maanantai 26. elokuuta 2013

Mediakvartetin ilta ei yllättänyt



 
Pekka Kuusisto (vas.) sai konsertin jälkeen kiitokset isältään Ilkalta.

Helsingin Juhlaviikoilla esittäytyi sunnuntaina 25.8.2013 viulisti Pekka Kuusiston uudehko kamarimusiikkihanke, jossa neljä kansainvälisesti tunnettua muusikkoa kokoontuu soittamaan jousikvartettoja - aina silloin kun aikatauluihin sopii, vaihtuvissa kaupungeissa ja saleissa. Tässä Quartet Lab -nimisessä yhtyeessä Pekka Kuusisto ja Patricia Kopatchinskaja vuorottelevat ykkös- ja kakkosviulussa, Lilli Maijala soittaa alttoviulua ja Pieter Wispelwey selloa.

Elokuussa Espoon Sellosalissa toteutettu työskentelyjakso veti puoleensa mediaa ja ammattimuusikoita. Koko homma taltioitiin myös monikameraohjauksella televisiolle. Vastoin yleistä mielipidettä kvartettisoitto on mielestäni visuaalisesti kiehtovaa - erityisesti näiden muusikoiden kohdalla, joista jo pelkästään Kopatchinskajan Ronja Ryövärintytärtä muistuttavasta hahmosta ja elekielestä saisi aikaan koko illan baletin. Tavanomaista kvartetinperustamisen tuskaa ja harjoittelua hanke tuskin kuvastaa, sillä konsertista loisti hyvällä tavalla läpi se että kokoonpanon muodostaa neljä kypsää, vahvaotteista taiteilijaa, solisteiksi jo aikoja sitten kasvanutta persoonallisuutta. Mielikuvaa neljästä solistista vahvisti seisaaltaan soittaminen (sellistiä ja Crumbin teosta tietysti lukuun ottamatta).

Mozartin Divertimento D-duuri lähti käyntiin hirmuisella tempolla ja dynamiikan vaihteluilla. Kopatchinskaja annosteli asteikkokuluissa spiccatoja, Wispelwey energisoi välikkeensä alkunuotteja, Maijalalta kuultiin tyylikkäitä säestyspälviä ja Kuusisto veteli teemalinjansa täydellisen vaivattomasti, jotenkin heinäsirkkaa muistuttaen.

Konserttikaavaa ravisteltiin hauskasti ennen Britteniä, kun kvartetin miehet (tässä kohtaa täti yleisöstä käyttäisi sanaa ”pojat”) siirsivät selloalustan reunalle ja Kopatchinskaja ja Maijala sen aikana soittivat pari Béla Bartókin pikkukappaletta ilman että sitä oli merkitty ohjelmaan. Brittenin tummasävyisessä toisessa jousikvartetossa kvartetti osoitti taitonsa myös vaativan yhteissoinnin saralla ja teki viimeisestä Chacony-osasta mieleenpainuvan kokonaisuuden. Sen perään Wispelwey teki tunnelmasta surullisen soittamalla ylimääräisenä Brittenin Lamenton. Muut muusikot kuuntelivat sen lattialla istuen kuin lapsoset.

Väliajan jälkeen kuultiin viime aikoina hyvinkin suosituksi tullut George Crumbin Vietnamin sodasta innoituksensa saanut ”Black Angels” jousikvartetille ja lyömäsoittimille vuodelta 1970. Vain parikymmentä minuuttia kestävä teos sai vavahduttavan tarkan toteutuksen. En oikeastaan ole aiemmin kuullut sitä näin hyvin soitettuna - yksityiskohtien eteen oli selvästi harjoituksissa nähty vaivaa. Live-elektroniikan hoitaneen Teemu Korpipään ansiosta kuulokuvasta tuli vahvasti kolmiulotteinen ja ilmeikäs. Ylimääräisenä numerona Pekka Kuusisto soitti vielä Bachin d-molli-sarabanden, rohkean hauraasti, hiljaisuutta raapien.

Konsertin teosvalinnat olivat Mozartin jälkeen kovin samanvärisiä, eikä muutosta ole tulossa ainakaan niihin Euroopan-konsertteihin, joissa he soittavat Beethovenin ytimekkään Serioson.

Helsingin-konsertin jälkeen Quartet Lab lähtee Brysseliin, Haarlemiin, Lontoon Wigmore Halliin, Berliinin Konzerthausiin, Eindhoveniin ja Bonniin.

Yllättikö Quartet Labin konsertti? Ei oikeastaan, sillä näin eläväistä musisointia olin odottanutkin. Olisin kuitenkin mielelläni yllättynyt teosvalinnoista - erikoisempia valintoja odotin varsinkin ohjelman ulkopuolisilta ohjelmanumeroilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti