perjantai 5. heinäkuuta 2013

Rigoletto alkoi strippauksella

Sisäänkäynti Théâtre de l'Archevêchéhen.

Ei täällä nyt niin kuuma ole, täällä Etelä-Ranskassa. Eilinen 27 astetta tuntui ihan miellyttävältä, tämän päivän lukema 29 karkottaa ehkä hetkeksi päiväunille ilmastoituun hotellihuoneeseen. Sitä paitsi ilma vielä näin heinäkuun alussa viilenee heti auringon laskettua. Sen sai kokea eilen illalla oopperafestivaalin avajaisiltana, kun Verdin Rigoletto esitettiin arkkipiispan palatsin sisäpihalla. Huopia oli jaossa niille, jotka olivat pukeutuneet pelkkään pellavapaitaan.

Koska katsomoa ei ole katettu, kyselin lehdistötoimistossa, mitä tapahtuu jos alkaa sataa. Toimiston neljä naista räjähtivät nauramaan, sillä sade on täällä tähän aikaan vuodesta harvinainen vieras. Lehdistöpäällikkö muisteli, että edellisen kerran esitys on jouduttu peruuttamaan sateen vuoksi ehkä kahdeksan vuotta sitten.

Olosuhteet kesäiltana olivat siis kunnossa ja hienosti pääsi eräs Euroopan merkittävimmistä oopperafestivaaleista alkamaan. Rigolettosta nähtiin kanadalaisen Robert Carsenin sirkukseen sijoitettu ohjaus, jossa tapahtumia elävöitti kuusi akrobaattia ja kahdeksan naistanssijaa. Alastomat naiset vääntelehtivät lavalla vain viisi minuuttia alun jälkeen. Aluksi he strippasivat rintaliivit, sitten lähtivät pöksytkin. Yleisö otti uuden tulkinnan myönteisesti vastaan. Hieno ilta, sanoivat monet, ja niin sanon minäkin.

Irina Lungu sädehti vielä ensi-iltajuhlissakin.

Ulkoilmateatterin lava on liian pieni suurille lavastevaihdoksille, mikä tuottaa ongelmia Rigoletton tapaisessa teoksessa, jossa tapahtumapaikat vaihtuvat. Minkäänlaista ongelmaa tämä ei toteutukseen tuottanut, sillä käytössä oli usein esiripun edusta ja lavan sirkusnäyttämön rakennelmasta tuli erilaisilla valotilanteilla leikiten erilaisia tilavaikutelmia.

Robert Carsen harmitteli sitä, miten Piaven libretto hukkaa muutamia Victor Hugon romaanin vivahteita, kuten sen, että Rigoletto on ainoa joka voi pelleillä kuninkaan kustannuksella. Carsen myös ihmetteli, miksi Rigoletto suojelee tytärtään Gildaa niin paljon. Hänellä oli alun perin mielessään insestiteema, mutta siitä jäi lopulliseen versioon vain kohta, jossa Rigoletto matkii naivansa mallinukkea.

Herttua on Piaven libretossa melko viaton henkilöhahmo, jonka luonnetta Verdin kirjoittama vilpittömänsävyinen musiikki tukee. Roolin esittänyt meksikolainen tenori Arturo Chacón-Cruz ei ole mikään kultakurkku, mutta osasi näytellä. Rigolettona oli varmaotteinen George Gagnidze ja Gildana loisti - kaikista solisteista kirkkaimmin - venäläinen Irina Lungu.

Robert Carsen toi Rigolettoon makua.

Gianandrea Nosedan johtama Lontoon sinfoniaorkesteri kuului katsomoon paikoin harmillisen hiljaa, mutta kokonaisuutena musiikki virtasi pakottomasti. Heli Jürgenson oli valmentanut Viron filharmonisen kamarikuoron ja Philippe Giraudeau tehnyt koreografiat. Miruna Boruzescun puvut olivat klassiset mutta toimivat: Rigoletto röyhelökauluksisessa työasussa, Gilda sinisessä pumpulipuvussa ja Sparafucile niittinahkatakissaan.

Yleisö antoi kuuluvimmat aplodit Gildalle ja Rigolettolle, Herttua herätti bravo-huutojen lisäksi buuauksia ja Carsenin kohdalla taputettiin kohteliaan pidättyvästi. ”Yksi idea”, sanoi vieressäni istunut sveitsiläinen kriitikko. ”Mutta toimiva.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti