tiistai 7. toukokuuta 2013

Tutustutaan ruusuharrastukseen


Paapeli eli säveltäjä Paavo Korpijaakon mukaan nimetty ruusu.

Missä ruusuja, siellä herrasmiehiä. Mikäs ihme se on, sillä ruusu on kauneuden symboli, ja oikein mainio sellainen. Kuvastaa se toki muutakin, kuten Tudoreita ja sosialidemokratiaa, ja antaa energiaa niin kuin kauneuskin, jopa kon-kreetti-sesti kiulukoiden sisältämän C-vitamiinin muodossa. Ekoäidit huomio! Voikohan ruusuista tehdä smoothien? Miten ruusu saadaan maistumaan lapsille?

Läksin tapaamaan Suomen Ruususeuran puheenjohtajaa Lauri Korpijaakkoa, sillä ruusut toki minua kiinnostavat, ainakin vähäsen. Jouduin tosin Korpijaakon tavatakseni ajamaan maanteitä lähes kolme tuntia Hämeenkyröön asti. Siellä piti jonkin verran Korpijaakkojen maitotilaa etsiskellä, sillä näin varhain keväällä maamerkiksi mainitut ruusupuskat eivät vielä maallikon silmään erottuneet. Löytyihän talo viimein, ja äänekäs hauveli pihalla vastaanottamassa.



Lauri Korpijaakon kasvattama Matias.

Lauri Korpijaakko paljastui heti miellyttäväksi tuttavuudeksi ja oli jo kattanut kahvipöydän koreaksi. Tarjolla oli emännän leipomia pullia ja leipiä sekä mietoa kahvia. Mielenkiintoisia asioita kertoi hän piikikkäistä ystävistään. Talvi sujuu ruusuista unelmoidessa ja uusia istutuksia suunnitellessa, keväällä leikataan, kesällä torjutaan vattukärsäkkäitä ja syksyllä ihaillaan ruskaa. Ensimmäiset ruusut kukkivat jo toukokuulla, viimeiset lokakuuhun saakka.

Korpijaakon puheissa vilahtelivat kaksi suomalaisen ruusukulttuurin keskeistä nimeä: Klaukkalassa sijaitsevan Simolan Rosarion Pirjo Rautio, sekä Helsingin kaupunginpuutarhurina legendaksi kohonnut Bengt Schalin, jonka Suomeen tuomien ruusujen alkuperää on myöhemmin yritetty selvittää.

Ruusujen tuoksu on kesäaamuisin niin voimakas, että se voi tunkeutua sisään ohi ajavaan autoon. Tuoksuista Korpijaakko on löytänyt sitruunaa, inkivääriä ja kanelia. Yksi voimakastuoksuisimmista on Tähtitorninkatu, josta etelämmässä tehdään ruusuöljyä.


Lauri Korpijaakon kasvattama Iiris Pihlaja.

Pitkän ja kylmän talven jälkeen kotimaiset ruusut kukoistavat, ulkomaiset ovat saattaneet kärsiä. Ruusut viihtyvät hyvin Suomessa. Taimistoja on Oulun korkeudella saakka, ja lajinvaihtoa harrastetaan Islannin kanssa.

Lopuksi ihailemme Korpijaakon löytöruusuja, joita hän on nimennyt lastensa ja lastenlastensa mukaan. Saattaa olla, että Korpijaakon poika Paavo Korpijaakko on ainoa suomalainen säveltäjä, joka on saanut nimikkoruusun. Se on nimetty pojan lempinimen mukaan Paapeliksi.

Tämän vuoden nimikkoruusu on muuten Tarja Halonen, joka presidentti on itse istuttanut Torkkelinpuistikkoon Helsinkiin.

Keskustelun jälkeen päätän, ettei minusta ole ruusuharrastajaksi. Sen sijaan nautin saamani tietopaketin jälkeen entistä enemmän näiden kukkain kauneudesta.



Lauri Korpijaakko.

Kuuntele Lauri Korpijaakon haastattelu Hienostelua-ohjelmasta.

Musiikit:
Sarro: Spiritoso konsertosta a-molli. Maurice Steger yhtyeineen.
P. Korpijaakko: Allegro moderato leggiero e facile sonaatista “Kimberley”. Petri Kumela.
Schubert: Der Musensohn. Christian Gerhaher ja Gerold Huber.
Leiviskä: Larghetto con anima viulusonaatista g-molli. Paavo Pohjola ja Liisa Pohjola (lev. 1975).
Wood-Weatherly: Roses of Picardy. John McCormack (lev. 1919).
Heininen: Berceuse et Dithyrambos huilukonsertosta. Mikael Helasvuo ja Lappeenrannan kaupunginorkesteri, joht. Tibor Bogányi.

4 kommenttia:

  1. Herrasmiehen kannattaisi tutustua JALOruusuihin eli ebelrose jne. tuoksuta vaikka lajikkeita erotika, summerlady, osiara, queen elisabeht, lady like jne.

    Niiden ruusujen kukkien terälehdet voi tuoksunautinnon ja katselunautinnon voi hyödyntää tekemällä "ruusuviinaa" nautittavaksi.
    Mitkä aromit, väri ja maku

    VastaaPoista
  2. Ruusu on herrasmiehen tapa osoittaa huomaavaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Käy Mainaussa saksassa kattoon upeita ruusuja kesällä :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä, aion palata ruusuihin ensi kaudella.

    VastaaPoista