keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ajelu harvinaisella Riva-veneellä


Hannu Aaltonen ohjaa venettään.


















Kuulkaa, kävin juuri pistäytymässä toimituksen kulmahuoneessa, jossa töitä tekevät Meri ja Suvi! Virkistyin kovasti, ja mieleeni tuli kevään viimeinen Hienostelua-ohjelma, jota kävin tekemässä Turun saaristossa.Tarkoitus oli tutustua Pohjoismaiden oloissa harvinaiseen vesipeliin, legendaarisen italialaisen venevalmistamon Rivan juhlamalliin, Aquariva Centoon, jota on valmistettu vain 15 kappaletta. Se tehtiin juhlistamaan Aquarivan sadan kappaleen valmistumista. Kaikki kymmenen juhlamallia myytiin ennakkoon parissa päivässä, minkä jälkeen venettä tehtiin vielä viisi kappaletta lisää.

Ensimmäistä kertaa näin tämän kuvankauniin veneen Helsingin venemessujen sisääntulokäytävällä, missä sen keula kurotti uljaasti kohti messuväkeä. Omistajan nimeä ei kerrottu, mutta jätin siinä sitten haastattelupyynnön merkin Suomen-edustajalle. Päiviä kului ilman vastausta, mutta kyseltyäni asiaa vielä uudelleen sain lopulta suostumuksen. Veneen onnelliseksi omistajaksi paljastui Hannu Aaltonen, joka kuivalla maalla ollessaan toimii Turussa Kupittaan K-Citymarketin kauppiaana.

Eräänä toukokuisena iltapäivänä saavuin sitten Turkuun junalla ja astuin ohjeiden mukaan pysäköintipaikalla odottavaan mustaan Range Roveriin. Aaltonenhan se siinä kuskina oli, aurinkolasit päässä puheluita hoitamassa. Laitettiin kamppeet kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Tammistoa. Aaltonen paljastui mukavaksi seuramieheksi. Lueskelimme Motorboat-lehteä ja soitimme Rivoja myyvälle kaverille Norjaan, jolta saimme vahvistuksen veneiden lukumäärään pohjoismaissa. Suomessa Rivoja on vain noin 15 kappaletta, Aquarivoja kahdeksan ja Aquariva Centoja vain tämä yksi.

Oman veneensä Hannu Aaltonen löysi viime vuonna Rivan 170-vuotisjuhlilta Saint Tropezista. Alustavan tarjouksen jälkeen hän lensi katsomaan sitä Milanon lähistölle Como-järvelle ja ihastui heti. Tarkkaa kauppahintaa hän ei kerro, mutta yleensä Rivat maksavat muutamasta sadasta tuhannesta puoleen miljoonaan euroon. Aaltosen veneen nimi Allura on pantu kokoon sen ensimmäisen omistajan tytärten nimistä: Allegra, Ludovica ja Rachel.

Aaltonen säilyttää venettään kesäasuntonsa rannassa punaisessa venevajassa. Kuorimme sen peitteen alta, riisuimme kengät ja hyppäsimme kyytiin. Aaltonen käynnisti moottorit ja antoi niiden hetken aikaa lämmetä. Sitten livuimme rauhallisesti keskelle mitä valoisinta merenlahtea.



Aaltonen puhui veneestään hurmioituneena: sen leikkauksista, kattoluukuista, pollareista, rungosta - ja sielusta! Kun pääsimme avarammille vesille, hän alkoi lisätä vauhtia. Yanmarin kaksi akselivetoista moottoria murisivat tyytyväisenä. Vedon tunne oli satumainen. Olimme jo kolmessakymmenessä solmussa, mutta Aaltonen ei hellittänyt, vaan kiihdytti entisestään. Saavutimme lähes huippunopeuden, neljäkymmentä solmua. Tällä tavalla olisimme päässeet Maarianhaminaan parissa tunnissa ja Tukholmaan alle seitsemässä tunnissa. Kyyti oli tasaista kuin olisi ison Mersun penkillä istunut. Kun Aaltonen teki loivan käännöksen, hän muutti veneen kallistusta käsikäyttöisillä trimmeillä eli kahdella ohjauspaneelissa sijaitsevalla painikkeella.



Näimme useita komeita taloja. Joku oli rakennuttanut veneilleen oman pienen suojasataman, toinen venevajan kallion sisään. Aaltonen tuntee paikat hyvin, onhan hän veneillyt täällä 15-vuotiaasta saakka.

Veneeseen kuuluvat myös vesisukset ja nahkainen piknik-laukku, josta löytyvät samppanjalasit, hummerisakset sekä Rivan logolla kirjaillut kankaiset lautasliinat. Kylpyammetta tai suihkua ei ole, mutta kemiallinen wc löytyy penkin alta. Parhaimmillaan vene on päiväkäytössä, ja tilaa on sopivasti kuudelle, vaikka rekisteri mahdollistaa kahdeksan matkustajaa.

Lopuksi oli todettava että kyllä, kova vauhti voi olla tyylikästä. Paitsi että veneen hienolla kannella oleskellaan sukkasillaan: kun palasimme satamaan, huomasimme että Aaltosen toisen jalan kenkä oli tuulen mukana lentänyt mereen.

  
Kenkä jäi sinne.


Kuuntele Hannu Aaltosen haastattelu tästä.

Musiikit:
Vivaldi: Tituksen aaria oopperasta Titus Manlius. Topi Lehtipuu ja I Barocchisti, joht. Diego Fasolis.
Pacius: Leonoran balladi oopperasta Kaarle-kuninkaan metsästys. Aleks Wilkko ja Salonkiorkesteri Graco (1929).
Sibelius: Cortège. Lahden kaupunginorkesteri, joht. Osmo Vänskä.
Beethoven: Allegro con brio sinfoniasta nro 7 A-duuri. Wienin filharmonikot, joht. Carlos Kleiber.
Calzia: Se fossi milionario. Ernesto Bonino ja L’Orchestra Barzizza.
Mozart: Rondo (Allegro) klarinettikonsertosta A-duuri. Kari Kriikku ja Tapiola Sinfonietta, joht. John Storgårds.

2 kommenttia:

  1. Moi.olet selvillä riva veneistä.helsingissä seissyt kielletyllä paikalla jo n.3kk 50 jalkainen upea riva koskemattomana.perässä lukee london ja kotisatama mallorca.selkeästi varastettu ja haluisin lähteä selvittämään omistajaa.t.v-p aavikko 0500536963

    VastaaPoista
  2. Hei, pitäisikö asiasta mainita viranomaisille, vielä ehtisi ennen talven tuloa.

    VastaaPoista