kuukautta tynnyrikypsytettyä kutsutaan nimellä affinato, vuodesta puoleentoista nimillä vecchio tai invecchiato, yli puolitoista vuotisia nimillä stravecchio tai riserva. On myös useita kymmeniä vuosia kypsytettyjä grappoja, mutta niillä ei ole omaa nimeä.

Maistelun grapat numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle.

Maisteluun Larsen ja ravintolapäällikkö Markku Halonen valitsevat Sasson lähes sadan grapan valikoimasta neljä juomaa: kaksi kirkasta ja kaksi tammitynnyristä keltaista väriä saanutta.

1. Nardini. Perinteinen talo, aloittanut grapan tuotannon 1700-luvun lopussa. Laatuun käytetty alueen neljää eri rypälettä. ”Ai että tämä on hyvää”, Larsen huokaa. ”Tämä on mittatikku, perusgrappa, johon kaikkia muita voidaan verrata.” Miellyttävä maku, tuoksussa pähkinää. Maussa viinirypäleen ydin, rypäleensiemenen vivahde.

2. Nonino. Friulissa toimiva talo on 1970-luvulta lähtien tehnyt työtä grappojen laadun ja maineen nostamiseksi. He luultavasti kehittivät monovitignon eli yhden rypäleen grappan ja pelastivat piccolit-rypäleen sukupuutolta. Laadussa käytetty Müller-Thurgau -rypälettä, joka toimii grappana erittäin hyvin. Huomattavan kuiva. ”Vahva, pitkä makumaailma, hyvin rikas”, Larsen ylistää. Jalo maku.

3. Berta. Piemontessa sijaitseva talo on erikoistunut jälkikypsytettyihin grappoihin. Ovat kokeilleet tynnyreiden materiaalina myös pähkinä- ja kastanjapuita, mutta maistamamme laatu on kypsytetty perinteisesti tammitynnyrissä. Rypäleenä Moscato, joka on makea ja helposti lähestyttävä. Väri on kauniin keltainen. ”Niin pehmeetä niin pehmeetä”, Larsen myhäilee. Hyvin pitkä jälkimaku, josta löytyy kukkia, hunajaa, banaania ja vadelmaa. Lopuksi aromit muuttuvat kermamaisiksi ja esiin tulee vaniljaa.

4. Poli. Venetossa toimivalla talolla on pitkä historia ja rohkeutta uudistua. Maistamamme laatu on kypsytetty tammisessa sherrytynnyrissä, joka tuo mukaan erityisen makumaailman. Kaunis keltainen väri. Maussa rusinaa ja korinttia.

Vasemmalla laakea viinilasi, oikealla yleisimmin käytetty grapan maistelulasi.

Itse valitsen maistelun parhaaksi grapaksi Bertan, sillä sitä uskaltaisin tarjota suvun varttuneemmillekin jäsenille. Larsen ja Halonen liputtavat kirkkaiden laatujen puolesta.

Maistelun jälkeen olo on kohottunut ja energinen - ei lainkaan tylsistyneen juopunut, vaikka veressä varmasti virtaa jonkin verran alkoholia. Vaikka on jo myöhä, vetäydyn harjoitushuoneeseen ja soitan puolitoista tuntia Brahmsin sonaatteja. Grappa on jalo juoma!



Musiikit:
Vivaldi: Allegro alla francese konsertosta C-duuri RV117. Concerto Italiano, joht. Rinaldo Alessandrini.
Field: Sehnsucht-Walzer E-duuri. Mícéal O’Rourke.
Galuppi: Allegro konsertosta D-duuri. Academia de li Musici, joht. Filippo Maria Bressan.
Verdi: Don Alvaron resitatiivi ja aaria ”La vita e inferno - Oh, tu che in seno agli angeli” oopperasta Kohtalon voima. Jonas Kaufmann ja Parman oopperan orkesteri, joht. Pier Giorgio Morandi.
Falla: Tulitanssi baletista El Amor brujo. Larry Adler, huuliharppu, ja Carroll Gibbonsin orkesteri (lev. 1935).
Respighi: Orgiastinen tanssi balettisarjasta Belkis, Saban kuningatar. Chad Shelton ja Minnesotan orkesteri, joht. Eiji Oue.

2 kommenttia:

  1. Hyvä Herrasmies! Kuuntelin nuo linkkisi. Itse asiassa kuulin livenä radiosta lopun ohjelmasta, ja kun siinä esiintyi tuttu mies (toinen noista mukana olijoista Sinun lisäksesi), kiinnostuin ja kuuntelin Areenalta ohjelman alusta alkaen.

    Se yllättävä, ohjelman kanssa vähän ristiriidassa oleva "puhepurkaus" ohjelman loppupuolella, naishenkilön suusta, oli varmaan ennalta sovittu, oli sen sen verran rohkea. Itse ohjelmassa olijat esiinnyitte hillitysti ja asiallisesti. Jopa siinä määrin, että ehkä tuo naisen ääni tarvittiin tuomaan kontrastia vastapainoksi.

    Arvaan, että monet paheksuvat ihan oikeasti "hienostelua" sillä niin kuin siinä ohjelman lopussa sanottiin: samassa veneessä ollaan. Ja nyt eletään ankeita aikoja. Mutta Sinä "hienostelet" niin avoimesti, että sitä voi jo sanoa ilmiöksi, ja se viehättää minua (joka en hienostele ollenkaan, ainakaan tietoisesti). Eihän se ole keneltäkään pois, jos joku tahtoo ilahduttaa toisia (ja ehkä itseäänkin), hienoilla tavoilla ja hyvin käyttäytymällä. Toisaalta olen tottunut hienosteluun, sillä joukossa, johon kuulun, on kaksi todella tarkkaa miespuolista henkilöä, joille enemmän kuin kengännumero merkitsee kengässä sen laatu, valmistusmaa ja yksinkertaisuus. Sillä yksinkertaisuus on kuulema useimmiten kaunista ja ennen kaikkea tyylikästä. (Joskus myös valitettavan kallista.) Tämä koskee heidän pukeutumistaan yleensä. Sitä on hauska seurata. Ymmärrän heidän halunsa olla hyvin pukeutuneita, siilä niin kuin Sinä, he katsovat asiakseen kunnioittaa toisia kanssaihmisiään eri tilaisuuksissa vaivautumalla pukeutumaan kunnolla. Ja kohtelemaan ihmisiä ihmisinä. (Kontrastiksi minä voisin mennä mukaan vaikka paitasillani. Eivät he sitä pahemmin vastustaisi.) Nuorempi heistä sanoo tietävänsä Sinut. Ja ymmärtää Sinua. Ehkä hänellä on samat tavoitteet käyttäytymisen puolella. (Minäkin arvostan Sinua ja luontevaa esiintymistäsi. Iso S-kirjain tahtoo kertoa siitä.)

    Grappa. Italialainen viina. Sakasta tehty. Sehän on taiteilijoiden suosiossa kai aina ollut. Ehkä halpuutensa takia. Ja ainakin Italiassa. En ole sitä maistanut. Nähnyt kyllä toisten - ei pelkästään maistavan - vaan juovan sitä. Ehkä yhdessä vieraittesi kanssa jalostitte sen hetkessä juhlajuomaksi. Grabba. Tuo italialaisten maalaisihmisten aikaan saama Suomen pontikkaa vastaava (olenko oikeassa?) juoma nousee nyt varmaan monen suomalaisen joulupöydälle. (Minä teen kotikaljaa maltaista äitini ohjeiden mukaan. Saapa nähdä, minkä juoman kanssa se joutuu kilpailemaan. Kokemusteni mukaan myös Pepsicola on varteenottettava kilpailija.)

    Kiitos ohjelmasta, kiitos henkilöstä, jonka olit valinnut, kiva, että pidät blogia! Musiikki, jota olit valinnut välipaloiksi, oli maistuvaa. Se taitaakin olla Sinun ja minun välillä yhdistävä tekijä. Klassinen musiikki. Se on ehdottomasti parasta.

    Mutta kirjallisuus? Noudatatko siinäkin klassista linjaa? En malta olla mainitsematta (tapani mukaan, mainostan sitä kaikille) itävältalaisesta, Hollannnissa syntyneestä uusklassikkokirjailijasta nimeltä Thomas Bernhard. Jos et ole lukenut hänen teoksiaan, ehdottaisin lukemaan. Hän on kuin Suomen Seppo Heikinheimo. Opiskellut musiikkia nuorena. Hänen haaveensa oli tulla oopperalaulajaksi. Mutta hänestä tulikin, isoisänsä mukaan, kirjailija. Vieläpä hyvä sellainen. Tarpeeksi äkäinen ja epäkohtia huomioiva. Hänen kirjansa ovat kuin musiikkia, joku on sanonut. Välillä siinä on riitasointuja. Ne toimivat mausteena, kirjojen suolana.

    VastaaPoista
  2. Hei, monet kiitokset viestistä, jonka lukeminen ilahdutti kappale kappaleelta yhä enemmän! Erinomaista että otit esiin Thomas Bernhardin, jota minulle on aiemmin suositellut arvostamani kulttuuritoimittaja Pietari Kylmälä. Viime kirjamessuilla yritin etsiä Bernhardin teoksia, mutten onnistunut löytämään. Mukaan tarttui sitten muuta, lähinnä tietokirjoja. Vinkkejä kaunokirjallisuuden puolelta otan mielelläni vastaan, mutta olen niiden suhteen hyvin kriittinen. Kaikenlaista turhanaikaistakin on aikojen saatossa suositeltu - erityisesti kotimaisen tusinakirjallisuuden puolelta.

    VastaaPoista