keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ottaisiko laulavan lemmikin?




Caniche eli villakoira.

  
En ole koskaan pitänyt itseäni soveliaana henkilönä lemmikinpitoon. Epäsäännöllinen elämä, vaihtuvat ihmissuhteet ja matkustelu koituisivat ennen pitkää minkä tahansa eläimen kohtaloksi. Ainoastaan akvaarioon voisi pulauttaa hitaasti liukenevan ravintomöykyn ja lentää sen jälkeen viikoiksi kesäasunnolle. Akvaariota jännittävämpää on silti jääpalojen leikki camparilasissa.

Viime aikoina olen tullut toisiin aatoksiin. Eikö elämässä menestymisen este olekin lemmikittömyys? Vai onko jossain päin maailmaa valtionpäämieheksi edennyt henkilö jolla ei ole kotieläintä? Sitä paitsi ylhäisaatelinen talvisali suorastaan vaatii sisäänsä jotain lämmintä, karvaista ja liikkuvaista.

Lähdin selvittämään, minkälaista olisi akustoida olohuone papukaijalla. Nehän ovat laulutaitoisia, joten iltojen ratoksi voisimme yhdessä hyräillä Beethovenin myöhäiskvartettoja. Kovin värikäs ei papukaija saisi olla, koska muuten se kilpailisi liikaa isännän taskuliinan ja empire-tapettien kanssa. Onneksi on olemassa myös harmaapapukaija.

Helsingin Lemmikkimessuilla tapasin Naken, jonka isäntä Tapio Korpi vaikutti sympaattiselta herralta. Pääsin Tapion ja Pirjon kotiin seuraamaan, miten elämä jakon eli harmaapapukaijan kanssa sujuu.

Koko tapaamisen ajan Nakke oli hyvin varautunut. Se pörhisteli höyheniään, tuijotti, naksautteli ja ujelsi. Sen laulua sain ihailla vain videoilta, sillä se ei käskemällä esiinny. Naken ohjelmistoon kuuluvat sävelmät Kwai-joen sillalla ja Popsi popsi porkkanaa, mutta ehkä oman papukaijan saisi koulutettua klassisempaan musiikkiin.

Papukaijan kanssa voi myös matkustaa. Kuljetushäkissä Nakella on oma valaisin, joka estää sitä nukahtamasta, sillä jos lintu nukahtaa, sen jalat lukkiintuvat ja se saattaa pudota häkin pohjalle.

Lopuksi ymmärrän, etten voisi kuitenkaan ottaa papukaijaa lemmikiksi. Sillä on nimittäin taipumus tutustua ympäristöön nokallaan järsimällä - rakastan liian paljon huonekalujani.

Kai se niin on, että lemmikittömät eivät menesty elämässä, mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus?


Musiikit:
Telemann-Maute: Presto sinfoniasta G-duuri. Ensemble Caprice, joht. Matthias Maute.
Telemann: Vivace sonaatista C-duuri. Michala Petri, nokkahuilu, ja Pinchas Zukerman, viulu.
J. Chr. Bach: Allegro pianokonsertosta Es-duuri. Anastasia Injushina, piano, ja Hamburger Camerata, joht. Ralf Gothóni.
Raitio: Joutsenet. Sinfonia Lahti, joht. Osmo Vänskä.
Kollo-Uhlenius-Frey-Numminen: Papukaijani ei syö kovia munia. M. A. Numminen, laulu, ja Jani Uhleniuksen orkesteri.
Alford: Colonel Bogey. Boston Pops, joht. Arthur Fiedler.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti