torstai 12. syyskuuta 2013

Euroopan kulttuuripääkaupunki tekee vaikutuksen



Liisa Wartio taustallaan omaa nimeä kantava kotikirkko: Notre-Dame de la Garde.


Marseille ja sitä ympäröivä Provencen alue saa tänä vuonna paljon myönteistä julkisuutta, sillä se pitää hallussaan Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Varsinkin Marseillella on monen ranskalaisen mielissä ollut kehno maine: heidän mielestään siellä on liikaa rikollisuutta, riiteleviä siirtolaisia ja teollisuudenkatkuja.

Näkymä Mucem-museon terassilta.

Jo pelkkä päivävierailu Välimeren rannalla, tässä lähes miljoonan asukkaan kaupungissa, tekee vaikutuksen. Tapasin siellä heinäkuussa taiteilijapariskunta Liisa Wartion ja Thierry Vieux’n, joita olin kolme vuotta sitten haastatellut Kultakuume-ohjelmaan. Silloin varsinkin Vieux suhtautui kulttuurivuoden valmisteluihin epäillen. Nyt, juhlavuoden ehdittyä puoliväliin, molemmat olivat tyytyväisiä.

Omien taulujen myyntiin juhlallisuuksilla ei ole ollut vaikutusta, sillä Vieux ja Wartio myyvät teoksensa lähinnä muualla Ranskassa ja Yhdysvalloissa sijaitsevien gallerioiden kautta. Muutoksen huomaa joka päivä kaupungin kaduilla: matkailijoita on valtavasti ja uusia rakennuksia noussut. Vanhan sataman ilme on siistiytynyt ja jalkakäytäviä levennetty. Kesän mittaan järjestettyihin ilmaistapahtumiin on kerääntynyt jopa useampi sata tuhatta ihmistä.

Liisa Wartio tunnetaan Ranskassa taiteilijanimellä Liisa Corbière. Hän matkusti Etelä-Ranskaan liftaamalla vuonna 1982. Sekalaisten töiden ja kokinhommien jälkeen hän rakastui ja muutti Marseilleen seitsemän vuotta myöhemmin. Taidemaalarimiehensä myötä Wartiokin alkoi maalata: lähinnä Etelä-Ranskan ja Korsikan maisemia paksulla öljyvärillä ja palettiveitsellä.

Thierry Vieux kertoo mikä ruoka valmistuu.

Käymme Wartion kanssa kesäkuussa vihityn MUCEM-museon kävelysilloilla ja kattoterassilla, joilta avautuu hurmaavat näkymät Välimerelle ja vanhaan satamaan. Arkkitehti Rudy Ricciotti on käyttänyt koristuksiin betonipitsiä, jonka läpi aurinko piirtää seiniin ja lattiaan kauniita kuvioita. Katolle on istutettu myös viiniköynnöksiä ja oliivipuita. Museoon sisälle emme jää jonottamaan, sillä siihen tulee tilaisuus vielä myöhemmin juhlavuoden aikana. Sisätiloissa kävijöitä odottaa 40 000 neliömetriä näyttelytilaa, 250 000 esinettä ja 450 000 valokuvaa.

Kun aurinko laskee ja alan tehdä lähtöä takaisin hotellille, Vieux kuiskaa korvaani: ”Janne, lähde ennen kuin tulee pimeää”. Marseille muuttuu, mutta hitaasti.

Rantakadulta voi pulahtaa Välimereen.

Marseillen-vinkit:
- MUCEM-museo (varaa riittävästi aikaa sekä sisätiloihin että ulkoalueilla kävelyyn)
- Notre-Dame de la Garde: kukkulan laella oleva kirkko, jolta avautuvat upeat näkymät alas kaupunkiin
- La Canebière -keskuskatu
- arabialainen tori Noaillesin metroaseman lähellä
- rantakatu Corniche du Président John F. Kennedy, jonka varrella on muun muassa maailman pisin penkki, 3 km.
- hyvä hotelli: Grand Hotel Beauvau
- erikoinen kokemus: Marseillen ooppera (yleisö etelämaalaisen levotonta)
- Marseilleen pääsee Suomesta vaihtolennoilla Keski-Euroopan tai Pariisin kautta, tai Pariisista CDG-lentokentältä luotijunalla neljässä tunnissa






Musiikit:
Philidor: Kuninkaallinen marssi. Chatham Baroque.
Debussy: Tasangon tuuli. Pierre-Laurent Aimard.
Nicola Matteis: Ground after the Scotch humour. Lautten Compagney.
Bizet: Adagio sinfoniasta C-duuri. Cincinnatin sinfoniaorkesteri, joht. Jesus Lopez-Cobos.
Feline-Dayde: Coucou. Josette Dayde, Django Reinhardt ja Quintette du Hot Club de France.
Ravel: Bolero. Minnesotan orkesteri, joht. Eiji Oue.

1 kommentti: