sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Göteborgin sinfoniaorkesteri huipensi konserttikauden

Alttoviulistit Björn Johannesson ja Susanne Brunström
 sekä kontrabasisti Jenny Ryderberg konsertin jälkeen.

Eräs maailman huippuorkestereista, Göteborgin sinfoniaorkesteri, vieraili minikiertueensa päätteeksi Helsingin Musiikkitalossa sunnuntaina 2.6.2013. Konsertin jälkeen oli ilo tavata hyväntuulisia muusikoita Musiikkitalon edustalla lähes kolmenkymmenen asteen kesäilmassa.

Huilisti Anders Jonhäll.

Sain kameran eteen ykköshuilisti Anders Jonhällin, joka soitti Antonín Dvořákin Uudesta maailmasta -sinfonian soolot puuhuilulla. Kakkoshuilisti luotti samassa teoksessa kuitenkin metallisoittimeen, ”ei mistään erityisestä syystä”, Jonhäll kertoili.

Klarinetisti Urban Claesson.

Suuri kunnia oli tavata klarinetisti Urban Claesson, orkesterin jäsen vuodesta 1986 ja sooloklarinetisti vuodesta 1995. Kiitin häntä mielenkiintoisesta soinnista, joka ytimekkyydessään muistutti saksalaista koulukuntaa. Claesson ilahtui ja sanoi kiinnittäneensä soinnin hiomiseen paljon huomiota, tosin hän kertoi tukeutuvansa enemmän amerikkalaiseen ohjelmistoon ja soittotapaan.

Claessonin mukaan orkesterin kotisali, vuonna 1935 valmistunut Göteborgin konserttitalo, on kyllä hyvä soittopaikka, mutta sen akustiikka on niin viileä että orkesterin on ollut pakko oppia soittamaan lämpimästi. Musiikkitalon sali sai Claessonilta yksiselitteisen kehun: ”jättefin”.

Yksi kauden tähtihetkistä

Göteborgin sinfonikkojen vierailukonsertti jatkoi Helsingin Juhlaviikkojen erinomaista ulkomaisten sinfoniaorkesterien sarjaa, jonka konsertteja kuullaan valikoidusti myös itse Juhlaviikkofestivaalin ulkopuolella. Kapellimestarina piti alun perin esiintyä supertähti Gustavo Dudamelin, mutta sairauden takia hänen tilallaan kiertueen johti kolumbialaissyntyinen Andrés Orozco-Estrada, jonka ura on näyttävässä nousukiidossa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

Kapellimestarivaihdoksen takia konsertin ohjelma muuttui perinteisemmäksi kun Anders Hillborgin Cold Heat jäi pois. Beethoven-Dvořák -linjan katkaisi sentään onneksi Prokofjevin ensimmäinen viulukonsertto.

Heti alkunumerosta, Beethovenin Egmont-alkusoitosta, kävi ilmi, että nyt ollaan upeasti kiiltelevän sinfoniasoinnin äärellä. Huomiota herätti muun muassa sforzatojen monipuolisuus.

Viulusolistina soitti ihana Lisa Batiašvili, Sergei Prokofjevin viulukonserton nro 1 D-duuri, täydellisesti melodiikan ja efektien kaikkia mahdollisuuksia käyttäen. Orkesteri pysyi kuin pysyikin Batiašvilin tahdissa ja pääsi esittelemään sointivärejään monipuolisemmin: esimerkiksi Scherzon keskeltä paljastui hurmaava satumaailma harppuineen ja korkeine puineen. Ylimääräisenä numerona Batiašvili ja orkesteri soittivat valssin Dmitri Šostakovitšin Nukketansseista.



Väliajan jälkeen oli tarjolla huippunsa viritetty sinfoniakone: Antonín Dvořákin iki-ihana ysi, Uudesta maailmasta -sinfonia, jonka huipennukset olivat herkullinen yhdistelmä soittamisen raivoa ja kontrollia. Ilahduin kun ensimmäisen osan jälkeen yleisö puhkesi väliaplodeihin: se kertoo, että paikalla oli uutta väkeä, joka ei tunne konserttikulttuurin käytänteitä ja johon soitto teki syvän vaikutuksen. Berliinissä väliaplodit tulevat lähes aina, Helsingissä valitettavan harvoin.

Kapellimestari Andrés Orozco-Estrada oli tarkka johtaja, jonka lyönnissä on vielä nuoren kapellimestarin yliselkeyttä. Hän muotoili fraasit valloittavasti, mutta teemojen kokonaissuunnittelu ei vaikkapa hitaassa osassa täysin mukaansa imaissut. Silti hänen valoisa ja kommunikoiva olemuksensa heijastui orkesteriin niin, että vierailukonsertista muodostui yksi kauden tähtihetkistä. Ylimääräisenä kuultiin vielä Brahmsin Unkarilainen tanssi.

Orkesterin riveissä oli tavattoman taitavia soittajia, ja päättääkseni nämä konserttihavaintoni kummallisesti, nostan esiin fagotistit, joiden soittamat välikommentit olivat ennenkuulumattoman hienoja.

Kannustan teitä, arvon lukijat, olemaan eri mieltä kanssani, ja kuuntelemaan Göteborgin sinfonikkojen konsertin Yle Radio 1:ssä keskiviikkona 5.6.2013 klo 19.03.

1 kommentti:

  1. Melko oletettavasti osa yleisöstä vaihtoi ennakkoon ostamansa liput takaisin rahaksi kuultuaan supertähti Dudamelin vaihtuvan (toistaiseksi) hieman tuntemattomampaan Orozco-Estradaan. Väitän, että noin toimineet eivät sokkotestistä erottaisi Uuno Turhapuroa Paavo Berglundista.

    Valitettavasti taidemusiikkiyleisössä(kin) on sitä porukkaa, joka muodostaa käsityksensä asioista artistin nimen ja maineen perusteella.

    Anders Hilborgin kappaleen olisin kyllä mielelläni kuunnellut, mutta onneksi etukäteen konservatiiviselta - jopa haukotuttavalta - vaikuttanut "modifioitu" konserttiohjelma esitteli itsensä hyvin verevässä ja kiinnostusta ylläpitävässä muodossa, joten kyseessä oli kaikin puolin mitä antoisin konserttikokemus.

    Göteborgilaisten soittajisto on hienoista yksilöistä kasattu joukkue, joka osaa kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen. Viulusolisti Lisa Batiašvili tuntui tulevan tämän orkesterin kanssa ihan erityisen hyvin toimeen - kiitos tämän kamarimuusikkoutta korostaneen lähestymistavan solistina toimimista kohtaan.

    Hieno ja virkistävä konsertti, kerrassaan!

    VastaaPoista