torstai 28. helmikuuta 2013

Jorma Hynnisen jäähyväisroolista jäi perhejuhlan maku



Baritoni Jorma Hynninen, 71, tekee näinä viikkoina elämänsä viimeistä näyttämöroolia Kimmo Hakolan säveltämässä monologioopperassa Akseli, joka kertoo taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan elämästä. Voi tosin olla, että Hynninen joutuu esittämään jäähyväisrooliaan vielä pitkään, sillä tuotanto siirtyy kesällä Turun musiikkijuhlille, ja kuka tietää minne vielä sen jälkeen.

Torstaina 28.2.2013 Helsingin Ateneum-salissa kantaesityksensä saanut teos on ennen kaikkea Jorma Hynnisen mestarinäyte. Alusta loppuun saakka voi ihailla hänen vangitsevaa lavaolemustaan ja graniittista baritoniaan. Suomenkielisen tekstin ääntämys on täydellistä. Ihailin monta kertaa hänen legatoaan, joka venyy kuin taikina puolivokaaleilta vokaaleille, konsonanteille ja takaisin. Sanan Pariisi i-kirjain sai tukun eri värisävyjä. Liikkumisessa Hynninen on uskomattoman ketterä, melkeinpä poikamainen, mutta lumous haihtuu heti loppukiitoksissa, jossa hän muuttuu jäntevästä lavaleijonasta takaisin hauraaksi taiteilijaksi. Käsien ja käsivarsien liikehdinnässä on jonkin verran maneereja, mutta hyväksi koettujen eleiden ansiosta ääni pääsee virtaamaan koko ajan vapaasti.

Tässähän jo melkein pääsee unohtumaan, että Hynnisen lisäksi Ateneum-salissa nähtiin ja kuultiin ihan uusi suomalainen oopperateos. Pekka Hakon kirjoittamassa libretossa Gallen-Kallela muistelee elämänsä seitsemää hetkeä, joista suurimman osan emootiona on jonkinlainen jylisevä julistavuus. Motiivi tällaiseen läpi koko oopperan jatkuvaan meluisaan itsetutkiskeluun ei minulle täysin avautunut. Historiankirjoituksen antama asema kansallistaiteilijana riittää juuri ja juuri ensimmäisen kohtauksen innokkeeksi, mutta siitä eteenpäin taiteilijan itsetutkiskelu on haluttu rakentaa melko niukkojen ainesten varaan. Erotiikka ja lapsen kuolema ovat tietenkin puhuttelevia, mutta milloinka eivät olisi? Muuten teksti välttää banaaliudet ja sisältää paljon viihdyttäviä tiivistyksiä, joista synkimmätkään eivät ole vaarassa pakahduttaa.

Kimmo Hakola on räätälöinyt laululinjan taitavasti Hynnistä varten. Kamariyhtyeelle hän on kirjoittanut ihmeteltävän paljon pelkkää vähäeleistä kabareerytmiikkaa ja turvautunut tavanomaiseen soitinnukseen. Illan toinen sankari Hynnisen ohella oli kapellimestari Ville Matvejeff, jonka elekieli riittäisi leikiten moninkertaisen esityskoneiston hallintaan.

Ohjaaja Vilppu Kiljunen käytti näyttämöä monipuolisesti hyväksi ja teoksen rakenne suvantoineen ja huippuineen toimi erinomaisesti. Kimmo Viskari oli pystyttänyt lavan ylle suuren puisen kotkansiiven ja maltilliset valoratkaisut oli tehnyt Jani-Matti Salo. Loppuhuipennuksessa verhon takaa paljastuu Karoliina Laitinen ilman vaatteita. Hyvä veto. (Jääköön paljastamatta, mikä hahmo hän on).

Rooli Akseli Gallen-Kallelana vaikuttaa hyvin mieluisalta taidemaalausta harrastavalle Hynniselle. Hän on myös sanonut, että Gallen-Kallelan elämässä on paljon yhtäläisyyksiä hänen oman elämänsä kanssa. Niinpä jäähyväisrooli on nyt sitten hyvin valittu, luotettujen ystävien kanssa toteutettu, eikä siihen ole naputtamista. Mutta sellaiseksi se myös jää, eräänlaiseksi kansalliseksi perhejuhlaksi, jolla ei ole universaalia vaikuttavuutta.

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiva juttu, mutta tuottajataho ei paljastunut. Suomalainen Kamariooppera taistelee olemassaolostaan ja haalii säätiö yms rahaa rahoittaakseen tällaisen jättihanken (kustannuksiltaan). Reilu puolen vuoden työ ja huippuorkesterin ja työryhmän palkkaaminen, harjoitusten sekä esitysten organisointi on osaltaa kulttuurityötä jota työryhmä osaa arvostaa. Ulkopuoliset tahot mm. media ehkä ajattelevat, että nämä hankkeet ponnahtavat ilmoille aivan itsestän :-). 25 -juhlavuoden lähestyessä ja 50 oopperatuotannon jälkeen luulisi että joku joskus muistaisi mainita tuotanto-organisaation ..... terv. Risto Hirvonen, toiminnanjohtaja ja tuottaja/Suomalainen Kamarioopera Helsinki City-ooppera. lehdistökuvat sivuillamme www.kamariooppera.org

    VastaaPoista
  2. Hei, suurkiitos lisäyksestä, olen pahoillani että jätin teidät mainitsematta. Tuotanto oli niin sujuvaa, että se vaikutti kuin itsestään syntyneeltä:)
    Ystävällisin terveisin
    Janne

    VastaaPoista