tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hienoimman skottiviskin jäljillä

Maistellut viskit numerojärjestyksessä vasemmalta alkaen.

Kimmokkeen tarttua viskeihin antoi journalistikollegani, säveltäjä Osmo-Tapio Räihälä, joka on hullaantunut aiheeseen siinä määrin, että on nimennyt erään sinfonisen runonsakin skotlantilaisen viskintislaamon mukaan (Ardbeg). Haastateltavaksi Räihälä suositteli ravintoloitsija Markku Ristevirtaa, joka pitää Pikkulintu-nimistä ravintolaa Puotilan kartanon lähistöllä sijaitsevassa ostoskeskuksessa. Ristevirta on saanut kievarinpitäjien arvonimen Hyvä Tuomas ja hänen ravintolansa on useaan kertaan menestynyt vuoden olutravintola- ja olutmaahantuoja-kilpailuissa.

Itselleni viskit ovat aina olleet vieraampi nautintoaine, mutta syksyllä koin Urquhartissa jonkinlaisen makuelämyksen saatuani maistaa 12-vuotiasta Balvenieta. Siinähän leikittelivät kielellä kirsikat ja kinuski samanaikaisesti. Skottien tislekulttuuri on myös sen verran vaikutusvaltaista, että se mainitaan kun keskustellaan valtakunnan mahdollisesta itsenäisyydestä.

Ristevirran radio-ohjelmaani varten järjestämässä kuuden huippuviskin maistelussa 12-vuotias Balvenie’s olisi jäänyt auttamattomasti varjoon. Valikoiman nuorin oli vuoden 1997 Glendronach Speysidesta - vanhin vuoden 1954 Mortlach. Hintaa tämän tason juomille tulee useita satoja puntia pullolta.

Ristevirran ravintolan omat viskit.

Glendronachin etiketissä komeilee myös teksti, jossa mainitaan Ristevirran ravintolan nimi, ”Specially selected and bottled exclusively for Pikkulintu”. Tämä johtuu siitä, että ravintola on ostanut tislaamolta oman tynnyrin, jonka sisältö on tislattu vuonna 1995 ja pullotettu ravintolan 12-vuotissyntymäpäiville syksyllä 2012. Viskiä tuli 226 pulloa ja sitä on saatavana vain Pikkulinnusta.

Ravintolalla on toinenkin nimikkoviski: Benriachissa vuonna 1994 tislattu ja kuusi vuotta myöhemmin ravintolan kymmenvuotisjuhlia varten pullotettu.

Maistelussa Ristevirta nosti suosikikseen vuoden 1975 Taliskerin. Itse pidin parhaana vuoden 1960 Laphroaigia, joka on Walesin prinssin hovihankkija.

Viskinmaistelun jälkeisenä yönä kärsin lievistä vatsanpoltteluista. Kuuden single malt -viskin maistaminen ehkä juuri ja juuri olisi menetellyt, mutta jatkoimme Ristevirran kanssa juttua, ja hän innostui maistattamaan minulle vielä Laphroaigin Quarter Caskia, sitten 13-vuotiasta - oliko se Brodiria - ja sitten vielä tamperelaisen Plevna-panimon Imperial Stoutia. Se vasta oli hyvää. Ei varmaankaan edes Botbyn kartanossa saanut aikanaan yhtä vieraanvaraista huolenpitoa.

Ravintoloitsija Markku Ristevirta.

Maistelun viskit ja luonnehdinnat:

1. Auchentoshan 1978 Limited Edition (Lowland). “Vaniljaa, viljaa, sitrusta.”

2. Mortlach 1954 (Speyside). “Sherrymäinen, kuivattua taatelia, viikunaa, pähkinää, mantelia. Jälkimaussa hedelmää.”

3. Glendronach 1997 (Speyside). ”Erittäin miellyttävä, rapea, keksimäinen, hedelmäkakkua. Tumman kinuskin maku. Jälkimaussa appelsiinia, hunajaisuutta ja mausteisuutta.”

4. John Scott’s Highland Park 1967 (Auckney, Highland). ”Alkumaku kuin tummaa toffeeta, sitten kuivaa puuta. Miellyttävä. Lopussa mineraaleja, jopa kiviä.”

5. (Ristevirran suosikki) Talisker 1975 (Skye). ”Pehmeä, vaikka vahva. Kaakaomainen, kermainen, vulkaaninen, räjäytetty kivi, suolainen. Hyvin pitkä jälkimaku.”

6. (Oma suosikkini) Laphroaig 1960 (Islay). ”Pyöreä, helppo, kermamainen. Papua, hernettä ja vihanneksia, kuivahtaa lopuksi, ei niin pitkä jälkimaku.”



Musiikit:
Anonyymi: La brosse. The Harp Consort.
Kansansäv: Busk ye, busk ye, my bonny bride. Jian Wang ja Göran Söllscher.
Bull: The King’s hunt. Joseph Payne.
Mendelssohn: Hebridit. Wienin filharmonikot, joht. Christian Thielemann.
Sousa: Ancient and honorable artillery company. Eastman-puhallinorkesteri, joht. Frederick Fennell.
Räihälä: Ardbeg. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk.

7 kommenttia:

  1. Hauskasti yle mainostaa pahimman luokan myrkkyä omilla sivuillansa, etanolin käyttöä ei voi perustella terveysvaikutustensa puolesta, sillä ihminen joka on kykeneväinen hankkimaan tätä kyseistä nautintoainetta itsellensä voi yhtä hyvin kuntoilla muutaman minuutin viikossa ja saada samanlaiset jos ei vielä paremmat terveysvaikutukset.

    Sivuhuomautuksena: olen ihminen joka ei jostain syystä nauttinut alkoholia ennen kuin olin yli 20-vuotias. Jälkeenpäin voin todeta etteivät etanolin tuomat vaikutukset ole missään määrin hienostuneet. Käytännössä neokortekstin toiminta lamaantuu isommilla määrillä. Uskalluskynnnys kyllä pienenee sosialisoimiseen mutta itse ongelmaa ei tule ratkaistua joka estää ihmistä nauttimasta elämästä selvinpäin. Mielestäni kenenkään ei pitäisi nauttia alkoholia väärästä syystä, noin 80% väkivaltarikoksista tehdään alkoholin alaisena. En usko että kannabista tarvii edes mainita haitattomampana päihteenä joka ei ole myrkyllinen oikeanlailla nautittuna "oraalisesti". Itse henkilökohtaisesti pidän päihteeöntä elämää kunnioitettavana asiana, kuten myös kaikki kunnioitus pajapäille jotka ovat hylänneet etanolin.

    Ei päihde miestä pahenna, ellei mies päihdettä.

    VastaaPoista
  2. vaikka itse olenkin enemmän irlantilaisten viskien ystävä, vesi (ei kuitenkaan elämän) herahti kyllä kielelle näitä luonnehdintoja lukiessa.

    edellä olevalta anonyymiltä kommentoijalta on ehkä mennyt vähän ohi se seikka, että varsinkaan vanhempia viskejä harva nauttii päihtymistarkoituksessa. tässäkin tapauksessa määrä tekee myrkyn. itselläni ainakin makunautintojen tuottama mielihyvä ja ilo käy terveysvaikutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedostan sen faktan että mikä tahansa juoma joka sisältää etanolia on fyysisesti koukuttava.

      Poista
  3. Anonyymi1: Kiitos huomiosta, korjasin nyt nimet.
    Anonyymi 2: Kiitos että toitte alkoholin haitat esiin.
    sylvï: Kiitos viestistä, ehkä seuraavan viskiohjelman teen irlantilaisista viskeistä.

    VastaaPoista
  4. Joo. Nuo Viskit on hienoja aineita. Kerran serkku tarjosi baarissa ihan perus 10 vuotista Laphroaig viskiä ja sen jälkeen "jäin koukkuun" noihin varsinkin Islayn saaren Viskeihin, ja innostuin Viskeistä ylipäänsä- En siis ole alkoholisti enkä tarkoita koukuttumisella sitä nyt :) Silti minua aina naurattaa nuo makukuvaukset, mutta kai ne vähän saakin naurattaa.. Miltä oikeasti räjähtänyt kivi maistuu? tai en minä ainakaan haluaisi juoda äkkisiltään ajateltuna Pavun ja Herneen makuista Viskiä :D

    Ja anonyymi on taas näitä ihmisiä jotka kannabista markkinoi niin hänen on turha väittää kannabiksen haitattomuutta , koska onhan sen hatat nyt ihan suht. uusissa lääketieteelisissä tutkimuksissa todettu. Ei kannabis missään nimessä ole mikään haitaton aine..

    VastaaPoista
  5. Hauska kuulla että serkku tarjosi hyvää juotavaa! Makukuvaukset ovat hyvin henkilökohtaisia. Esim. papuja, herneitä ja niiden valmistustapoja on monenlaisia, joten en tiedä miltä Laphroaig jonkun toisen mielestä maistuisi. Mutta se oli hyvää!

    VastaaPoista