tiistai 1. lokakuuta 2013

Tältä mieheltä saat täytekynät, käyntikortit ja vieraskirjan sukuvaakunalla


Kirjansitojamestari Juhani Roininen.

Syksyn tullen olen taas huomannut monia puutteita kävelyvarustuksessani. Ensinnäkin Vatikaanista kolme vuotta sitten hankkimani kynä meni säpäleiksi. Oli stressiä. Kynää ei voi korjata, ja vaikka voisikin, Suomessa ei ole täytekynien korjaajia. Pitäisi lähettää Ruotsiin.

Käyntikortit ovat myös loppuneet. Satuin näkemään Yleisradion uuden värityksen mukaiset käyntikortit. En päättänyt tilata. Minä olen minä, ja minä tarvitsen näköiseni käyntikortit. Tyylikkäät. Nimi voisi olla kullattukin.

Apua kyniin, käyntikortteihin ja muuhun tarpeelliseen saa maamme kokeneimmalta kirjansitojalta, Juhani Roiniselta, jonka ateljee on sijainnut Helsingin Korkeavuorenkadulla jo kolmekymmentä vuotta. Tyylikkäimmät käyntikortit hän painaa käsin asiakkaan valitsemalle kartongille. Korttiin saa tietenkin myös erilaisia kultauksia, sukuvaakunan tai kukkavinjetin. Upeimmassa käyntikortissa on ainoastaan haltijansa nimi, sillä tärkeistä ihmisistä tietää kyllä, miten heidät tavoittaa.

Roininen on myös kunnollisten täytekynien ekspertti. Hän ostaa niitä käytettynä, myy eteenpäin ja huollattaa Ruotsissa. Roininen valittelee, että Suomessa ei ymmärrettä tyylikkäiden täytekynien päälle. Vanhat Raamatut annetaan usein suvussa eteenpäin, mutta vanhoja täytekyniä ei. Valtakunnallisella tv-kanavalla voi nähdä huolitellusti pukeutuneita ihmisiä, jotka sormeilevat punaista muovikirjoitinta. Jos olisi erikoislähikuva, näkisi kyljen tekstistä miltä tangofestivaalilta se on peräisin.

Laadukas täytekynä olisi tärkeä kapine esimerkiksi japanilaisten kanssa kauppaa käyville liikemiehille. Siellä uudesta ihmisestä katsotaan ensin kenkiä, sitten kynää.

Bakeliittikynä ja klassinen sterling-hopeinen Parker 1960-luvulta.

Täytekynä on taskussasi kulkeva elävä olento. Jos sitä ei käytä, se pitäisi huuhdella kylmässä vedessä niin että vettä myös jää sisään. Varsinkin musta muste kuivuu herkästi terän ohuisiin lamelleihin. Jos kynä on ehtinyt kuivua tukkoon, se laitetaan vesilasiin kolmeksi vuorokaudeksi. Sininen muste on juoksevampaa.

Kynien ja korttien ohella Roininen tekee käsitöitä, jotka viimeistelevät kodinsisustuksen. Kirjaston niteet saavat uuden elämän ja Ipad ylellisen kotelon. Pienet korjaukset voi saada viidelläkympillä, mutta yleensä käsinsidotun kirjan hinta on 150:stä eurosta ylöspäin.

Pikantein joka kodin varuste on käsintehty vieraskirja. Roininen näyttää uusinta työtään, jonka etulehdellä komeilee tilaajan sukuvaakuna. Hienoimpaan englantilaiseen nahkaan sidotun kotelollisen vieraskirjan hinnaksi tulee 950 euroa. Roininen vihjaa, että hinta on edullisempi jos valitsee vaikka Ahlskogin poromokkaa, sekin korkealaatuista.

Kyselen, saako vieraskirjan kanteen vaikka Beethovenin kuvan. Se onnistuu hyvin, jos asiakkaalla mustavalkoinen originaalikuva. Samalla periaatteella kanteen voi painaa myös Eroica-sinfonian alkutahdit. Ehkä se on jo liioittelua.

Käsityönä tehtävässä kultaterässä on noin 300 työvaihetta.




Musiikit:
Playford: Boatmen. Lautten Compagney.
Janacek: Allegro teoksesta Satu. Steven Isserlis ja Thomas Ades.
Rossini: Figaron Cavatina oopp. Sevillan parturi. Mozzafiato.
Vasks: Epifania. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Juha Kangas.
Steele: High Society. Lionel Hampton orkestereineen.
Walton: Prologi elokuvista Went the day well ja Next of Kin. St. Martin-in-the-Fields -kamariorkesteri, joht. Neville Marriner.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti