lauantai 26. lokakuuta 2013

Tyylikäs ruumisarkku viimeistelee tyylikkään elämän



Arkkuostoksilla Fiskarsissa.

Jotta tyylikäs elämä saisi tyylikkään päätöksen, tarvitaan sovelias viimeinen leposija: yksilöllinen, vainajan persoonallisuutta myötäilevä arkku.

Tämä mielessäni vierailin kauniina syyspäivänä Fiskarsissa tapaamassa maineikasta puuseppää Kari Virtasta, joka on ansioitunut yksilöllisten ruumisarkkujen suunnittelijana. Nykyään Virtanen ohjaa kyselyitä paljon entiselle oppilaalleen Marko Escartínille, joka on luonut arkuista vakiomalliston. Escartín käy asiakkaiden luona mukana kulkevan pienoismallikokoelman kanssa, jonka pohjalta keskustelu materiaaleista ja malleista on helpompi käydä.

Virtanen kertoo, että idea arkkujen teosta sai alkunsa, kun hänen ystävälleen Kaj Franckille vuonna 1989 järjestettiin valtiolliset hautajaiset. Sopimushautaustoimisto oli hoitanut hautajaisiin ruotsalaisen barokkiarkun, joka kiilsi kuin flyygeli. Ystävät ajattelivat, ettei arkku lainkaan sopinut Franckin tapaisen muotoilijan tyyliin.

Kun Virtanen teki ensimmäistä arkkuaan, muut verstaan työntekijät pelästyivät nähdessään sen höyläpenkillä. Arkku herättää kunnioitusta, vaikka sen ideoinnissa kukkii usein musta huumori.

Asiakkailla on ollut mitä erilaisimpia toiveita. Joku halusi käsittelemättömästä niin kutsutusta karvalaudasta tehdyn arkun, minkä jälkeen laudan pinta käsiteltiin tuhkalla. Lopputulos oli kuulemma erittäin kaunis. Kaikenlaiset koristukset onnistuvat, mutta malleja katsellessani huomaan, miten kaunis pelkästään taitavasti sahattu puun pinta voi olla. Puusepän käsittelyssä mistä tahansa puulajista voi tulla jalo.

 
Marko Escartín ja arkkujen pienoismallit.

Omaan arkkuuni ideoimme kuusikannen, koska se on akustisilta ominaisuuksiltaan paras. Sivulaudat voivat olla tammea ja kanteen saa jousisoittimista muistuttavan s-kuvion. Arkku täytetään männystä hioituilla lastuilla, joiden päällä on pehmeä levätä ja jotka tuoksuvat hyvältä.

Escartín kertoo, että viime aikoina on yleistynyt toive käyttää omaa arkkua elinaikana johonkin muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi eteiskaappina tai sohvapöytänä. Keksin heti, että haluan säilöä omaan arkkuuni vuosikertaviinejä. Siinä olisivat juomat muistotilaisuuteen valmiina. Tyylikäs päätös tyylikkäälle elämälle.


Marko Escartín ja Kari Virtanen.

Musiikit:
Rameau: Tambourin en rondeau oopperabaletista Heben juhlat. Pierre Hantaï ja Skip Sempé.
Debussy: Arabeski nro 1 E-duuri. Emmanuel Pahud ja Mariko Anraku.
Anonyymi: Danza del hacha. Hesperion XXI, joht. Jordi Savall.
Sibelius: Il tempo largo sinfoniasta nro 4 a-molli. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo.
Fucik-Linnavalli: Gladiaattorien tulo. Lasse Mårtenson ja Esko Linnavallin orkesteri.
Bach: Sinfonia Jouluoratoriosta. Wienin Concentus Musicus, joht. Nikolaus Harnoncourt.

9 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi on hauska. Suotakoon tyylikkyys loppuun saakka. Mutta muuan sivuajatus törmää rumasti, lupaa kysymättä mieleeni: Entäs tavalliset tusinaihmiset, mistä puusta heidän arkkunsa? Vastauskin on olemassa: tavallinen pahviarkku on heille paras. Tietääkseni sellaisiakin tehdään. Kertakäyttöisiä. Vaikka kertakäyttöisiä ne taitavat tammiarkutkin olla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, onhan tämä ajatuksia herättävä aihepiiri.

    VastaaPoista
  3. Oletko Herrasmiehenä ajatellut lainkaan millaisia hämmentäviä sekä ristiriitaisia ajatuksia omaisesi ja ystäväsi kohtaavat maistettuaan muistotilaisuudessasi upean vivahteikkaita vuosikertaviinejä, jotka pettymykseksi muistuttavat arkussa tapahtuvan pullokypsytyksen seurauksena likipitäen kreikkalaista Retsinaa?

    Terv.
    Veli-Antti Koivuranta

    VastaaPoista
  4. Hyvä huomio - idea vaatii kieltämättä kehittelyä. Ehkä sijoitan arkun Etelä-Ranskasta ostamani linnan kellariin ja pidän pullokierron kunnossa.

    VastaaPoista
  5. Ehkä hylätty kontrabasso kelpaisi sellaisenaan arkkuna (vai onko se vanha vitsi??). Joka tapauksessa - älä liian innokkasti suunnittele hautajaisiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, luulen etten mahdu bassoon, ellei minua halkaista kuten sirkuksessa.

      Poista
  6. Voi miten VALOISAj a KAUNIS sivusto avautui kun tulin tänne katsomaan oisko uusia tuulia puhaltamassa tällä sivustolla! Ihana näky (tuo ruumisarkkujen tausta)! Elämänhalu heräsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia - vuodenaikakuva taustalla on nyt ollut syysmaisema Helsingin Talvipuutarhasta. Talven saapuessa pitänee vaihtaa uusi.

      Poista
  7. Olen itse ajatellut "arkun" uurnan olemassa oloa, kastelahjana saatu johon matkan varrella kerätään tärkeät tavarat ja tien päätyttyä tuhkat, ajatus sopii ehkä joillekin mutta minusta se on hyvä ratkaisu, polttohautaushan tulee yleitymään.

    VastaaPoista