tiistai 16. huhtikuuta 2013

Opintomatka Aurora Karamzinin kotihuvilalle

Tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss Hakasalmen huvilan edustalla.

Kun kerran nuottivarastossani on eniten 1800-luvulla sävellettyjä teoksia, rupesin miettimään, miksen myös kodinsisustuksessa voisi tukeutua kultaisen vuosisadan ratkaisuihin. Kysymys mielessäni lähdin tekemään radio-ohjelmaa erään Euroopan varakkaimman ihmisen kotihuvilalle, joka tosin polttomoottorien aikakaudella on jäänyt vilkasliikenteisen Mannerheimintien kainaloon.

Ruhtinatar ja everstinna Aurora Karamzinin koti tunnetaan nykyään nimellä Hakasalmen huvila (Villa Hagasund), jonka kahvilassa kahvi maksaa kuusi markkaa. En kysynyt, minkä aikakauden ja valtakunnan markkoja tällä tarkoitettiin: olisiko käynyt Hampurin markka, Viron markka, joku Saksan markoista tai Bosnian ja Hertzegovinan markka? Nykyaikaisen euron kolikolla sieltä kuitenkin selviää.

Huvilaa esitteli Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss, jonka ääni kuulostaa nauhalla totiselta, mutta joka muuten oli mitä sydämellisin museoammattilainen. Hän tosin tuotti minulle heti pettymyksen, sillä Karamzinin huvilan sisustuksesta ei ole säilynyt paljoakaan tietoa, eikä varsinkaan esineistöä. Parista vanhasta valokuvasta hän sai kuitenkin paljon tietoa irti.


Aurora Karamzin. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Ensimmäisessä kuvassa (1898-1900) näkyy Aurora Karamzin kirjoittamassa työpöytänsä äärellä. Siinä hän sai viettää paljon aikaa erilaisten rahantarvitsijoiden viesteihin vastaamassa. Karamzinin päällä oleva nuttu ja myssy kertovat siitä, että huvila oli kylmä ja vetoinen. Taustalla voi nähdä hyllyn, jolle on asetettu valokuvia.

Aurora Karamzinin salonki. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Toinen kuva (noin 1900) on otettu Karamzinin salongista, jossa on tyypillinen 1800-luvun sisustus: tavaraa on runsaasti, erityisesti tuoliryhmiä, sillä vierailijoita kävi paljon. Yksityisen tilan osuus tuon ajan kodeissa oli melko pieni, sillä koteja käytettiin edustamiseen. Taulujen ripustinnyörit ovat ajan tavan mukaan näkyvissä, ja tauluja saattoi olla useammassa kerroksessa. Nykyaikana suosittua tyhjää tilaa ja valkoisuutta pelättiin.

Helsingin kaupunginmuseon kokoelmissa on muutamia esineitä, joiden voidaan sanoa olevan peräisin Aurora Karamzinin kodista. Niitä ovat yli kolme metriä korkea kaappi, viuhka, matkasamovaari, vihreä kassakaappi sekä tuoleja, jotka ovat ilmeisesti olleet käytössä ruokasalissa.

Joitakin ohjenuoria 1800-luvun sisustukseen irtosi. Kotona voi hyvin pitää alhaisempaa lämpötilaa ja kuljeksia myssyyn ja nuttuun pukeutuneena. Oviaukot voi koristaa ylellisillä verhoripustuksilla. Salongissa kannattaa suosia uusrokokoon kaarevia muotoja, mutta ruokasaliin sopivat uusbarokkiset hedelmäkoristeet. Kiintoisa hankinta olisi myös 1800-luvulla kaikkialle levinnyt Windsor-tuoli, tehdasvalmisteisten pinnatuolien kuningataräiti. Tuoliryhmille kutsutaan vieraita kuuntelemaan Brahmsin sinfonioita.


Musiikit:
Mozart: Alla turca (Allegretto) pianosonaatista A-duuri. Andreas Staier.
Dubois: In Paradisum. Jan Lehtola, Kordelinin kappelin urut.
Myslivecek: Allegro assai sinfoniasta C-duuri. Concerto Köln, joht. Werner Ehrhardt.
Rimski-Korsakov: Kleopatran ilmestyminen oopperasta Mlada. Venäjän kansallinen orkesteri, joht. Mihail Pletnjov.
McHugh: I can’t give you anything but love. Jakov Skomorovski orkestereineen (1932).
Dvorák: Slaavilainen tanssi nro 1 C-duuri (Furiant). Atlantan sinfoniaorkesteri, joht. Yoel Levi.

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Tiedetäänkö kuvassa olevien maalausten kohtalosta mitään? Auroran omistuksessa ovat olleet ainakin Edelfeltin Kuningatar Blanka sekä Rembrandtin Lukeva munkki sekä Träskendan tulipalossa tuhoutunut Rubensin maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeva munkki ei koskaan ollut Auroran omistuksessa. Aurora Karamzin lahjoitti Kuningatar Blankan kummipojalleen Hjalmar Linderille, joka lahjoitti sen samoin kuin itse hankkimansa Rembrandtin (?) maalauksen Lukeva munkki, ja monia muita Suomen Taideyhdistykselle.

      Poista
  2. Hei, sain Minna Sarantola-Weissin puheista sen käsityksen, että esineistön nykyisistä olinpaikoista on vain vähän tietoa. Tavarat myytiin huutokaupoissa. Ehkä jollakulla on seinällään nuokin taulut ja voi olla provenienssista ylpeä.

    VastaaPoista
  3. Kuningatar Blanca taitaa olla Sinebrychoffin museossa.

    VastaaPoista