torstai 14. helmikuuta 2013

Osmo Vänskä sai Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin lämpenemään





Torstaina 14.2.2013 oli kukkulalle nousun tunnelmaa Helsingin Musiikkitalossa, kun Osmo Vänskä johti suuressa salissa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteria. Ohjelmassa oli kolme teosta, joista kukin poikkeuksellisesti kuuluu mielimusiikkiini: Sibeliuksen kolmas sinfonia, Stravinskyn Satakielen laulu ja Debussyn Meri.

Mutta oliko Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri sama orkesteri päätösnumerossa, Debussyn La Merissä, ja aloitussinfoniassa, Sibeliuksen kolmannessa? Ei tietenkään täysin, sillä likinäköiset silmäni huomasivat, miten muutamat soittajat vaihtoivat teosten mukana paikkaa tai katosivat kokonaan. Tällä en tarkoita pelkästään teosten erilaista orkestraatiota, vaan perussoittajien vaihtumista. Mutta kokonaisvaikutelman perusteella ei olisi uskonut olleensa edes vain yhdessä konsertissa.

Sibeliuksen kolmannessa sinfoniassa puupuhallinsektiolla oli ihmeteltävän suuria ongelmia intonaationsa kanssa. Vänskä joutui huitomaan jopa sooloille tempoa niin, etteivät olisi jääneet jousista jälkeen. Ensimmäisessä osassa kuulin suttuista balanssia, ja ajattelin, että tässä on joku tarkoitus: Sibelius toki kirjoittaa joskus niin, että kaikkia ääniä ei saa kuuluviin, eli nyt soitetaan kaikki tasapuolisesti esille. Näin ei tainnut silti olla, sillä päätösosassa Vänskä kyllä sai kuuluviin näkemyksellistä balansointiaan. Esimerkiksi lopputeeman hän kiskasi heti kovaa esille ja jätti lomittain ehtyvät ainekset lähes kuulumattomiin.

Ensimmäisessä osassa oli lisäksi yhdessäpysymisen ongelmia, joita Vänskä yritti korjata nojautumalla koko vartalollaan jousia kohti, mutta eikö selkeämpi tahtipuikon käyttö olisi ollut opiskelijoille suurempana apuna? Loppuhuipennuksesta tuli kuitenkin hieno, eikä joskus käytettyjä kiihdytyksiä tai hidastuksia tarvittu.

Väliajan jälkeen puupuhaltimiin oli saatu uusia soittajia, muun muassa taitava soolohuilisti. Stravinskyn Satakielen laulussa kuultiin rikkaita sointivärejä ja vaihtuvien tahtilajien hurmaa.

Suuri huipennus koettiin Claude Debussyn teoksessa La Mer, jonka aaltoilut herkistivät heti alun jousimatoista lähtien. Upeiden yksilösuoritusten lisäksi opiskelijat näyttivät kyntensä yhteisönä, ja Vänskä sai heidät täydellisesti kipinöihin. Erityisen hyvin soitti sellosektio läpi koko konsertin, samoin lyömäsoittajat, joista varsinkin patarumpali vaikutti täydellisen suvereenilta.

Osmo Vänskä vaikutti viihtyvän opiskelijoiden edessä. Jos kuitenkin harjoitusaikaa ei kaikkien teosten hiomiseen riitä, niin voisiko konsertti olla lyhyempi? On silti myös ajateltava myönteisesti: Sibeliuksen kyntäminen oli varmaankin tarpellista oppia monelle, ja oli virkistävää kuulla, miten vaikeita kolmannen sinfonian risukot ovat.

Osmo Vänskä kävi lyhyesti pistäytymässä tämänviikkoisessa Kantapöytä-ohjelmassa, jonka voi katsella YLE Areenasta. Vänskän pikkuriikkinen osuus on vasta loppupuolella, mutta kannattaa tietenkin katsella kiinnostavia vieraita pursuava ohjelma kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti