perjantai 3. toukokuuta 2013

Tietoa hienoista sairauksista

John, Duke of Bedford: Book of Snobs.

Kiitän kouluneuvos Anja-Liisa Alankoa mainiosta kirjavinkistä, Duke of Bedfordin teoksesta Book of Snobs (1965). Kaupunginkirjaston tietokannan mukaan yhden kappaleen olisi pitänyt olla Rikhardinkadun kirjastossa, mutta kysyttyäni sitä kirjaston neuvonnasta, sain vihamielistä palvelua piikkitukkaiselta rouvalta. Hänen täytyi matkustaa hissillä varastoon vain todetakseen, että kirjaa ei löydy mistään, minkä jälkeen se merkittiin kadonneeksi. Rouva oli katoamiseen varmaankin tyytyväinen. Ehkä hän oli itse kadottanut sen, piilottanut jonnekin luomukeittokirjan ja jääkiekkolehden väliin.

Hätä ei ollut tämän näköinen, sillä tilasin teoksen Britanniasta, mistä se tulikin nopeasti lentopostissa. Ensinnä hämmästyin sen kokoa: voiko snobien kirja tosiaan olla noin pieni, vain 142 sivua? Sisältö jakautuu kahteen osioon, teoriaan ja käytäntöön. Aiheet liikkuvat puhetaidosta lastennimien kautta palvelijoiden pitoon. Erikoisin luku kaikista on sairaudet. Sekin on melko lyhyt, vain kolme sivua, mutta sisältää käyttökelpoista tietoa siitä mitä sairauksia snobin kannattaa suosia.

Elegantein ja muodikkain kaikista on pitkään ollut kihti, mutta monet reumat sopivat myös. Lonkkavika kertoo ratsastusharrastuksesta, mutta toimistotyön yleistyttyä siitäkin on tullut banaali. Lievät hermoromahdukset ovat suositeltavia, mutta vain lievemmissä muodoissaan. Vältettävä on sydänsairaus, sillä se kertoo stressistä ja on yhteydessä liike-elämään (sydänongelmia on yleisesti amerikkalaisilla yritysjohtajilla).

Duke of Bedford mainitsee syfiliksestä eli kupasta vain lyhyesti. Se on hänen mukaansa vasta tulossa takaisin muotiin.

Koska olen kiinnostunut näyttelemään edelläkävijää, päätin tarttua aiheeseen ja lähdin kyselemään kupasta infektiotautien professorilta Heikki Peltolalta, joka tunnetaan myös etevänä kuoronjohtajana. Peltola kertoi radio-ohjelmaani karmivia tarinoita kupan oireista ja levinneisyydestä. Erikoista on, että sairaus on luultavasti vaikuttanut vahvasti maailmantapahtumiin ja kulttuurihistoriaan.

Puhuimme myös muista vihulaisista, kuten krapulasta ja koivuallergiasta, jotka saattaisivat olla sopivampia kärsimyksen aiheuttajia kuin kihti.

Keskustelussa professori Peltolan kanssa tulin rikkoneeksi Duke of Bedfordin kultaista sääntöä: älä koskaan puhu sairauksista.

Professori Heikki Peltola. Taustalla orjakahleet.


Musiikit:
Lanner: Malapou-galoppi. Concentus Musicus Wien, joht. Nikolaus Harnoncourt.
Palmgren: Laiskurin laulu. Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Heikki Peltola (lev. 1978) (kyllä, sama mies. toim. huom.)
Gluck: Alkusoitto oopperasta Odottamaton kohtaaminen. Concerto Köln ja Sarband.
Smetana: Largo sostenuto jousikvartetosta nro 1 e-molli. Bennewitz-kvartetti.
Arlen-Koehler: Get happy elokuvasta Summer Stock. Judy Garland sekä MGM-studiokuoro ja -orkesteri, joht. Johnny Green.
Beethoven: Finaali sinfoniasta nro 9 d-molli. Helena Juntunen, Katarina Karneus, Daniel Norman ja Neal Davies sekä Minnesotan kuoro ja orkesteri, joht. Osmo Vänskä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti