keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Miten selvitä hääjärjestelyjen pulmista?



Tapakouluttaja Kaarina Suonperä. Kuva: Kari Hautala.

Moni herrasmies joutuu kevättalvella pulmallisiin tilanteisiin, jos rakkauden huumassa on tullut kosittua ja jonkinlainen hääjuhla pitäisi nuorelle morsiamelle järjestää. Mallia voi tietysti ottaa kuninkaallisilta, mutta Buckinghamin palatsikaan ei aina anna vastauksia alemman aatelin kohtaamiin kysymyksiin.

Kutsuin vieraakseni tapakouluttaja Kaarina Suonperän, jonka mieliaiheisiin hääkysymykset kuuluvat. Suonperän kohtaaminen hermostuttaa, kun oma tapakulttuuri joutuu siinä jonkinlaiselle koetukselle. Onneksi tarjoilut järjestyivät helposti: löysin toimituksen aulasta kaksi ylimääräistä pullaa ja hanasta valutin kannuun hyvää helsinkiläistä vettä.

Kun vieraani saapuu, yritän parhaani mukaan pitää hissin ovia auki ja muistan olla puhumatta pahaa puolustusvoimista ja poliitikoista. Autan rouvaa riisumaan sinisen päällystakkinsa ja sinisen huivinsa, jonka alta paljastuu sininen sisätoppatakki, joka kuulemma painaa vain sata grammaa.

Istuudumme studioon, mutta pulla ei näy vieraalle maistuvan. Vesi tekee sen sijaan kauppansa. Juttelemme aluksi muun muassa siitä, miten hedelmällisyyttä symboloiva riisinheitto ei edistä pikkulintujen suvunjatkamista, sillä linnut voivat riisinjyviä syötyään tukehtua. Siksi riisin sijaan kannattaisi heittää ruusujen terälehtiä, joita saa tilata kukkakaupoista.

Auton perään kiinnitetyt kengät ynnä muu roina on peruja siitä uskomuksesta, että kolina ja muut kovat äänet pitävät pahat loitolla. Siihen perustuu myös lapsivieraiden suosiminen, sillä lapsista lähtee ääntä.

Loput Suonperän vinkit kirjaan tähän helppolukuiseen kysymys-vastaus-muotoon, joista toivon olevan apua rakkauden kohtaloon alistuville veljille.

Lapsivieraat aiheuttavat usein melua ja kaaosta. Voiko kutsussa toivoa, että pikkulapsia ei tuoda mukaan juhlaan?

”Kysynpäs nyt, onko kiva saada sellainen kutsu jossa sanotaan että emme toivo että tuot lapsiasi häihin? Minusta se on hyvin sydämetöntä, enkä ymmärrä sellaista ollenkaan. Ensinnäkin lapset kuuluvat avioliittoon. Perusajatus on se, että mennään naimisiin ja saadaan perhe. Tuntuu aivan käsittämättömältä ja jopa pöyristyttävältä että lapset kielletään. Myönnän että lapset melskaavat. Fiksu morsiuspari järjestää sinne jonkun serkuista, sisaruksista tai sukulaisista leikittäjäksi. Siellä voi katsoa videoita ja lapsille voi järjestää ihan oman pöydän.”

Moni hääpari on jo sellaisessa elämänvaiheessa, että koti on täynnä tavaraa, ja enemmän tarvetta olisi yhdelle isommalle lahjalle kuten ulkomaanmatkalle. Miten kutsuihin liitettävä toive rahankeräyksestä lahjojen sijaan pitäisi järjestää?


”Suhtaudun aika skeptisesti niihin listoihin joissa kerätään rahoja. Tuntuu että he eivät ole kiinnostuneita minusta vieraana vaan rahoistani. Se on hyvin kaukana siitä mitä häiden ja avioliiton pitäisi olla. Olen itse kodista, jossa on pienestä pitäen kasvatettu, että pitää juhlia sen mukaan mitä oma kukkaro sallii. Minusta tuntuu hyvin erikoiselta, jos häävieraat pannaan maksamaan joko matkoja, ruokia tai pakotetaan ostamaan listan mukaan toiveita. Häälahjan pitää saada ostaa sen mitä haluaa. Sukulaisilta ja perheenjäseniltä voi kerätä rahaa, mutta vieraat on vieraita.”

Entä jos käy niin että saa viisi Aalto-maljakkoa lahjaksi?


”So? Jos ne tulee hyvällä sydämellä? Niitä voi sijoittaa eri huoneisiin. Jos tuntee hääparista edes toisen hyvin, niin kyllähän vuosien varrella on huomannut mistä hän pitää. Onhan Aalto-maljakkoja jo eri värisinäkin.”

Miten morsiusparin pitäisi pukeutua?


”Sulhasen pukeutuminen määrää morsiamen pukeutumisen. Jos sulhanen sanoo että hän menee frakki päällä, mikä on ihan puolusteltavaa, sillä frakki on uljas ja miehen hienoin asu, niin silloin morsiamella on täyspitkä. Jos sulhanen menee bonjour-asussa eli harmaaraitaisissa housuissa ja hännystakissa, missä on plastron, harmaa solmuke, niin silloin morsian saa valita lyhyen tai pitkän. Jos sulhanen yllättää iltahäillä, eli tilaisuus alkaa klo 18:n jälkeen ja hän valitsee smokin, niin silloin morsian saa mennä iltapuvussa. Frakki on kaikkein suositeltavin ja ehdottomasti oikein ja komein ja hienoin.”

Onko hyviä tapoja sen suhteen, kuinka paljastava morsiamen puku voi olla?


”Suomessakin kirkko on kirkko. Se ei ole mikään sellainen paikka, jonne tullaan olkapäät tai hartiat paljaina ja puolet rinnasta esillä: yläosassa täytyy olla jotain peitettä. On olemassa kauniita boleroita ja pitsijakkuja. Hääjuhlassa jakut ja pitsit voi ottaa pois ja olla avonaisissa. Silloin ei loukkaa ketään, ei suvun vanhoja jäseniä, eikä tee väärin myöskään paikkaa kohtaan. Korostan aina että kirkko on kirkko.”


Isä taluttaa tyttärensä kirkkokäytävää pitkin sulhaselle ja puheenpitäjät ovat valtaosin miehiä. Onko sopivaa, että morsianta kohdellaan ikään kuin miesten omaisuutena, ja miten naiset voisivat pitää enemmän puheita hääjuhlassa?


”En koe morsiamen talutusta millään tavalla hankalana. Mielestäni se on aika kaunis vanha tapa. Enkä ole ollenkaan varma mitä varten kaikki kauniit vanhat tavat pitäisi heittää yli olan. Siinä ei ole mitään rumaa vaan tavallaan hellää. Se isä on varmasti tuttu ja turvallinen sille morsiamelle, että on ihanaa kun isä on tässä.”

”Me naiset tarvitaan vähän tukea siihen, sillä emme ole tottuneet puhumaan häissä, sillä se on yleensä miesten osa. Olen ollut häissä joissa äiti on puhunut, ja sellaisissa joissa isoäiti on puhunut hellyyttävän, ihanan tunteellisen puheen, kaikki olivat vähän kyynel silmässä kun sitä kuunneltiin. Joskus olen ehdottanutkin, että jos toisessa perheessä on erittäin hyvät puheenlahjat omaava äiti, ja isä on vähän ujompi tai hiljaisempi, niin roolin voi kääntää toisinkin päin. Se on ihan mukavaa, pääasia että puhe pysyy perheessä ja sen pitäjä on läheinen.”

Miten toimia jos perheessä tai suvussa on alkoholisti, joka yleensä alkaa räyhätä juotuaan?


”Jos ajatellaan, että se olisi naispuolinen, voi ottaa suvusta nuoren hyvännäköisen sukulaismiehen, panna hänet siihen kavaljeeriksi ja kertoa hänelle tilanteen. Hän pitää silmällä. Hän fiksuna miehenä kyllä silloin tietää, että hän tarjoaa kyllä tälle alkoholin kanssa ongelmissa painivalle henkilölle juotavaa, mutta alkoholittomana. Mutta sen juoman pitää olla samanväristä. Ei saa tehdä niin, että alkoholittomalle juotetaan appelsiinimehua kaiken aikaa, jolloin hän kokee olevansa vähän silmälläpidon alainen. Kaikkiin alkoholeihin löytyy alkoholiton vaihtoehto. Jos on ihan hirveän ongelmallinen tapaus, niin sitten täytyy harkita koko kutsumisen kanssa. Mutta aina löytyy suvusta tai naapurustosta joku, joka pitää hyvää huolta.”




Musiikit:
Pachelbel: Kaanon D-duuri. Il Giardino Armonico.
Puccini: Sì, mi chiamano Mimì oopperasta La Bohème. Maria Callas ja Lontoon Philharmonia-orkesteri, joht. Tullio Serafin (lev. 1954).
Aho: Häämarssi nro 1. Jan Lehtola.
Wagner: Alkusoitto oopperasta Lohengrin. Philadelphian orkesteri, joht. Christian Thielemann.
Legrand: Autotallikohtaus elokuvasta Cherbourgin sateenvarjot. José Bartel ja Michel Legrandin johtama orkesteri.
Süssmayr: Allegro Turkkilaisesta sinfoniasta C-duuri. Concerto Köln ja Sarband.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti